Karkumatka, takaa-ajo ja tiukka loppuratkaisu.
Harvassa ovat snookerottelut, joita on hypetetty etukäteen yhtä paljon kuin Ronnie O'Sullivanin ja John Higginsin kohtaamista MM-turnauksen toisella kierroksella.
50-vuotiaat, urallaan kaiken moneen kertaan voittaneet lajilegendat olivat kohdanneet ensimmäisen kerran Crucible-teatterissa vuonna 1996, jolloin O'Sullivan vei voiton puolivälierissä erin 13–12. Sittemmin keskinäiset ottelut MM-näyttämöllä olivat tasoittuneet 3–3:een.
Jos 30 vuotta sitten kaksikon otatus tarjosi viihdettä koko rahan edestä, sama toistui nyt. Tällä kertaa Higgins selvisi voittajaksi erin 13–12.
Tappio oli ennätyksellistä kahdeksatta MM-titteliään tavoittelevalle O'Sullivanille hänen koko uraansa peilaten epätyypillinen. O'Sullivan tunnetaan maailman parhaana front runnerina eli pelaajana, joka pystyy nujertamaan vastustajansa parantamalla peliään johtoasemassa.
O'Sullivan vei ottelun ensimmäisen jakson erin 6–2 ja pelasi kaksikosta selvästi tasokkaammin. Kun O'Sullivan karkasi toisen jakson alkajaisiksi jo 9–4-johtoasemaan, Higginsin voittoon uskoneet eivät olleet ainakaan enemmistössä.
Harvinainen nousu
Crucible-teatterin MM-otteluista on olemassa jaksokohtaista dataa.
Toisella kierroksella ja puolivälierissä ottelut pelataan paras 25 -pelisysteemillä, jossa ottelut jaetaan kolmeen jaksoon (8, 8 ja mahdolliset 9 erää). MM-kisoja on pelattu yhtäjaksoisesti Crucible-teatterissa vuodesta 1977, ja päätösjaksoon on lähdetty 10–6-tilanteesta yli 80 kertaa. Tappiolla ollut pelaaja on noussut voittoon alle 10 prosentissa.
4–9-tilanteista ei löydy välitöntä dataa, mutta puhdas arvio on, etteivät prosentit Higginsin voitolle voineet olla edellä mainittua dataa parempia.
Silti Higgins voitti kuusi erää putkeen ja nousi 10–9-johtoon. Nousussa ei ollut kyse siitä, että Higgins olisi pelannut loistavasti ja jättänyt O'Sullivanin katsojan rooliin. Sen sijaan Higgins kilpaili loistavasti ja käänsi itselleen neljä peräkkäistä erää siitä huolimatta, että O'Sullivan teki jokaiseen 44–55 pistettä.
O'Sullivan nousi vielä 11–10-johtoon, jonka Higgins käänsi itselleen 12–11:ksi. O'Sullivanin tasoitus ei kuitenkaan estänyt Higginsiä viemästä yhtä snookerin MM-historian hienointa toisen kierroksen ottelua.
Otatus oli kuin nyrkkeilyn raskaan sarjan mestaruuskamppailu – toinen lyö ensin vastustajansa kanveesiin, josta altavastaaja nousee ja loppukamppailussa vaihdetaan iskuja puolin ja toisin.
Miksi O'Sullivan romahti?
Väliotsikon kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, koska O'Sullivan on snookerpelaajana oma lukunsa.
Crucible-aikakaudella vain yksi maailmanmestari on pitänyt MM-tittelinsä jälkeen sapattivuoden vain palatakseen MM-turnaukseen ja voittaakseen sen kylmiltään. O'Sullivan onnistui tässä vuonna 2013.
Viime vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että O'Sullivankin on vain ihminen. Kaikkien aikojen snookermestari on kilpaillut harvakseltaan, mikä ei ole näkynyt kiertueella merkittävästi – kun O'Sullivan on ollut mukana, hän on tehnyt tulosta hyvällä prosentilla ja pystynyt turnausvoittoihin.
On kuitenkin fakta, että MM-turnaus poikkeaa muista turnauksista otteluiden pituudessa. O'Sullivanin olisi pitänyt pystyä voittamaan maailman absoluuttisiin valioihin lukeutuva Higgins kolmessa normaalipituisessa ottelussa.
O'Sullivanin romahdukset MM-turnauksessa ovat olleet harvassa. Vuoden 2006 välierässä hän hävisi Graeme Dottille ottelun kolmannen jakson 0–8. Vuonna 2023 Luca Brecel nousi O'Sullivania vastaan 6–10-tappioasemasta 13–10-voittoon, ja viime vuonna Zhao Xintong kuritti MM-välierässä The Rocketia viemällä toisen jakson 8–0-lukemin.
Edes O'Sullivan ei ole päässyt tosiasioita karkuun. Kun paine on kovimmillaan ja heikkoudet korostuvat, paras vastalääke on jatkuvan kilpailemisen tuoma selkänoja. O'Sullivan on pelannut viime vuodet hulluuden ja nerouden rajamailla, mikä on näkynyt uskomattomina suorituksina mutta myös kirvelevinä tappioina.
Viime joulukuussa O'Sullivan putosi UK Championshipista kärsittyään 4–6-tappion Zhou Yuelongille. Ottelussa O'Sullivan pussitti kuusi yli 50 pisteen lyöntisarjaa (123, 94, 71, 65, 62 ja 56) Zhoun yhtä vastaan (125).
Zhou pussitti ottelussa lähes 200 pistettä vähemmän kuin O'Sullivan, mutta ero kiinalaisen hyväksi tuli siis snookerin muilla pelillisillä osa-alueilla, jotka vain korostuvat MM-kisojen pitkissä peleissä.
O'Sullivanilla on kaikki mahdollisuudet voittaa ennätyksellinen kahdeksas maailmanmestaruus. Sen todennäköisyys kasvaa, jos O'Sullivan päättää mennä epämukavuusalueelleen ja kasvattaa kisamääriään muiden tähtien tasolle.
O'Sullivanin kunniaksi on sanottava, että hän kilpaili Higginsiä vastaan antaen kaikkensa. Kun Higgins vyörytti viimeisessä jaksossa tämänvuotisen turnauksen toistaiseksi parhaita lyöntisarjojaan (128, 118, 111, 88), O'Sullivan ei lamaantunut eikä sortunut hurlumhei-snookeriin. Siitä on nostettava hattua. Mikäli vastassa ei olisi ollut juuri ylivertaisena kilpailijana tunnettu Higgins, O'Sullivan olisi todennäköisesti selvinnyt testistä voittajana.
Osan syistä, miksi näin ei käynyt, O'Sullivan löytää peilistä.
