2000-luvun alussa kolmekymppinen Kaarina Davis oli onneton. Kutsumusammatti sairaanhoitajana oli muuttunut uuvuttavaksi. Arki pyöri työn ja kuluttamisen ympärillä.
Hän halusi muuttaa elämänsä suunnan, mutta ei tiennyt miten.
– Olin masentunut ja näköalaton. Pohdin koko ajan, mitä rupean tekemään elämälläni ja miten löydän jotakin iloa tähän.
Samojen asioiden kanssa kamppailee moni tänäkin päivänä. Alkuvuonna Yle uutisoi työuupumusoireilun lisääntymisestä ja nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden kasvusta.
Kaarina Davisille ratkaisu oli lopulta maallemuutto ja irtisanoutuminen.
Tässä jutussa Davis kertoo, mitä hänelle kuuluu nyt, ja antaa vinkkinsä oravanpyörässä kamppaileville.
Shoppailu vaihtui pieneen tupaan ja kasvimaahan
Davis istuu pienessä tuvassaan Hämeenkyrön Alhonlahdessa ja haastattelen häntä etäyhteydellä. Älypuhelinta hän ei omista, mutta läppäri ja nettiyhteys löytyy.
Kulutuskeskeisestä elämäntavasta irtautuminen oli alussa vaikeaa. Davis kertoo pelänneensä tulojen epävarmuutta ja elämän muuttamista erilaiseksi kuin muilla.
Hänen täytyi repäistä itsensä irti kaveripiiristään, ettei ajautuisi takaisin entiseen.
– Elämä oli niin keskittynyt ulkonäköön ja siihen, millainen auto on ja miltä asiat näyttävät. Sisustettiin, somistettiin ja remontoitiin.
Kun Davis pohti muutosta 2000-luvun alussa, esikuvia oli vähän eikä ollut sosiaalista mediaa tulvillaan tarinoita oravanpyörästä hyppäämisestä.
Davis muistelee harkinneensa esimerkiksi asuntoautossa asumista. Läheiset pitivät ideaa hulluna.
Davisille asumisratkaisu löytyi lopulta Hämeenkyröstä isoisovanhempien vanhalta maatilalta, jonka hän lunasti itselleen kuolinpesältä.
Seitsemän hehtaarin tila, jolla sijaitsee vaatimaton alle 40 neliön tupa, ulkohuussi ja pihasauna, tarjoaa mahdollisuuden asua luonnonläheisesti ja pienin kuluin.
Davis kasvattaa muun muassa juureksia, yrttejä, marjapensaita ja hedelmäpuita. Luonnosta hän kerää sieniä ja marjoja sekä syötäviä luonnonkasveja, kuten nokkosta ja vuohenputkea.
Menot Davis on karsinut minimiin ja myynyt entistä omaisuuttaan. Toimeentuloa hän saa muun muassa kirjoistaan sekä muista kirjoitustöistä, siivouskeikoista ja luonnonsuojeluun liittyvistä projekteista.
”Mitä kohtuullisemmin elän, sitä paremmin voin”
Alhonlahteen asetuttuaan Davis koosti sairaanhoitajan työssä tekemiänsä muistiinpanojen pohjalta kirjan Rankka kutsumus, joka julkaistiin 2007. Seuraava kirja Irti oravanpyörästä vuonna 2010 kertoi Davisin elämänmuutoksesta ja kyseenalaisti vakiintuneita käsityksiä työstä, rahasta ja vapaudesta.
Tähän mennessä Davis on julkaissut viisi kirjaa, joista viimeisin Linnunlauluja ja varoitushuutoja vuodelta 2022 käsittelee luonnon kanssa sopusoinnussa elämistä.
Davis kertoo elinympäristönsä muuttuneen paljon parinkymmenen vuoden aikana. Hän suree etenkin metsien katoamista.
Davis pyrkii toimimaan luonnon puolesta ja on aktiivinen luonnonsuojeluyhdistyksissä.
– Kun elämä on rauhallisempaa, on voimavaroja, aikaa ja kiinnostusta vaikuttaa asioihin, jotka on sulle tärkeitä.
Omistamansa metsät Davis on suojellut Metso-ohjelman kautta, jossa metsänomistajalle maksetaan suojelukorvausta.
Davis näkee toivoa siinä, että luonnosta ja ekologisesta elämästä puhutaan aiempaa enemmän. Tekoja tarvitaan lisää.
– Jos haaskaamme luonnonvaroja ja elämme överiksi, voimme itsekin huonosti. Mitä kohtuullisemmin elän, sitä paremmin voin ja niin voi myös ympäröivä luonto.
Alkuperäiskansoilla on Davisin mielestä viisautta, josta voisi ottaa opiksi.
”Elämä on kompastelua ja kokeilua”
Davis on parinkymmenen vuoden jälkeenkin yhä tyytyväinen elämänmuutokseen. Hänen tarinansa on innoittanut myös muita.
Ihmiset kertovat Davisille hypyistään oravanpyörästä ja kysyvät neuvoja. Viestejä tulee kaiken ikäisiltä, nuorin on ollut peruskoululainen. Davis iloitsee, että joku pysähtyy jo varhain miettimään elämäntapaansa.
Davis korostaa, että jokaisen on tärkeää löytää oma tiensä.
– Jos mä kerron oman tarinani, se ei tarkoita, että kaikkien muiden tarvii tehdä näin.
Vauhtia voi hidastaa monin tavoin, mutta uupunut ihminen ei välttämättä hoksaa kaikkia vaihtoehtoja tai tekee harkitsemattomia päätöksiä.
Muutoksen ei tarvitse olla aina suuri repäisy, eikä ratkaisujen tarvitse mennä kerralla oikein.
– Elämä on kompastelua ja kokeilua.
Mitä Davis olisi itse tehnyt, jos olisi yrittänyt tuunata elämäänsä pienin askelin?
– Olisin voinut vähentää työntekoa ryhtymällä osa-aikaiseksi tai vaihtaa työpaikkaa ja hakeutua vapaa-ajalla luontoon kaupungilla kuluttamisen sijasta.
Ei suuria suunnitelmia tulevaisuudelle
Nykyhetkessä Davisille suurinta iloa tuottaa vapaus ja luonnon seuraaminen. Aamut alkavat lintujen ruokinnalla ja seuraamalla, mitä eläimiä tontilla liikkuu.
Tulevaisuudelle ei ole suuria suunnitelmia. Hienoa on, jos elämä saa jatkua samaan tapaan kuten nytkin.
– Koitan elää tätä elämää ihan joka päivä täydesti.
Menneestä Davis katuu vain yhtä asiaa.
– Kunpa olisin tajunnut tehdä muutoksen aikaisemmin.
