MILANO
Valtavat kustannukset ja myöhästyneet rakennushankkeet jäytävät tänään perjantaina Italiassa alkavien talviolympialaisten tunnelmaa.
Suuri osa italialaisista on kertonut kyselyissä aikovansa seurata olympialaisia. Intoa himmentää kuitenkin tieto siitä, miten kilpailut on järjestetty ja paljonko ne maksavat.
Kansainvälinen Olympiakomitea valitsi Italian talviolympialaisten järjestäjäksi vuonna 2019. Maa lupasi tuolloin järjestää kilpailut kestävästi ja pienellä budjetilla. Italiaksi sanottiin ”a costo zero”, eli että homma hoituisi nollakustannuksin.
Alueen poliitikot ja järjestäjät lupasivat, ettei uutta tarvitsisi juuri rakentaa, vaan olemassa olevat mäet, radat ja stadionit riittäisivät.
Ensimmäiset viralliset arviot olympialaisten budjetista päätyivät noin 1,4 miljardiin euroon. Hintalappu on kuitenkin noussut jo yli viiteen miljardiin euroon. Julkista rahaa tästä on suuri osa, lähes 3,5 miljardia.
Kokonaiskustannus on reilusti enemmän kuin useimpien aiempien talviolympialaisten, selviää italialaisen urheilulehti La Gazzetta dello Sportin selvityksestä. Kalliimpia talviolympialaisia on järjestetty vain Kiinan Pekingissä ja Venäjän Sotšissa. Pekingin olympialaiset maksoivat 7,4 miljardia ja Sotšin vastaavat lähes 25 miljardia euroa.
Urheilupaikat nippa nappa valmiita, muut hankkeet kesken
Pohjoisen Italian vuoristo on tunnettua talviurheilualuetta, jossa on pidetty lukemattomia lajikilpailuja ja myös olympialaisia.
Ajatus alueen soveltuvuudesta talviolympialaisten isännöintiin perustui siihen, että vuoristopaikkakunnilla tarvittava infrastruktuuri olisi suurimmaksi osaksi olemassa.
Osa Italian olympialaislupausta oli, että varsinkaan vuoristopaikkakunnilla ei tarvitsisi juuri rakentaa: riittäisi, kun kunnostaisi olemassa olevia paikkoja kuten mäkihyppyreitä ja kelkkarataa.
Olympialaisiin liittyviä rakennushankkeita on kuitenkin pantu toimeen lähes sata. Niistä suurta osaa on rahoitettu julkisin varoin. Rahaa on palanut lajeja varten tarvittavaan infrastruktuuriin ja esimerkiksi teiden, siltojen ja rautatieverkoston parannuksiin ja laajennuksiin.
Itse urheilua varten tarvittava infrastruktuuri on italialaismedioiden mukaan saatu valmiiksi, osa tosin aikataulusta auttamattomasti myöhässä. Monella kisapaikalla on vielä keskeneräistä.
Esimerkiksi Milanon uudella Santa Giulian areenalla, jolla pelataan tärkeitä jääkiekko-otteluita, pukukopit olivat vielä kaksi viikkoa sitten kesken. Myös eilen hallissa oli vielä paikoitellen keskeneräisen näköistä. Cortinassa puolestaan on yhä käynnissä iso määrä rakennustyömaita.
Vain puolet rakennushankkeista on valmiina tänään, kun olympialaiset alkavat. Osa valmistunee vasta vuosien päästä.
Kustannukset yli kolminkertaistuivat alun arvioista
Olympialaisten rahankäyttö ei kestä päivänvaloa, sanoo kisahankkeita alusta asti seurannut italialaistoimittaja Duccio Facchini.
Facchini on kirjoittanut aiheesta kirjan, joka julkaistiin viime vuonna.
Monia urheilulajeja varten on rakennettu julkisella rahalla alusta asti uutta infrastruktuuria, vaikka niin ei pitänyt tehdä. Yksi rakennuksista on Cortinan uusi kelkkailurata, josta on tullut Italiassa olympialaisten rakennushankkeiden surullisenkuuluisa esimerkki.
Cortinassa pidettiin talviolympialaiset ensimmäistä kertaa vuonna 1956. Silloin rakennettiin kelkkarata, joka jäi jo pitkän aikaa sitten pois käytöstä. Kun Italia esitti ehdokkuutensa näiden olympialaisten järjestämiseen, ajatus oli, että tuo kelkkarata kunnostettaisiin käyttöön.
Hyviä vaihtoehtoja olisi löytynyt myös muualta Pohjois-Italiasta. Myös Torinon vuoden 2006 talviolympialaisiin rakennettiin kelkkailurata, eikä sitäkään ole enää vuosikausiin käytetty.
Kun kävi ilmi, ettei Cortinan vanhaa kelkkarataa voi käyttää, alkoi mietintä, voisiko kelkkailulajeissa kilpailla Itävallan puolella Innsbruckissa. Jossain vaiheessa lajeja uhkasi jopa siirto Yhdysvaltoihin. Italia halusi kuitenkin pitää kiinni siitä, että kaikki lajikilpailut isännöitäisiin Italiassa. Vanha kelkkarata purettiin ja tilalle rakennettiin uusi. Loppulasku oli noin 130 miljoonaa euroa.
– Esimerkki heijastaa hyvin sitä, miten huonosti alun lupaukset olympialaisten kustannustehokkuudesta ja kestävyydestä ovat pitäneet, Facchini sanoo.
