Sisällöntuottaja Daniel Aholan, 29, tavoitteena on kiivetä Mount Everestille, maailman korkeimmalle vuorelle.
Ongelma on, että hänellä ei ole vielä projektiin tarvittavia rahoja. Kustannukset nousisivat arviolta 50 000–120 000 euroon. Siitä huolimatta hän treenaa suoritusta varten portaissa ja juoksee painoliivit päällään.
Video matkasta maailman huipulle olisi jatkoa Aholan sisällöille, joissa hän on muun muassa matkustanut maailman ympäri nollabudjetilla ja treenannut Shaolin-soturimunkkien oppipoikana Kiinassa.
Viime aikoina Aholan mielessä on vilissyt ajatuksia, että onko itsensä likoon laittaminen ja videoihin panostaminen kaiken arvoista. Tunteja kestävät seikkailuvideot vaativat hurjan määrän editointia. Kiina-videota hän hioi kuntoon viimeiset puoli vuotta.
– Olin paljon neljän seinän sisällä. Se oli henkinen helvetti. Jouduin olemaan paljon yksin ja irti muusta elämästä, jotta bisnes pyörii, hän sanoo.
Ahola kertoo huomanneensa samaa oireilua monilla somettajilla: kunhan nyt grindaa pari vuotta ja kerää seuraajia ja näyttökertoja, voi sitten elää helpompaa elämää.
American dream -tyyppiä
Ahola on aina ollut unelmoija. Armeijan vihreissä iski polttava halu yrittää tehdä elämällä jotain merkityksellistä.
– Olen luonteeltani American dream -tyyppiä, hän sanoo.
Ahola näki sosiaalisessa mediassa, kun varakkaat yhdysvaltalaiset sisällöntuottajat elelivät joka päivä eri tavalla ja tekivät asioita, joista hän itsekin haaveili. Alkuaikoina inspiraationlähteenä oli erityisesti extremeurheilu- ja matkailusisältöjä julkaissut Jay Alvarrez.
Syteen tai saveen. Parikymppinen Ahola tarttui kameraan vuonna 2016. Viime vuosina videoiden sisällöt ovat muuttuneet entistä haastavammiksi.
Esimerkiksi Kiina-videolla Ahola ja videolla mukana oleva sisällöntuottaja Andreas Tolonen ähisevät nelinkontin alas tuhat kivirappusta osana soturimunkkien treeniä.
Tolosen kanavalla kaksikko selviytyy Amazonin sademetsässä ja viettää aikaa alkukantaisen afrikkalaisheimon parissa.
Aholan tavoite on, että seuraava video on aina edeltäjäänsä parempi. Usein se tarkoittaa sitä, että video myös vaatii enemmän.
Unelmilla on kallis hinta
Ahola saavuttaa videoita editoidessaan flow-tilan. Hän laittaa puhelimen pois päältä ja tyhjentää kalenterin.
– Se on supervoima, kun on kiinni videon maailmassa ja tarinassa. Mut sitten huomaan, että en ole nähnyt ketään kuukauteen, Ahola kertoo.
Yksinäisyys on pahinta. Pitkän eristäytymisjakson jälkeen puhekin takkuilee.
Intensiivinen menestyksen jahtaaminen on nakertanut ihmissuhteita. Siitä hän on kokenut syyllisyyttä.
– Yksi kaveri mainitsi kesällä, että eihän me oikein olla kavereita enää, kun ei me nähdä koskaan. Se hittasi, Ahola sanoo.
Lisäksi Ahola kokee epävarmuutta itsestään. Tunnit editoimassa ja mikroanalysoimassa omia ilmeitä saavat pohtimaan, miksi hän ei ole vieläkään vuosien tekemisen jälkeen siinä pisteessä, missä hän on unelmoinut olevansa. Se jopa hävettää.
Maaliskuun loppu on Aholalle taloudellisesti tiukka.
Viimeisimpänä julkaistu Kiina-video tuotti Youtuben kautta noin 3000 euroa. Yhteensä videon tekemiseen kului noin 30 000 euroa, kun reissuun lähti useita tekijöitä ja rahaa paloi paljon esimerkiksi lentolippuihin. Sponsorirahat ovat kaikki kaikessa, mutta niiden määrästä hän ei sopimussyistä hiisku.
– Voisin ottaa videosta kaiken rahan ja istua sen päällä, mutta sitten ei tulisi enää videoita. Haluan parantaa ja kasvattaa sisältöjä, että pääsen jossain vaiheessa tästä jojoilusta eroon, hän sanoo, viitaten epävarmaan taloudelliseen tilanteeseen.
Aholan mukaan ratkaisuina olisi joko laskea videoiden laatua tai saada kansainvälistä näkyvyyttä, jotta yleisö kasvaa. Laadusta hän ei halua tinkiä, joten tällä hetkellä katse on jälkimmäisessä. Videoita on jo dubattu englanniksi. Tekoälystä Ahola kaipaa ratkaisua sisältöjen tekstittämiseen muillekin kielille.
Kansainvälistymistä eivät ainakaan helpota Kilpailu- ja kuluttajaviraston mainosohjeistukset, joiden mukaan maininta kaupallisesta yhteistyöstä on näyttävä ruudussa läpi videon. Tubettajat ovat kokeneet ohjeen eriarvoistavaksi, sillä merkintää ei kaikissa maissa vaadita.
– Tuntuu, että taistelen Davidina Goljateja vastaan, Ahola sanoo.
Luottoa ei saa menettää
Ahola vie itseään usein äärirajoille. Videolla hän juoksee sata kilometriä Kiinan muurilla. Viime vuonna hänet nähtiin Erikoisjoukot-ohjelmassa, jota on kuvailtu Suomen rankimmaksi realityksi.
Ahola itse kokee, että palanen puuttuisi, jos ei välillä menisi kohti vaaraa.
– Jos haluaa elämästään jotain muutakin kuin mitä on tällä hetkellä, kannattaa lähteä etsimään niitä rajoja. Silloin oppii tuntemaan itseään ja sen kautta sitä, mitä haluaa elämältä. Kun on tehnyt jotain vaikeaa, elämä on sen jälkeen hetken aikaa paljon parempaa, hän sanoo.
Ahola ei suostu heittämään kymmenen vuoden työtä videoiden parissa hukkaan. Hän kokee, että pettäisi sekä 15-vuotiaan isosti haaveilleen Danielin sekä 80-vuotiaan kiikkustuolissa istuvan Danielin, jos nyt löisi hanskat tiskiin.
– Pitää olla vähän harhaluuloinen, hän sanoo.
Kotona tyttöystävä pitää huolen, että maailma ei editointijaksojenkaan aikana pimene täysin. Sisällöntuotannossa muun muassa kollega Andreas Tolonen on tuonut helpotusta yksin puurtamiseen.
Videoita Ahola uskoo tekevänsä elämänsä loppuun asti.
– Välillä tuntuu vähän kuin kaivaisi itselleen kuoppaa, mutta uskon, että vielä joku päivä löydän sieltä kultaa ja ostan itselleni tikapuut ylös, hän sanoo.
Lue edellinen Kulttuurivieras:
