Pursiseura Vaasan merenkyntäjät viettää tänä viikonloppuna satavuotisjuhliaan.
Sadassa vuodessa purjehdus on laajentunut koko kansan harrastukseksi. Vielä 1920-luvulla veneet olivat Vaasan merenkyntäjien kommodori Hannu Puikkosen mukaan vain harvojen herkkua.
Tästä kertoo myös perustamisvuonna seuraan liittyneiden veneilijöiden määrä. Paatteja oli alkuun vain 11 ja nekin kaikki noin 13-metrisiä mahonkisia sulavalinjaisia kilpaveneitä.
– Jokainen vene tehtiin yksilökappaleena, mitään massatuotantoa ei ollut. Johtajat, pankkimiehet ja muut pystyivät hankkimaan sellaisen veneen itselleen, Puikkonen sanoo.
Kapeat veneet olivat kauniita ja nopeita, mutta epäkäytännöllisiä. Myös omistajien suhde veneeseensä oli hieman erikoinen.
– Niillä käytiin tässä kilpaa, ja johtajat seurasivat paviljonkitalon terassilta, kuinka oma vene pärjää kilpailussa. Veneissä oli oma miehistö, Puikkonen kertaa.
Viimeistään 1950- ja 60-luvulla veneistä tehtiin asuttavia ja se mahdollisti koko perheen yhteiset retket.
Suomalaiselta klubilta kaikki alkoi
Seuran pitkä historia sai alkunsa Vaasan suomalaiselta klubilta 11.4.1926, jolloin noin parinkymmenen henkilön joukko halusi kaupunkiin oman suomenkielisen pursiseuran.
– Suomalaisella klubilla juotiin kirkasta simaa ja päätettiin, että Vaasaan tarvitaan suomenkielinen pursiseura, Puikkonen sanoo.
Ennen Merenkyntäjiä Vaasan suomenkieliset kuuluivat ruotsinkieliseen, yhä toiminnassa olevaan Wasa segelföreningiin. Suomenkieliset kuitenkin tunsivat joutuvansa seurassa alakynteen.
Vaikka päätös omasta seurasta kuulostaa dramaattiselta, nykyään seurat tekevät säännöllistä yhteistyötä, ja kieliriidat ovat taakse jäänyttä elämää.
– On tehty jo 1930-luvulta lähtien. On kilpailtu yhdessä ja järjestelty yhdessä muun muassa vesille-tapahtumia. Homma toimii oikein hienosti, Puikkonen kertoo.
Pursiseuran väki nuortuu
Satavuotisjuhlat järjestetään viikonloppuna samassa alkuperäisessä paviljonkirakennuksessa, jonka terassilta herrat aiemmin kilpailuja katselivat.
Rakennusta on pidetty hyvässä kunnossa. Viime vuonna se maalattiin ja samalla kunnostettiin myös lattiat, jotta rakennus kestää juhlahumun.
Virkeässä seurassa on jäseniä nykyään jo 278. Tämä lienee myös järjestettyjen koulutusten ansiota.
– Myöhemmin moni on hankkinut oman veneen, mikä onkin ollut tarkoitus, Puikkonen sanoo.
Viime vuosina purjehtijoihin on yllättäen tullut mukaan myös nuoria, jopa opiskelijoita.
– Tämä on rohkaisevaa. Ilmeisesti veneiden hinnat eivät sittenkään ole alkuvaiheessa niin korkeita, Puikkonen hyrisee.
Esimerkiksi seuran ostama 8-metrinen koulutusvene maksoi alle 5 000 euroa.
Seuran tulevaisuudesta pidetään huolta järjestämällä lastenleirejä ja purjehduskouluja.
– Odotukset ovat valtavat, että lapsia tulisi kesäkuussa alkavalle leirille. Siellä leikitään ja uidaan ja sivussa opetellaan myös jollapurjehdusta. Siitä voi jatkaa purjehduskouluun, kun siltä tuntuu.
Jo 30 vuotta purjehtinut Puikkonen sanoo, että kaikki oppivat halutessaan purjehtimaan.
– Vähän pitää olla enemmän malttia kuin moottoriveneellä, koska matka ei joudu niin nopeasti. Mutta pikkuhiljaa oppii aistimaan, mistä tuulee ja kuinka siihen ajetaan. Nykyäänhän plotterit hoitavat navigoinnin, joten perillekin pääsee.
