Helsingin Katajanokan merenrantaa pitkin kävelee kirjailija. Vera Vala kulkee saman pitkän reitin, ja samalla hän kirjoittaa mielessään. Hän ratkoo ongelmia, keksii dialogia, muotoilee kohtauksia. Harvoin hän pysähtyy kirjoittamaan muistiin, sillä hän tietää muistavansa oikeasti hyvät ideat.
Vera Vala on kirjoittanut yli kymmenen dekkaria, mutta tänä keväänä hän julkaisi jotain aivan muuta – lohdun kirjallisuutta. Muutos alkoi uupumisesta.
Pitkä tie Seinäjoelta Roomaan
Seinäjokelainen Veera Alanärä kirjoitti tarinoita jo ala-asteen ekalta luokalta lähtien. 16-vuotiaana hän päätti, että hänen kirjailijanimekseen tulee Vera Vala. Hän oli juuri lukenut Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin.
– Silloin tajusin, että dekkarit voivat olla muutakin kuin Agatha Christietä.
Kirjailija Vera Valasta tulisi siis nimenomaan dekkarikirjailija.
Mutta ennen kuin kirjailijan ura toteutui, Vala ehti kokeilla monenlaista. Hän opiskeli teoreettista fysiikkaa Helsingissä, vaihtoi kielitieteisiin, kirjallisuustieteisiin, assyriologiaan sekä kokeili kansantaloustiedettä.
– Olen aina ollut energinen ja tehnyt monta asiaa yhtä aikaa.
Vera Vala muutti Roomaan rakkauden perässä ja jatkoi opintojaan Italiassa. Hän työskenteli lentoemäntänä viisi vuotta ja käänsi Aku Ankkoja.
– Olen ikuinen haahuilija, jonka takia luulin, että en saa oikeasti mitään aikaan. Vasta myöhemmin tajusin, että kaikki ne haahuilut ovatkin hyödyttäneet minua kirjailijana.
Ratkaiseva oivallus
Roomaan muuttanut Vala sai ensimmäisen romaanin käsikirjoituksen valmiiksi parikymppisenä. Nuoruuden innossa hän lähetti käsikirjoituksensa kolmeen kustantamoon oikolukematta sitä edes läpi.
– Minulla oli sellainen mielikuva, että jos haluaa kirjailijaksi, kirjan täytyy olla täydellinen kerrasta. En tiennyt kustannustoimittajista tai tekstin editoinnista mitään.
Eräs kustantamo lähetti hänelle palautekirjeen korjausehdotuksineen.
– Luulin silloin, että se oli hylkäyskirje.
Vasta vuosia myöhemmin Vala ymmärsi saaneensa silloin jotain harvinaista: kustannustoimittaja oli käyttänyt aikaansa ja antanut rakentavaa palautetta tuntemattomalle kirjoittajalle.
Ratkaiseva oivallus tuli kuitenkin hänen kuulemasta Sofi Oksasen haastattelusta. Oksanen kertoi, kuinka kustannustoimittaja oli sanonut, että Puhdistus pitää kirjoittaa vielä monta kertaa uusiksi.
– Silloin minulle valkeni, että jos Sofi Oksanen joutuu kirjoittamaan tekstejään uusiksi, niin kyllä minunkin täytyy.
Nelikymppisenä tuplaopintoihin
Ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen Vala ei ole pelkästään kirjoittanut uusia dekkareita vaan usean dekkarisarjan.
Kun Vera Vala kyllästyi kyselemään kirjojaan varten tietoa poliisilta ja karabinieereilta, hän teki kuten aina ennenkin: otti asian omiin käsiinsä. Nelikymppisenä hän päätti opiskella kriminologiksi.
– En halunnut olla kenestäkään riippuvainen, Vala sanoo.
Samaan aikaan hän opiskeli myös psykologiaa, hoiti perhettään ja kirjoitti uutta kirjaa.
Tuplaopintojen ensimmäinen vuosi sujui hyvin, mutta toinen vuosi oli erilainen.
– Kriminologian opinnoissa piti lukea tuhansia sivuja esitutkintapäiväkirjoja ja kirjoittaa niistä raportteja. Oli raskasta lukea erityisesti alaikäisiin kohdistuvia rikoksia.
Opintojen viimeisenä vuonna kustantamo huomasi Valan jaksamisen ehtyneen ja ehdotti kirjan julkaisun siirtämistä.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että en repeäkään kaikkeen.
Uupuminen muutti kirjoittamisen suuntaa
Vera Vala kuitenkin valmistui sekä psykologiksi että kriminologiksi. Uupumisen aikana hän huomasi haluavansa kirjoittaa myös jotain aivan muuta.
– Aloin kaivata jotain, joka rauhoittaa hermostoa ja tuo turvaa. Halusinkin kirjoittaa rauhallista rytmiä ja välttää jännittäviä käänteitä.
Vala alkoi tehdä mindfulnessia päivittäin ja miettiä, miksi tietyt kirjat toimivat turvasatamina. Hän palasi itselleen tärkeisiin Astrid Lindgrenin kirjoihin: Saariston lapsiin, Marikkiin, Melukylän lapsiin.
– Mietin, mitkä ovat ne elementit, jotka luovat turvallisuutta tekstissä.
Hän halusi kirjoittaa kirjan, joka ei ole dekkari vaan niin sanottua hyvän mielen kirjallisuutta. Persikankukkien aikaan julkaistiin toukokuussa 2026.
– Kirjoitin uusimman kirjan myös lohduksi itselleni, koska tarvitsen juuri tässä hetkessä jotain pehmeää ja turvallista.
Vala lähestyi uutta kirjaansa myös psykologin näkökulmasta. Hän analysoi tietoisesti, mitkä elementit kirjallisuudessa voivat luoda lukijalle turvallisuuden tunnetta – aivan kuten tietyt asiat luovat tekstissä jännitystä.
– Sijoitin tietoisesti omaan tekstiini sellaisia elementtejä, kuten ruokaa, jotka voivat tiedostamattakin luoda lukijalle turvallisuuden tunnetta.
Kirjoittaminen toimii silloin, kun puhuminen ei riitä
Nyt Vala haluaa yhdistää kaksi ammattiaan: kirjailijan ja psykologin työn terapeuttisessa kirjoittamisessa. Hän tarjoaa kirjoitusharjoituksia nykyään myös asiakkailleen lyhytterapiassa.
Parhaimmillaan kirjoittaminen pysähdyttää, luo etäisyyttä ja voi auttaa löytämään uusia näkökulmia omaan elämään.
– Ne ovat maagisia hetkiä, kun asiakas oivaltaa. Lamppu syttyy päässä. Ne ovat psykologille ja terapeutille parasta, mitä työssä on.
Dekkarit eivät kuitenkaan jää historiaan.
– Haluan jatkaa kirjoittamista niin kauan, kun kirjojani luetaan. Kirjoittaminen on niin iso osa identiteettiäni.
