Bensan hinnan alentamista ajavaa puoluetta johtaa ajokortiton kala-kasvissyöjä. Julkisen talouden kovana leikkaajana esiintyvä valtiovarainministeri herkistyy ajoittain kyyneliin.
Iltalehden toimittajat Onni Kari ja Lauri Nurmi purkavat perussuomalaisten puheenjohtajan ajattelua ja persoonaa teoksessaan Riikka Purra – Suomen rautarouva. Kirja perustuu Purran omien vuosien varrelta koottujen kirjoitusten, puheiden ja haastatteluiden laajaan läpikäyntiin.
Teoksen nimen ”rautarouva” viittaa Britannian entisen pääministerin Margaret Thatcherin lempinimeen. Kari ja Nurmi käyvät läpi Thatcher-rinnastuksen perusteluja.
Purra siteerasi Thatcheria lähdettä mainitsematta jo ollessaan ehdolla 2017 kunnallisvaaleissa: ”Ei ole julkista rahaa, on vain veronmaksajien rahaa.” Ensimmäisissä vaaleissaan Purra valittiin Kirkkonummen valtuustoon 253 äänellä.
Thatcherin tavoin Purra on opetellut puhumaan julkisuudessa astetta matalammalla äänellä ja hitaammin kuin aiemmin. Thatcher oli sitä mieltä, että rauhallinen puherytmi lisää auktoriteettia.
Kumpikaan ei ole pelännyt olla vihattu
Kirjoittajien mukaan Purraa ja Thatcheria yhdistää myös se, että kumpikaan ei ole pelännyt olla vihattu.
Purran kohdalla tästä todistaa vaikkapa hänen suhtautumisensa julkisten menojen ja esimerkiksi sosiaaliturvan leikkauksiin, joita hän on ryydittänyt esiintymällä hymyssä suin kuvissa saksien ja leikkuulautojen kanssa.
Purra ei kovin auliisti pyytele sanojaan ja tekojaan anteeksi tai selittele, vaikka etenkin kesän 2023 rasismikohun yhteydessä tätä häneltä julkisuudessa vaadittiin. Myös Thatcher tunnettiin siitä, että hän ei perääntynyt kannoistaan.
Sekä Purralla että Thatcherilla on Karin ja Nurmen mukaan ollut missio muuttaa maataan pysyvästi: Purra haluaa sulkea rajoja maahanmuuttajilta, Thatcher halusi esimerkiksi murtaa Britannian vahvat ammattiliitot.
Molemmat ovat vaikuttaneet tahoillaan oikeiston ja vasemmiston välisen vastakkainasettelun jyrkkenemiseen. Purra on Karin ja Nurmen mukaan asemoinut perussuomalaiset kansallismieliseksi vastavoimaksi ”sosialisteille”, eli ainakin SDP:lle ja vasemmistoliitolle.
Samalla koko suomalainen oikeistolaisuus on kirjoittajien mukaan muuttunut aiempaa jyrkemmäksi. Perussuomalaisten Purran ja Jussi Halla-ahon johdolla tarjoama kansallismielinen ja maahanmuuttovastainen linja kerää kannatusta myös kokoomuksessa. Samaan pakettiin nivoutuvat myös identiteettipolitiikka ja etuoikeutensa tunnustavan ”woken” vastustaminen.
Thatcher oli kova, Purrasta löytyy herkempi puoli
Purran ja Thatcherin väliltä löytyy muitakin yhtäläisyyksiä, joita teos ei mainitse.
Thatcher sytytti oman aikansa rasismijupakan vuonna 1978 sanoessaan tv-haastattelussa, että monet britit pelkäävät jäävänsä ”eri kulttuurista tulevien ihmisten tulvan alle”. Haastattelun jälkeen konservatiivipuolueen kannatusluvut pomppasivat työväenpuolueen ohi.
Jotain samaa on myös Purran ja Thatcherin suhteessa Euroopan integraatioon.
Vaikka Thatcher kampanjoi aikoinaan maansa Euroopan yhteisöön liittymisen puolesta, sittemmin hän asettui jyrkästi vastustamaan kehitystä, joka johti myöhemmin Euroopan rahaliittoon EMU:un. Purra on pitänyt Suomen rahaliittoon liittymistä virheenä ja pohtinut eurosta eroamista.
Kahden oikeistolaisen poliitikkonaisen väliltä löytyy toisaalta myös merkittäviä eroja: Thatcher korosti yksilöä, Purra taas kritisoi liian pitkälle meneviä yksilönvapauksia.
Hyvinvointivaltiosta kauniisti puhuva Purra ei ole poliittisesti yhtä oikealla kuin Thatcher oli. Thatcher oli korostetun kova, Purrasta löytyy myös julkisesti herkempi puoli.
Kirja kertaa Tampereella varttuneen Purran poliittisen ajattelun vaiheet tämän opiskeluvuosilta nykypäivään.
Ympäristöasioista kiinnostunut ja aihepiiristä pro gradu -työnsäkin kirjoittanut Purra pohti nuorena myös vihreitä, mutta kirjoitti myöhemmin blogissaan, että puolueen ”urbaanipöyhkeät liberaalihalailut” olivat pinnallisia ja typeriä.
Kari ja Nurmi kuvaavat Purran kirjoitusten kautta, miten hän asemoituu kritisoimaan yksilön oikeuksia korostavaa liberalismia. Purran mielessä liberaalit ovat unohtaneet vanhat hyvät asiat kuten perinteen, moraalin, valtion ja kansakunnan.
