Maaliskuun toiseksi viimeisenä päivänä Ari Hölsä lähti jäille selvittämään saimaannorppien pesinnän tuloksia. Hän tippui jäihin kuusi kertaa, mutta ei luovuttanut.
Hölsä on yksi sadoista vapaaehtoisista, jotka auttavat selvittämään saimaannorpan lukumäärää.
Tänä vuonna syntyneiden kuuttien lukumäärä selviää lähipäivinä.
Hölsä sanoo, ettei ole eläessään nähnyt vastaavaa talvea ja kevättä.
Vapaaehtoisena hän tekee voitavansa saimaannorpan hyväksi. Säiden ailahdellessa työn merkitys korostuu.
26 vuotta vapaaehtoistyötä norppien ehdoilla
Sulkavalainen Ari Hölsä aloitti saimaannorppien auttamisen vuonna 2000. Siitä on tullut tärkeä osa elämää.
Jopa lomat hän suunnittelee sen mukaan, milloin norpat tarvitsevat apua. Hölsä kiittelee työnantajaa joustavuudesta, sillä avustusajankohta riippuu sääoloista.
Vahvalla savon murteella puhuva Hölsä tuntee suurta ylpeyttä kotiseutuaan, ja sen tunnusomaista eläintä kohtaan.
– Saimaannorppa on oikea luonnon ihme. Meidän pitää tehdä kaikki voitavamme sen eteen.
Norpan ainutlaatuisuutta alleviivaa myös tuore tutkimus, jonka perusteella se on oma lajinsa.
Saimaannorpista ja niiden auttamisesta keskusteltiin Luonto-Suomen norppaillassa 20.5.
Vapaaehtoiset urakoivat ennätykselliset 400 apukinosta
Vapaaehtoisten ponnistelut saimaannorppien hyväksi alkavat talvella, kun lumesta kolataan apukinoksia.
Metsähallitus koordinoi toimintaa ja luonnonsuojelujärjestöt osallistuvat siihen aktiivisesti.
Kinokset yritetään tehdä mahdollisimman aikaisin, ettei kantava naaras häiriintyisi, mutta toisaalta niin myöhään, etteivät kinokset ehtisi sulaa.
Tähän venkoilevat säätilat ovat tuoneet tarpeettoman paljon epävarmuutta.
Tänä vuonna jännitettiin ehtivätkö jäät vahvistua riittävästi ennen kolaamiseen ryhtymistä.
Juuri parahiksi kunnon pakkaset alkoivat ja apukinoksia päästiin kolaamaan ajallaan. Ympäristöjärjestö WWF Suomen mukaan niitä urakoitiinkin ennätykselliset 400.
Hölsän tiimin apukinoksiin syntyi seitsemän kuuttia
Apukinosten kolaaminen ei ole tavallista lumityötä. Yksi pesä on noin kymmenen metriä pitkä, neljä metriä leveä ja metrin paksuinen. Lunta kolataan paksuksi kerrokseksi, joka tampataan tiiviiksi.
Hölsän mukaan yhteen apukinokseen kuluu lähes kokonainen päivä, kun se tehdään kunnolla.
– Kun talvet lauhtuvat, niin on hyvä tehdä enemmän sulamisvaraa.
Tänä vuonna Hölsä oli tekemässä yhtätoista apukinosta, joihin syntyi yhteensä seitsemän kuuttia.
Yhteen kinokseen syntyi harvinaislaatuiset kaksoset, joista toinen ei tosin elänyt pitkään.
Kaikki apukinokset olivat norppien käytössä vähintään lepopaikkoina.
– Tällaisena talvena luonto kiittää auttajaansa, Hölsä toteaa.
Vapaaehtoiset kiertävät yli 11 000 kilometriä rantaviivaa
Kolaamisesta pari kuukautta eteenpäin vapaaehtoisia tarvitaan jälleen: kevätjäillä vapaaehtoiset kiertävät yhteensä 11 500 kilometriä Saimaan rantoja selvittääkseen, miten pesinnät ovat onnistuneet.
