Kymmenisen vuotta sitten keskustelu kehopositiivisuudesta rantautui voimallisesti Suomeen. Kehopositiivisuuden ytimessä on ajatus, että jokainen saa olla sen kokoinen kuin on. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella yhdenvertaisesti ruumiin koosta riippumatta. Kehopositiivisuutta toivat esiin ensisijaisesti lihavat ihmiset; osa heistä käytti itsestään nimitystä läskiaktivisti.
Keskustelu valtavirtaistui, levisi sosiaalisesta mediasta journalistiseen mediaan ja myös kaupallistui nopeasti osaksi erilaisten hyvinvointivaikuttajien työtä. Muutamassa vuodessa keskustelua oli käyty jo niin paljon, että monet väittivät sen menneen jopa liian pitkälle.
Nyt taas jo alkujaankin hoikat julkkikset kävelevät punaisille matoille entistä ohuempina.
Kuten niin monessa muussakin asiassa, edistyksellistä ajattelua ja politiikkaa seuraa yleensä vastaisku. Nyt taas jo alkujaankin hoikat julkkikset kävelevät punaisille matoille entistä ohuempina rintalasta ihon alta törröttäen. TikTokissa trendaa skinnytok-aihetunniste, jolla löytyy vinkkejä itsensä nälkään näännyttämiseen, ja laihuutta ihaillaan kuin olisi taas 1990-luku. Minusta käynnissä on jälleen läskifobiaepidemia.
Filosofi Kate Manne määrittelee kirjassaan Unshrinking läskifobian rakenteelliseksi syrjinnäksi, joka pakkopaidan tavoin puristaa meitä kaikkia. Läskifobia pelottelee laihoja lihomisella ja samaan aikaan rajoittaa lihavien vapautta ja toimintaa. Läskifobiasta johtuu sekin, että lihavat ihmiset eivät mahdu esimerkiksi kahvilan tuoliin tai löydä laadukkaita ja sopivia vaatteita.
Läskifobiaan liittyy keskeisesti lihavuuden stigma, häpeäleima. Se on tutkitusti merkittävä uhka psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Stigman vuoksi lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti terveydenhuollossa, koulutuksessa, työnhaussa, liikuntapaikoissa ja arkisissa kohtaamisissa. Lihavista ajatellaan, että he ovat laiskoja, moraaliltaan löyhiä ja saamattomia, että he siksi ansaitsevat huonoa kohtelua ja syrjintää.
Läskifobia on rakenteellista syrjintää, joka pakkopaidan tavoin puristaa meitä kaikkia.
Lihavuus kohottaa joidenkin sairauksien riskiä, mutta se ei tarkoita, että kaikki lihavat ihmiset sairastuisivat näihin sairauksiin. Itse asiassa ei ole ainuttakaan sairautta, jota esiintyisi ainoastaan lihavilla ihmisillä. Kehon koosta riippumatta ihminen voi olla sairas tai täysin terve. Siksi on turhaa kuvitella voivansa päätellä jonkun vartalon muodosta mitään hänen terveydestään.
Jos halutaan edistää terveyttä, koko kansan tai yksilön tasolla, toivoisin kuulevani vähemmän puhetta pelkästä painosta ja enemmän terveydestä ja sen edistämisestä. Tutkimukset viittaavat siihen, että painoneutraalilla lähestymistavalla saadaan aikaan kokonaisvaltaista hyvinvointia lisääviä pitkäkestoisia tuloksia. Terveyttä edistäviä tekoja ovat muun muassa liikkuminen ja ruokavaliosuositusten mukainen syöminen. Eikä pidä unohtaa sosiaalisia suhteita ja kulttuuria hyvinvoinnin edistäjinä.
Yksi kehopositiivisuuteen liitettyjä suurimpia väärinkäsityksiä on, että jokaisen olisi tarkoitus osata rakastaa itseään. Kehopositiivisuudessa tavoite on pikemminkin suhtautua neutraalisti omaan kehoon. Riittää ihan hyvin, ettei aktiivisesti vihaa ruumistaan.
Kehopositiivisuus ei tarkoita, että on rakastettava kehoaan.
Voin kokemuksesta kertoa, että kun vihaa kehoaan, on paljon vaikeampaa tehdä terveyttä edistäviä tekoja. Liikkuminen tuntuu pakottavalta ja ikävältä, jokaisen tuntemuksen kehossa tulee tulkinneeksi negatiivisesti. Syöminenkin tuottaa nautinnon sijasta syyllisyyttä.
Kun kehoonsa suhtautuu neutraalilla uteliaisuudella, sen liikuttaminen ja terve ravitseminen on helpompaa: kas, tuolta tuntuu kun rasitan kehoani ripeällä kävelyllä – tai kas tältä tuntuu kun syön päivittäin enemmän kasviksia. Kun havaitsee hyviä tuloksia, on terveyttä edistäviä tekoja helppo tehdä lisää.
Saara Särmä
Kirjoittaja laihdutti kaksi vuosikymmentä ja vihasi kehoaan. Lopetettuaaan laihduttamisen hän teki vapautuneella energialla väitöskirjan ja saavutti pikkuhiljaa myös kehorauhan.
Kommentointi suljettu 8.3.2026 kello 19.46 moderoinnin ruuhkautumisen vuoksi.
Korjaus 12.3.2026 klo 15:20. Lihavuuden stigman kuvaus ”Se on tutkitusti ylipainoa suurempi uhka psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle” on muutettu muotoon ”...on tutkitusti merkittävä uhka...”.
