WASHINGTON Puhelimen hälytysääni herättää uuteen päivään.
Tavoilleni uskollisena tarkistan unenpöpperöisenä yön uutiset ja mahdolliset Suomesta tulleet työviestit.
Ei mitään erityistä tällä kertaa, totean itsekseni.
Facebookin Messengerissä näyttäisi tosin olevan uusi viesti. Avaan sovelluksen, ja sydämeni hyppää.
– Moi. Kaikki hyvin täällä, viestissä lukee.
Yllättävä tervehdys tulee Javadilta. Iranista. Se karistaa hetkessä rähmät silmistä.
Tätä viestiä olen odottanut siitä lähtien kun sota alkoi helmikuun 28. päivä.
– Netti on auki ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen, Javad selittää pitkää odotusta.
Javad on minulle tuttu parinkymmenen vuoden takaa, kun hän avusti minua juttukeikallani Iranissa.
Silloin parikymppinen, aina iloinen viiksiivallu vei minut keskiluokkaisten teheranilaisnuorten juttusille.
Hän sai ovet aukeamaan kotiarestissa olleen Ajatollah Hossein Ali Montazerin kotiin. Hän luotsasi minua Bamin maanjäristysraunioiden keskellä. Pääsin myös kuuntelemaan hänen hevibändinsä treenejä.
Näköalapaikka maailman polttopisteessä
Nyt Javad kertoo asuvansa Qeshmin saaressa Etelä-Iranissa.
– Saari on kaunis, mutta muuten kaikki on päin vittua, Javad kirjoittaa jämäkästi.
Mieleni tekee heti kysyä mitä hän tarkoittaa, mutta katson ensiksi netistä saaren sijainnin.
– Ei jumalauta. Asut Hormuzinsalmessa?
Näppäilen viestin kiihtyvällä nopeudella, osittain kauhistuneena ja osittain innostuneena.
Näköalapaikka maailman polttopisteessä.
– Aivan, Javad kuittaa vähemmän innostuneesti.
Siinä missä maailma on niukasti saanut uutiskuvaa tilanteesta Persianlahdella, Javad näkee kotoaan alukset, jotka ovat olleet Iranin ja Yhdysvaltain tupla-saarrossa.
– Enimmäkseen paikalla seisovia jättimäisiä rahtialuksia ja tankkereita. Jonkin verran kalastus- ja salakuljetusaluksia, Javad selostaa.
Javadille Iranin ja Yhdysvaltain neljättä kuukautta jatkunut sotatila ei ole uutisstoori. Vihollisuudet ovat nyt tauolla – ainakin paperilla – sunnuntaina allekirjoitetun aiesopimuksen ansiosta, mutta Javadille sota on ollut päivittäinen pelkotila.
Koralliriutat ja rikas lintukanta
– Sota on läsnä. Yhdysvaltain iskuja on ollut lähes joka päivä, Javad kertoo.
Viestittelin Javadin kanssa ennen aiesopimuksen solmimista sunnuntaina. Yle ei käytä Javadista hänen oikeaa nimeään, koska se voisi vaarantaa hänen turvallisuutensa. Samasta syystä hän ei lähetä julkaistavaksi kuvia elämästään.
Lähin Yhdysvaltain isku osui kilometrin päähän Javadin kodista. Se tapahtui sodan ensimmäisellä viikolla.
Yhdysvallat kohdisti iskun todennäköisesti Iranin vallankumouskaartin saaressa oleviin sotalaivoihin ja tukikohtiin. Saarella on tärkeä strateginen sijainti, siellä on paljon Iranin sotilaallisia kohteita.
Javadin mukaan neljä siviiliä menetti henkensä. Kaksi Javad tunsi henkilökohtaisesti.
– Kaikki täällä pelkäävät. Minäkin, Javad tunnustaa.
Javad kertoo, että pelko on ajanut valtaosan saaren yli 100 000 asukkaasta mantereelle hakemaan turvaa.
Samalla sota on vienyt Javadilta asiakkaat ja toimeentulon. Ennen sotaa hän pyöritti matkailualan yritystä.
Koralliriutat värikkäine kaloineen ja rikas lintukanta ovat tehneet Qeshmin saaresta otollisen turistikohteen.
Mutta Javadin bisnes on nyt ainakin tilapäisesti suljettu. Tulovirrat ovat ehtyneet ja tilanne on vaikea.
– Minulla on rahaa ruokaan korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi.
Tilannetta ei helpota se, että hinnat nousevat Javadin mukaan lähes joka viikko.
