Mitä tehdä, jos pieni lapsi menettää helposti malttinsa ja lyö, puree tai tönii toisia lapsia tai aikuisia? Toimintaterapeutti muistuttaa, että impulsiivinen käytös on tavallista ja kuuluu lapsen kehitykseen.
– Kun sanat tai taidot eivät vielä riitä, nyrkki saattaa heilua, sanoo toimintaterapeutti Heidi Kaukinen Toimintaterapia Nosteelta.
Aikuisen tehtävä on tuoda turvaa ja auttaa lasta tilanteissa, joissa hän ei vielä osaa toimia. Toimintaterapeutti antaa vinkkinsä arkisiin tilanteisiin.
1. Lapsi tarvitsee aikuisen avuksi tunteiden säätelyyn
Lapsi tarvitsee aikuisen vierelleen sanoittamaan ja selvittämään tilanteita, joissa tunteet kuohahtavat. Sitä kutsutaan kanssasäätelyksi.
– Kun tulee riitaa vaikkapa lelusta, aikuinen voi todeta ääneen, että ”haluatte nyt saman lelun, vuorotellaan sen kanssa”.
Pienelle lapselle ei tarvitse selittää tilannetta monimutkaisesti. Yksinkertainen ja selkeä viestintä menee parhaiten perille.
Riidat on tärkeää käydä läpi myös jälkeenpäin lapsen ikätasoon sopivalla tavalla. Sen voi tehdä myös leikin kautta: kun legoukkojen välille tulee riita, voidaan yhdessä pohtia, miten silloin pitää toimia.
2. Kevennä kuormitusta rutiineilla
Pienen lapsen kyky kontrolloida käytöstään on vielä heikko. Mitä kuormittavampi tilanne on, sitä herkemmin impulssit ryöpsähtävät päälle. On aikuisen vastuulla säädellä lapsen kuormitusta.
– Kaikenlaiset tapahtumat, muutokset tai vaikkapa iso lapsiryhmä voivat lisätä kuormitusta, Heidi Kaukinen sanoo.
Rutiinit ja ennakoitavuus auttavat arjessa. Kun asiat tehdään samalla tavalla, lapsen kuormitus helpottuu. Tyypillisiä kuormituksen paikkoja ovat siirtymätilanteet.
– Kun tullaan ulkoa väsyneenä ja nälkäisenä ja pitäisi vielä saada toppahaalarikin riisuttua, Kaukinen kuvailee.
Apuna arjen aikatauluissa voi käyttää esimerkiksi kuvakortteja, jotka kertovat, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat.
– Kuvat ovat hyvä keino opettaa lapselle ensin ja sitten -toimintamallia. Ajastimen käyttö saattaa helpottaa muun muassa oman vuoron odottamista, Kaukinen kertoo
3. Positiivinen palaute tuo tuloksia
Jatkuva kieltäminen pienentää lapsen sietoikkunaa, mutta positiivinen palaute kannustaa.
– Kaikki me haluamme oppia kehujen ja kannustuksen kautta, Heidi Kaukinen sanoo.
Positiivinen vahvistaminen ruokkii sitä, mitä lapselle halutaan opettaa. Lapsen kuuluukin olla minä-keskeinen, sillä se on osa kehitystä. Jos aikuinen huomaa, että lapsi alkaa hermostua vaikkapa leikissä, on hyvä ottaa pieni aikalisä.
– Aikuinen voi ottaa lapsen vaikka hetkeksi sivummalle ja tuoda ilmi, että olen tässä ja autan sinua.
Lapselle on tärkeää osoittaa vaihtoehtoinen toimintamalli haastavissa tilanteissa.
4. Uskalla pyytää apua ja tukea
Lapsen uhmakas käytös kuormittaa ja saattaa huolestuttaa vanhempaa. Apua on hyvä hakea matalalla kynnyksellä. Silloin myös jaksaa tukea lasta paremmin.
– Pienten lasten kanssa asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, Heidi Kaukinen vinkkaa.
Myös päiväkodin kasvattajien kanssa voi pohtia, miten lasta voi tukea hankalissa tilanteissa. Jos tiiviimpi tuki on tarpeen, esimerkiksi toimintaterapiaan voi hakeutua joko lähetteellä tai ilman.
