Kajaanissa asuvat ukrainalaiset ovat viettäneet Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivää surullisissa tunnelmissa.
Volodymyr ja Iryna Ihnatenko muistelevat aamua neljä vuotta sitten.
– Sodan ensi minuuttien aikana pakkasimme tavarat ja jätimme kotimme. Sinne jäi kaikki kovalla työllä hankkimamme. Emmekä vieläkään voi palata kotiin, Volodymyr Ihnatenko huokaa.
Ihnatenko ei odota, että Venäjä lopettaisi hyökkäyksensä pian.
– En oikein vieläkään tiedä, mitä ajatella. Että miten ukrainalaisille voi tapahtua näin, eikä loppua näy.
Iryna Ihnatenko haluaa uskoa, että Venäjä vielä jonakin päivänä lopettaa Ukrainan pommittamisen.
– Selväjärkisesti ajatellen en usko, että Venäjä suostuu rauhaan. Sydämessäni olen kuitenkin varma, että rauha vielä tulee. Jokaisella sodalla on tapana loppua, Ihnatenko sanoo.
Olena Zadorošna tuli Kajaaniin miehensä ja kahden vanhan, sodasta järkyttyneen koiransa kanssa.
Zadorošna on miehensä kanssa jo eläkkeellä. Hän kertoo, että hermot eivät enää kestäneet jatkuvia yöllisiä ilmahälytyksiä ja pommisuojaan pakenemisia, joten lapset lähettivät heidät Suomeen.
– Surullinen vuosipäivä. Neljä vuotta sitten pommit herättivät meidät kello neljä aamulla. Olen Kiovan asukas, joten kuulimme ja näimme kaiken ensimmäisenä.
Zadorošnan lapset ja lapsenlapset ovat yhä Kiovassa.
– Pelkään heidän puolestaan, mutta kiitos teidän, me olemme lämpimissä ja hyvissä oloissa. Ukrainassa ihmiset kärsivät, siellä on kylmä, ja ajoittain ei ole vettä eikä sähköäkään. Sotilaamme istuvat juoksuhaudoissa mudassa ja pakkasessa, hän kertoo.
Avun tarve on edelleen suuri
Venäjä jatkaa kulutussotaansa, ja apua tarvitaan Ukrainassa paljon sekä rintamalla että muualla maassa, kertoo Oleksandr Zolohin.
– Rintamalla tarvitaan kaikkea mahdollista. Ammuksia, aggregaatteja, drooneja, droonintorjuntaverkkoja, autoja, villasukkia. Siviilit tarvitsevat lämpimiä vaatteita, koska talvikin on tänä vuonna hyvin kylmä, Zolohin luettelee.
Haavoittuneiden evakuointiin tarvitaan jatkuvasti lisää autoja, koska autot eivät kestä kauaa ehjinä sotatoimialueella, muistuttaa Olena Zadorošna.
– Teidän antamanne autot pelastavat sotilaidemme henkiä. Poikamme puolustavat meitä, ja heidän ansiostaan Ukraina on vielä elossa.
Volodymyr Ihnatenko on syvästi kiitollinen Suomelle ja suomalaisille avusta.
– On jopa vaikea ymmärtää, miten suomalaiset ovat jaksaneet auttaa meitä näin paljon sodan alusta lähtien. Kunhan sota päättyy, kutsumme teidät kaikki Ukrainaan juhlimaan voittoa, Ihnatenko lupaa.