Näistä tiedoista syntyy ymmärrys norppakannasta.
Tai kiertävät, jos jäätä on.
Maaliskuun toiseksi viimeisenä päivänä tuli lupa lähteä tekemään pesälaskentoja. Päivän aikana Hölsä tippui jäihin kuusi kertaa.
Huhtikuun alusta piti siirtyä tekemään laskentoja turvallisemmin vedestä kelirikkoaluksen kyydistä. Jäät lähtivät tänä vuonna aikaisin.
Vuotta aiemmin jäille vielä pääsi – juuri ja juuri.
Hölsän matkassa pesälaskennoissa huhtikuussa 2025
Huhtikuisena aamuna vuonna 2025 pääsen Hölsän mukaan norppien pesälaskentoihin.
Upea kellanoranssi aamunkajo värjää taivaanrannan ja kimmeltää veden pinnasta. Niin tosiaan, veden, vaikka on vielä paikoitellen jäätäkin.
Heti ensimmäisellä pesäpaikalla edellä menevä Hölsä hihkuu kiivettyään korkealle kalliolle. Kallion alapuolella, veden rajassa kuutti katselee suurilla silmillään.
Hetkessä se on paennut veteen jäänreunan alle. Kuutista näkyy enää vain vilaus kauemmassa sulapaikassa.
Huhtikuu on vasta alkanut eikä yölläkään ole ollut pakkasta. Päiväksi on luvattu 18 astetta lämmintä.
Potkurilla matka sujuu joutuin kirkkaalla jäällä. Hölsä vetää joukkoa, johon kuuluu hänen lisäkseen kolme muuta vapaaehtoista.
– Porukka on tärkeä osa vapaaehtoistyön iloa. Meillä on hieno tiimi, Hölsä kehuu.
Neljä tuntia ja 20 kilometriä myöhemmin potku alkaa olla työläämpää. Vähän väliä joudutaan miettimään reittiä uudelleen, kun vesi on auki.
Moneen kertaan kelkat nostetaan saareen ja kannetaan niitä metsässä. Hiki valuu pitkin selkää kumisen kuivapuvun sisällä.
Norppien auttaminen ei ole huonokuntoisille. Turvallisuudesta ei tingitä.
– Partiossa olevat henkilöt ovat fyysisesti hyvässä kunnossa. Liikutaan heikoilla jäillä ja sieltä pitää pystyä pelastautumaan, vaikka olisi sukset jalassa, Hölsä selostaa.
Hölsän mukaan ilmaston muuttuminen on hyvin kouriintuntuvaa.
Kun hän aloitti vuonna 2000 norppahommissa, perehdytys tehtiin hiihtäen toukokuun alussa. Nyt jäät ovat lähdössä jo kuukautta aiemmin.
Huhtikuisen aamupäivän aikana jään pinta pehmenee sohjoksi.
Vielä viimeinen apukinos. Hölsä nousee kallion päälle hipihiljaa ja kurkottaa pesälle. Pesän sijaan silmien eteen avautuu laaja avanto.
Paikalla on ollut pesä ja kuuttikin vielä vähän aikaa sitten.
Rakkaus saimaannorppaa kohtaan on silminnähtävä, kun Hölsä kertoo kuuttihavainnoistaan.
– Tänään oli hieno päivä, löydettiin kaksi kuuttipesää, ja saatiin kuutinkarvat talteen.
Viime vuonna syntyi ennätykselliset 111 kuuttia
Viime vuonna kuuttimäärä oli lauhasta talvesta huolimatta ennätyksellinen: 111 kuuttia.
Kymmenen vuotta sitten saimaannorppia oli noin 300 ja viime vuonna luku oli jo noin 530. Ari Hölsän ja muiden vapaaehtoisten apu tuottaa tulosta.
Lähipäivinä he kokoontuvat kuulemaan tänä vuonna syntyneiden kuuttien määrän.
