Onko sota muuttanut Hytti nro 6:n merkitystä? ”Ei”, vastaa näyttelijä Seidi Haarla, jolle elokuvassa on kyse kahden ihmisen kohtaamisesta
”En tiedä, milloin seuraavan kerran näiden kansojen edustajat tekevät elokuvan näistä aiheista”, sanoo Seidi Haarla, joka keväällä nähdään pääroolissa Helsingin kaupunginteatterin lavalla.
Näyttelijä Seidi Haarlan työviikko Helsingissä on juuri päättynyt ja hän kiirehtii junalle kotiin Turkuun.
Helsingin kaupunginteatterissa harjoitellaan Tommi Kinnusen romaaniin perustuvaa näytelmää Ei kertonut katuvansa. Haarla esittää yhden viidestä pääroolista: Siiri on yksi viidestä sodan aikana saksalaisten matkaan lähteneestä suomalaisnaisesta, jotka keväällä 1945 lähtevät Norjasta kotiin poltetun Lapin halki.
Seidi Haarla kuvaa Kinnusen tarinaa viiden naisen ”erämaamatkaksi”, totaaliseksi selviytymiskokemukseksi, joka pakottaa kuvittelemaan uudelleen koko tulevaisuuden, elämän pelisäännöt, oman minuuden.
– Itselleni siinä tuntuvat oleellisilta sodan ja sotatilan tuntumat, mitä merkityksiä niillä on omassa itsessä liittyen elettyyn historiaan ja esivanhemmilta perittyyn keho- ja kertomatietoon. Ja yhtymäkohdat tähän aikaan.
Niinpä: tämä aika on yhtäkkiä erilainen kuin aika vuosi sitten, kun Suomessa tuli elokuvateattereihin Juho Kuosmasen ohjaama Hytti nro 6. Siinä Seidi Haarlalla on toinen päärooleista.
Suomalaisen opiskelijanaisen ja Juri Borisovin esittämän venäläisen duunarimiehen sattumanvaraista kohtaamista junassa seuraava draama saavutti paljon kansainvälistä menestystä. Se palkittiin Cannesin grand prix'llä ja Haarla itse sai eurooppalaisen Shooting Stars -palkinnon. Kotimaassa Hytti keräsi viime keväänä kahdeksan Jussia.
Näyttelijäntyö on samaa kameran edessä kuin katuteatterissa
Hytti nro 6 on Seidi Haarlan ensimmäinen päärooli pitkässä elokuvassa. Sen saama menestys oli uudenlainen kokemus näyttelijälle, joka on monta vuotta työskennellyt teatterin lavalla. On se vaikuttanut urakehitykseenkin.
– Enemmän olen saanut työtarjouksia. Mutta yllättävä asia oli se, miten näytteleminen ei ole ratkaisevasti yhtään toista, tekee sitä vaikka vaatekomerossa tai kadulla tai sitten kameran kanssa hytissä.
Yhden erikoisen seikan elokuvanäyttelemisestä Seidi Haarla tosin sanoo panneensa merkille: filmi on pysyvää ja sen myötä myös yksi yksittäinen roolityö. (Hytti nro 6 tosiaan on filmattu analogisesti, ei digitaalisesti.)
– Kun se on tehty kameralle ja kuvattu filmille, jota voidaan kopioida ja tallentaa ja näyttää milloin missäkin ja kenelle hyvänsä, milloin tahansa ikuisuuteen asti. Tämä on eri asia kuin vaikka siellä vaatekaapissa tai katuteatterissa.
Elokuvan ansiosta valtavan moni yksittäinen ihminen kohtaa Haarlan nimenomaan yhden roolin kautta.
”Enää ihmisten ei tarvitse turvautua toisiinsa”
Hytti nro 6 on elokuvana kuin filmille tallennettu muisto, jota ei ole tarkoitus kiinnittää tiettyyn kalenterivuoteen. Tekijät ovat tietoisesti tavoitelleet vaikutelmaa, että tapahtumien ajankohdalla ei ole suurta merkitystä, Seidi Haarla kertoo. Kansainvälisissä lehtiarvioissa onkin jopa luultu, että elokuvassa elettäisiin 1980-lukua.
