Analyysi: Deepfake-alastonkuvat leviävät epidemian tavoin, mutta naisia ei pidä kehottaa poistamaan kuviaan verkosta

Digitaalisen väkivallan seuraukset voivat olla yhtä vakavia kuin fyysisenkin, kirjoittaa verifiointitiimin toimittaja Johanna Vehkoo.

Kuvitus, jossa mies istuu tietokoneen ääressä. Ruudulla näkyy ihonvärisiä pikselöityjä ruutuja. Taustalla näkyy kuvia, joissa naisten ylävartalot on peitetty pikseleillä.
Yle julkaisi toukokuun lopulla laajan selvityksen tapauksesta, jossa pikkukaupungin miehen epäillään tehtailleen väärennettyjä alastokuvia kymmenistä itselleen tutuista naisista. Kuva: Samuli Huttunen / Yle
Yle Uutisten verifiointitiimin toimittaja Johanna Vehkoo.
Johanna VehkooVerifiointitiimin toimittaja

Olen työni vuoksi nähnyt kuluvan vuoden aikana yhteensä tuhansia tekoälyn avulla väärennettyjä alastonkuvia suomalaisista naisista. Niin yleistä tyttöjen ja naisten valokuvien deepfake-tehtailu on. Yle on julkaissut aiheesta tähän mennessä kolme laajaa selvitystä.

Kohtaan myös jatkuvasti verkkokeskusteluissa tämän digitaalisen väkivallan vähättelyä.

Vaikka deepfake-väärentäminen on selkeästi epidemia myös Suomessa, ilmiön vakavuutta joutuu vielä monelle vääntämään rautalangasta.

Sanotaan vielä kerran niin, että takariviinkin kuuluu: Digitaalinen seksuaaliväkivalta on vakavaa rikollisuutta. Sen vaikutukset uhreihin ovat usein yhtä pitkäkestoisia ja elämää muuttavia kuin fyysisten tekojen.

Yksi tekaistujen pornografisten kuvien uhri kuvasi kokemusta näin:

Video: Marja Väänänen / Yle

Tietokirjailija Laura Batesin mukaan tekoälyn avulla tehtävä naisten massariisuminen ja digitaalinen pakottaminen seksuaalisiin tekoihin on suoraa jatkumoa fyysiselle väkivallalle, jota miehet naisiin kohdistavat. Digitaalisen ja fyysisen todellisuuden väliin ei voi piirtää jyrkkää rajaa, ihmisten oikea elämä tapahtuu kummassakin.

”Kuten historia on toistuvasti osoittanut, emme voi taistella epidemiaa vastaan, jos emme ensin tunnusta sen olemassaoloa”, Bates kirjoittaa digitaalisesta väkivallasta teoksessaan The new age of sexism (2025).

Riisumissovelluksille kelpaa huonokin kuva

Tyypillinen näkökulma sekä Ylen saamissa palautteissa että verkkokeskusteluissa on, ettei naisten pitäisi julkaista kuviaan verkossa. Tämä näkyy myös asiantuntijoiden neuvoissa, joissa asiaa pohditaan kapeasti tietosuojan näkökulmasta.

Todellisuudessa harva pystyy elämään niin, ettei hänestä olisi kuvan kuvaa internetissä.

Tuskin kukaan on voinut vaikkapa vuonna 2007 Facebookiin liittyessään aavistaa, että jonakin päivänä joku nappaa sieltä kuvia nudify- eli riisumissovellukseen ja julkaisee pornosivustolla.

Tutkimme hiljattain tapausta, jossa epäilty tekijä tuntee uhrit henkilökohtaisesti. Moni heistä asuu epäillyn tekijän kanssa samassa pikkukaupungissa. Feikkikuvien tehtailijalla voi siis usein olla pääsy suljetuille sometileille tai hän voi olla joku, jolla on itse otettuja kuvia uhrista.