Liberaali haluaa poistaa maahanmuuton rajoitteet, koska yksilöllä pitää olla oikeus turvapaikkaan ja vapaus liikkua. ”Liberalismin ihanne olisi kaunis, jos se olisi totta”, kirja siteeraa Purraa vuodelta 2015.
Kuvaan sopii, että Purra moittii myös länsimaisia feministejä siitä, että nämä eivät pidä maahanmuuttajanaisten puolia vaan puolustavat esimerkiksi huivien ja burkinien eli peittävien naisten uima-asujen käyttöä.
Purran arvomaailma on konservatiivinen. Hän on blogissaan arvostellut liberaalia suhtautumista esimerkiksi aborttioikeuteen, vaikkei olekaan poliitikkona pitänyt asiaa esillä. Purra pitää ongelmallisena sitä, että valtaosa aborteista tehdään sosiaalisista syistä, ja että valtaosa kehitysvammaisiksi todetuista sikiöistä abortoidaan.
Halla-aho on Purran nopean nousun avainhenkilö
Maahanmuuttoasioista yliopistotutkijana kiinnostunut Purra päätyy verkossa keskustelemaan Halla-ahon perustaman Scripta-blogin Vieraskirjan sivuilla vuonna 2008.
Hän tapaa Halla-ahon ensi kerran hieman myöhemmin kansallismielisen Suomen Sisun Keskiviikkokerhon tapaamisessa helsinkiläisessä ravintolassa.
Purra menee töihin perussuomalaisten puoluetoimistolle Timo Soinin toimiessa puheenjohtajana, mutta Halla-ahon noustua puheenjohtajaksi ja puolueen jakautuessa kesällä 2017 Purra asemoituu tiukasti halla-aholaiseen joukkoon.
Sen jälkeen Halla-aho on kirjoittajien mukaan ollut Purran nopean poliittisen nousun avainhenkilö. Purra pääsi ensi yrittämällä eduskuntaan 2019, ja Halla-aho teki maahanmuuttoasioihin perehtyneestä Purrasta hallintovaliokunnan puheenjohtajan.
Samoihin aikoihin Purra valittiin puolueensa ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Hän kuului siihen pieneen piiriin, jolle Halla-aho kertoi päätöksestään luopua puheenjohtajuudesta jo kuukausia ennen kuin hän kertoi siitä julkisesti.
Lopulta Purra valittiin ylivoimaisesti Halla-ahon seuraajaksi puheenjohtajana 2021.
Purra on jatkanut johdonmukaisesti Halla-ahon viitoittamalla, maahanmuuton vastustamiseen perustuvalla polulla. Karin ja Nurmen mukaan Purran satojen eduskunnassa käyttämien puheenvuorojen joukosta ei löydy virkkeitä, joissa hän suhtautuisi maahanmuuttajiin myönteisesti, vaan nämä ovat esimerkiksi Isis-terroristeja, mustakaapuja, kebabinpaistajia ja seksuaalirikollisia.
Purra tähtää pääministeriksi vuonna 2031
Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen Purra päätyi Petteri Orpon (kok.) hallituksen valtiovarainministeriksi. Kari ja Nurmi kuvaavat, miten hallituksen tekemät sosiaalitukien ja terveyspalveluiden leikkaukset ovat alkaneet muodostua ongelmaksi perussuomaisille.
Vielä ennen vaaleja Purra sanoi vaalitentissä, että pienituloisten etuuksien leikkaukset eivät perussuomalaisille käy. Näistä on kuitenkin leikattu, ja puolueen kannatus luisunut kauas eduskuntavaalien lukemista.
Karin ja Nurmen mukaan perussuomalaisten on ollut vaikea myydä äänestäjille ajatusta siitä, että puolueen on täytynyt osallistua leikkauksiin saadakseen vastavuoroisesti läpi maahanmuuton tiukennukset. ”Moni maahanmuuttokriittinenkin suomalainen kannattaa hyvinvointivaltiota, kuuluu ammattiyhdistysliikkeeseen ja tukee sen tavoitteita”, kirjoittajat toteavat.
Margaret Thatcher nousi pääministeriksi 1979 konservatiivipuolueen voitettua vaalit. Puolueen vaaliteemana oli ”Labour isn’t working” eli Työväenpuolue ei toimi (tai ”tee töitä”, mutta iskulause kääntyy huonosti suomeksi). Karin ja Nurmen mukaan myös Purran tähtäimessä on nousta vuoden 2031 vaaleissa pääministeriksi vasemmiston vaihtoehtona.
Mielipidemittauksia nyt johtava SDP on todennäköinen pääministeripuolue ensi vaalikaudella, ja joutunee toteuttamaan isoja ja mahdollisesti epäsuosittuja leikkauksia. Perussuomalaiset voi samalla kasvattaa kannatustaan oppositiossa.
Kari ja Nurmi perustelevat näkemystään sillä, että maahanmuuttolakien tiukennuksista huolimatta Purran ja Halla-ahon ympärillä toimiva perussuomalaisten ydinjoukko ei ole vielä saanut vietyä läpi haluamaansa muutosta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Purra itse sanoi tiistaina Ylen haastattelussa, että hänen tavoitteensa on nostaa perussuomalaiset pääministeripuolueeksi jo ensi eduskuntavaaleissa vuonna 2027. Tavoitteeseen on matkaa, sillä SDP:n etumatka perussuomalaisiin on kevään kyselyissä ollut kymmenen prosenttiyksikön luokkaa.