Selvää on vain, että tapahtumat sijoittuvat Venäjälle, eivät Neuvostoliittoon kuten elokuvan pohjana olevassa Rosa Liksomin romaanissa, ja sen lisäksi ainoa kiinnekohta ajassa on Titanic-elokuvan valmistumisvuosi 1997.
Haarlan mukaan elokuvan ydintarinan kannalta oleellista on myös, että eletään aikaa ennen älypuhelimien valtaannousua.
– Tänä päivänä ihmisten ei ole pakko turvautua toisiinsa fyysisinä ja elollisina olentoina juuri lainkaan, koska aina on puhelin, jolta voi pyytää apua ja paeta tätä hetkeä.
Valinta vaikutti myös elokuvan kohtausten suunnitteluun, sillä esimerkiksi isoja katunäkymiä tai asemia on vaikea kuvata, kun kaikilla on puhelimet kädessä.
Suomi/Venäjä vai Laura/Ljoha
Ohjaaja Juho Kuosmanen kertoo haastattelussa pohtineensa, onko hän tullut antaneeksi Venäjästä liian positiivisen kuvan.
Näyttääkö tai tuntuuko Hytti nro 6 Seidi Haarlan mielestä erilaiselta nyt kuin ennen helmikuuta 2022?
– Ei. Lyhyt vastaus on ei. Mutta se on minun mielipiteeni, ja yritän ymmärtää, että jokaisella ihmisellä on siihen eri vastaus.
– Tällä hetkellä meidän tunteet liittyen sanaan ”Suomi” ja ”Venäjä” tai ”raja” tai ”venäläinen ihminen”, ne ikään kuin merkitsevät monelle eri asioita kuin kahdeksan kuukautta sitten. Samaan aikaan absurdi ajatus ja kuitenkin ymmärrettävää ja inhimillistä.
Hytti nro 6 kertoo kuitenkin kahden ihmisen kohtaamisesta. Seidi Haarla toteaa, että jokaisen on itse päätettävä, minkä edustajiksi heidät haluaa laittaa.
– Ollaanko me kaikki kaltaisiamme ilman lokeroita ja rajoja vai lähdetäänkö sellaisesta, että ollaan tosi erilaisia ja eri puolilta?
Maailmanhistoriassa on paitsi suurvaltoja ja valtioiden välisiä suhteita myös yksilöiden välisiä suhteita rajojen yli, Haarla sanoo. Hytti nro 6:ssa suomalaisten ja venäläisten edustajayksilöt pyörivät rakkauden ja tunnistamisen ja samastumisen teemojen parissa.
– En tiedä, milloin on seuraava hetki ihmislajin jatkumossa, kun näiden kansojen edustajat tekevät näistä aiheista elokuvan.
Historia elää kehossa
Helsingin kaupunginteatterin Ei kertonut katuvansa saa ensi-iltansa helmikuussa 2023. Seidi Haarlan työ näytelmän parissa on vasta alkanut.
Kinnusen vuoteen 1945 sijoittuva tarina saa Haarlan pohtimaan kokemusten periytymistä ja muistojen jatkuvuutta.
– On päivänselvää, että me elävät ihmiset tässä päivässä eletään tosi paljon vielä samoja asioita kehoissamme, muistoissamme, siirtyminä vanhemmilta ja isovanhemmilta ja isoisovanhemmilta. Milloin tavallaan mikään sota loppuu? Onko minkään ikinä mahdollista parantua, vai onko se tällaista aaltoilua, kunnes tulee uusi pyörremyrsky, eli sota?
Hytti nro 6 nähdään televisiossa Yle Teemalla la 10.12.2022 klo 21 ja TV1:ssä ke 28.12. klo 21.05. Elokuva on katsottavana Yle Areenassa 10.12. alkaen 360 päivän ajan.