Jos ihminen on vähänkään julkisessa ammatissa, kuvia on todennäköisesti ympäriinsä. Näiden naisten kuvien poistaminen edellyttäisi vaikkapa journalististen kuva-arkistojen tuhoamista.

On karmivaa ja demokratian vastaista ehdottaa, että juuri naisten pitäisi siivota kuvansa verkosta ja pysyä näkymättöminä. Internetin pitäisi olla kaikille avointa, yhteistä tilaa.

Tietenkin on hyvä tiedostaa, kuinka laajalle joukolle jakaa kuviaan sosiaalisessa mediassa. Se ei kuitenkaan saisi johtaa itsesensuuriin.

Yksi Ylen haastattelema asiantuntija neuvoi, ettei kannata julkaista ainakaan kovin hyvälaatuista kuvaa. On totta, että pornografisten videoiden tekeminen tekoälyllä edellyttää edelleen verrattain korkealaatuista kuvaa.

Sen sijaan riisumissovelluksille laadulla ei ole juurikaan väliä. Olen nähnyt alastonkuvaversioita erittäin suttuisista kuvista, jotka vaikuttavat vuosikymmeniä vanhoista printtivalokuvista skannatuilta.

Nykypäivänä vaara vaanii myös kaduilla. Metan älylasit näyttävät tavallisilta aurinkolaseilta, mutta niillä voi kuvata videota huomaamattomasti. Älylaseja on jo käytetty naisten ahdisteluun ja heistä kuvattuja videoita on julkaistu netissä.

Uhreina lähes yksinomaan tyttöjä ja naisia

Ratkaisu lähtisi tietenkin siitä, että miehet, jotka rakentavat näitä ohjelmistoja – ja miehet, jotka niitä käyttävät – ymmärtäisivät kuinka väärin tämä on ja lopettaisivat. En ole niin naiivi, että kuvittelisin näin tapahtuvan.

Olen käynyt läpi kymmeniä feikkikuvia levittäviä profiileja ja jututtanut kuvia tekeviä miehiä peiteprofiilin turvin. Tiedän, että heitä eivät rajoita ajatukset uhrien hyvinvoinnista tai yksityisyydestä.

Toisinaan törmään myös kommentteihin siitä, että kyllähän miestenkin kuvia voi näillä riisua. Yksikään näkemistäni tuhansista deepfake-alastonkuvista ei esitä miestä. Tietoturvayritys Security Heron raportin mukaan seksuaalisten deepfake-kuvien ja -videoiden uhreista 99 prosenttia oli vuonna 2023 naisia tai tyttöjä. Moni nudify-sovellus ei edes osaa riisua miehen kuvaa.

Jos ja kun EU kieltää riisumissovellukset, niiden kaupallinen markkina kutistuu. Tämä ei tietenkään vielä poista näitä sovelluksia kokonaan. Esimerkiksi Telegramissa on lukemattomia bottitilejä, joille voi vain lähettää valokuvan ja saada sen alastonkuvana takaisin. Riisumissovelluksen voi myös tehdä omalla tietokoneella omaan käyttöön.

Niin yleistä, että normalisoituminen uhkaa

Yhteiskuntamme on sallinut riisumissovellusten leviämisen kenen tahansa saataville. Tämä luo kirjailija Batesin mukaan miehille harhaluulon, että he voivat omistaa naisten ruumiit ja tehdä niille mitä tahansa.

Uhrien näkökulmasta on tuskallisen hidasta odottaa, että ilmiöstä saadaan lisää poliisitutkintoja ja tuomioita.

Digitaalinen seksuaalirikollisuus leviää niin nopeasti, että se on vaarassa normalisoitua. Siksi asiasta täytyy käydä yhteiskunnallista keskustelua, joka tuo yleiseen tietoon tällaisen rikollisuuden vaikutukset.

Eihän voi olla niin, että yhteiskunta hyväksyy normaalina tilanteen, jossa uutta teknologiaa voi käyttää puolta ihmiskuntaa vastaan.