– Vesipullo maksaa nyt kolme kertaa enemmän kuin ennen sotaa.
Javadilla on oma käsitys asiasta
Kaikesta huolimatta Javad ei pannut pahakseen, kun Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät.
– Tiedän, että sodassa ei ole voittajia, mutta haluan eroon islamilaisesta hallinnosta.
Yhdysvallat ja Israel tappoivat heti ensi-iskussa Iranin pitkäaikaisen ylimmän johtajan Ajatollah Ali Khamenein. Kymmeniä muidenkin johtohahmojen väitetään menehtyneen iskussa. Khamenein poika, Mojtaba Khamenei, peri johtajan manttelin.
Mutta pojankin uskotaan loukkaantuneen iskussa pahoin, eikä kukaan näytä tietävän varmuudella, kuka Iranissa vetää naruista. Javadilla on oma käsitys asiasta.
– Uskon, että Iran on muuttumassa Islamilaisesta tasavallasta sotilasvallaksi. Vallankumouskaarti näyttää määräävän tällä hetkellä.
Javad kertoo vihaavansa yhtä lailla Iranin papistoa kuin vallankumouskaartin kenraaleja.
Tyttöystävä vankilaan
Hän ohjaa puheenaiheen talven maanlaajuisiin ja verisiin mielenosoituksiin.
Donald Trump toistelee Iranin hallinnon tappaneen 30 000 – 40 0000 mielenosoittajaa, jotka uskaltautuivat kaduille protestoimaan muun muassa heikkoa taloustilannetta.
Iranin kaltaisessa maassa tarkkaa kuolonuhrien määrää ei julkisesti vahvisteta. Javad uskoo Trumpin olevan oikeassa.
Hänellä on protesteista oman käden kokemusta.
Hän on vuosien saatossa osallistunut useisiin, ja kun ne puhkesivat kotisaarella, Javad ei epäröinyt liittyä mukaan mielenosoittajien joukkoon. Heti ensimmäisenä iltana hän huomasi muutoksen aiempiin protesteihin.
Poliisien sijaan vastassa oli pahamaineinen vallankumouskaarti, joka Javadin mukaan avasi välittömästi tulen.
– Näin kaikista pahimmat asiat. Näin ihmisten ottavan osumaa ja lyyhistyvän maahan.
Javad sanoo tietävänsä varmuudella neljän mielenosoittajan kuolleen. Kuulopuheiden mukaan hän uskoo luvun olevan paljon suurempi.
Javadin tyttöystävä, joka on lääkäri, hoiti haavoittuneita. Kiitokseksi hänet teljettiin vankilaan 23 päiväksi.
– Se oli kauheaa. Kuin painajainen.
Kysyn Javadilta, eikö tämä nettikeskustelu ole hänelle vaarallista?
– On se. Kyllä minua pelottaa. Täällä saaressakin on tiesulkuja, joissa puhelimien sisältöjä tarkastetaan. Siksi poistan tämän keskustelun ennen kuin menen huomenna kaupungilla käymään.
Kolme sanaa joiden tunne välittyy
Tunti on vierähtänyt kuin hetkessä. Kiitän Javadia ja toivomme yhdessä parempaa tulevaisuutta Iranille.
Hän lähettää minulle vielä valokuvan tyttöystävästään. Kuvassa näkyy aurinkolaseihin, hihattomaan yläosaan ja sortseihin pukeutunut nainen, joka lukee nautinnollisen rennosti kirjaa uima-altaan reunalla, toinen jalka vedessä.
– Tämä on koti, Javad kirjoittaa.
Kolme sanaa joiden tunne välittyy virtuaalisestikin vahvana valtamerien yli. Hormuzinsalmesta maailmalle.
Jälkeenpäin kelaan Messengerissä taaksepäin.
Löydän ensimmäinen nettikeskustelumme vuodelta 2012. Silloin Javad kertoi tuntevansa suurempaa toivoa tulevaisuuden suhteen.
Hän kertoi, että Teheranissa on parempi olla kuin aiemmin. Jopa hevikonsertin järjestäminen oli helpottunut.
Seuraava keskustelu tapahtui kolme vuotta myöhemmin Iranin solmittua sen kuuluisan ydinsopimuksen Barack Obaman johtaman Yhdysvaltojen kanssa. Sen jota Trump on kutsunut maailman huonoimmaksi diiliksi.
– Ihmiset tanssivat kaduilla yötä myöten, Javad kirjoitti silloin.
Iran ja Javad ovat vuosia eläneet toivossa paremmasta huomisesta. Niin usein he ovat joutuneet pettymään.
