Omaishoitoon käytettävä raha vähenee, vaikka omaishoitajien ja läheishoivaajien määrä kasvaa.
Hallituksen kehysriihessä päätettiin vähentää sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia 50 miljoonalla eurolla.
Järjestöjen avustuksista on jo supistettu viime vuosina puolet.
Etelä-Pohjanmaalla toimivalla Lakeuden Omaishoitajat ry:llä oli vielä muutama vuosi sitten neljä työntekijää. Nyt heitä on enää kaksi.
Omaishoidon suunnittelija Merja Riikonen kertoo, että joulukuussa saadaan jännittää, mihin raha riittää ensi vuonna.
– Olemme jo joutuneet vähentämään palveluja. Muutenkin aika vähän palveluja saaneille neurokirjon lapsiperheille on ollut entistä vähemmän tarjota, Riikonen harmittelee.
STEA eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus vastaanottaa vuosittain yli 2 000 hakemusta ja valmistelee niiden pohjalta sosiaali- ja terveysministeriölle avustusehdotuksen. Näitä rahoja ollaan nyt rajusti karsimassa.
Lakeuden omaishoitajien yhdistyksen suunnittelija Merja Riikonen kertoo videolla, miltä järjestöjen kurjistaminen tuntuu.
Omaishoidon rahat vähenevät kaikkialta
On tavallista, että moni hoitaa omaisiaan kotona saamatta siitä varsinaista rahallista tukea. Tämä joukko myös kasvaa. Heitä voi kutsua läheishoivaajiksi.
Juuri sellainen on ollut seinäjokelainen erityislasten äiti Elina Hokkanen. Hän kertoo, että erityislapsiperheiden ei ole helppo päästä omaishoidon tuen piiriin.
Hän on kuitenkin saanut apua Lakeuden Omaishoitajilta, päässyt mukaan vertaistukiryhmiin ja toiminut itse myöhemmin myös vertaisohjaajana.
– Vertaistuki on se kaikkein tärkein, toteaa Hokkanen.
Häntä harmittaa, että säästöt jatkuvat ja kohdistuvat heikoimmassa asemassa oleviin.
– Ymmärrän säästöpaineet, mutta he jotka eniten apua tarvitsevat ovat ehdottomasti väärä kohderyhmä säästää, tuumaa Hokkanen.
Hokkanen muistuttaa, että myös hyvinvointialueet kamppailevat säästöpaineissa ja sekin näkyy.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta vahvistetaan, että omaishoidontuen määrä on ollut laskussa.
Matalan kynnyksen toimintaa
Säästöt järjestöjen tukirahoissa tarkoittavat entistä vähemmän tukea ja vapaa-ajan toimintaa omaishoitajille ja heidän perheilleen.
Se tarkoittaa myös, että on pakko keskittyä johonkin.
– Tarjotaan sitä, mitä hyvinvointialueet eivät pysty tällä hetkellä tarjoamaan. Ennaltaehkäisevää matalan kynnyksen toimintaa, johon liittyy vertaisuus kaikkein voimakkaimmin. Se on toimintamme sydän, kertoo Riikonen.
Eniten Riikosta harmittaa, etteivät päättäjät tunnu ymmärtävän, mitä järjestöissä tehdään.
– Miten tarkasti meitä esimerkiksi rahoittajan puolelta seurataan. Meidän tulee tehdä tosi tarkat raportit ja ilmoittaa, miten paljon ihmisiä olemme tavoittaneet, sanoo Riikonen.
Hän myös muistuttaa, miten paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle tulee se, että ihminen hoidetaan kotona eikä laitoksessa.
