4. In Trattoria a Trastevere

Tässäkin osassa puhutaan ruoasta ja syödään trattoriassa. Lisäksi opitaan kohteliasta puhetta, kyselemään toisista ja kertomaan itsestä sekä paljon peruskieliopin asioita.

Ystävykset neuvottelevat tarjoilijan kanssa ja tilaavat ruoka-annokset. Keskustelu jatkuu syödessä. Ehdotus viikonloppuretkestä maatilahotelliin saa kaikki innostumaan.

In Trattoria a Trastevere

L’ordinazione (Ruoan tilaaminen)

Cameriere: Siete pronti, volete ordinare?

Mika: Mah... Io vorrei qualcosa di leggero, lei cosa mi consiglia? Qual è il piatto del giorno?

Cameriere: Ci sono i bucatini all’amatriciana! Forse sono un po’ troppo pesanti... Le consiglio una bella bistecchina di vitello appena appena condita con un filo d’olio e magari un’insalata, semplice semplice, che dice?

Mika: Va bene, mi raccomando la carne, la lasci un po’ al sangue! E tu Agnese cosa prendi?

Agnese: Io vado per il risotto. Devo aspettare molto?

Cameriere: Una mezzoretta minimo...

Agnese: Allora no, ho molta fame, preferisco qualcosa di più veloce...Guardi, mi porti i bucatini all’amatriciana, forse è meglio...

Cameriere: E Lei signore, cosa desidera?

Giulio: Io vorrei dell’agnello alla brace con delle patate al forno; per la ragazza che ora è in bagno porti le tagliatelle ai funghi porcini.

Cameriere: Da bere cosa vi porto?

Giulio: Che dite, prendiamo una bottiglia? Ce la finiamo

Mika: Ma sì dài... prendiamo un bel chianti!

Conversazione a tavola (Keskustelua ruoan ääressä)

Gli amici mangiano e conversano amabilmente.

Giulio: Allora ragazzi ci vogliamo andare sabato e domenica in quell’agriturismo in Umbria? È un posto fantastico! Ho proprio bisogno di un paio di giorni in un posto tranquillo.

Anna: Mi piace, mi piace l’idea... sì, sì, andiamoci... dov’è esattamente?

Giulio: Nei pressi di Todi.

Anna: Ma dobbiamo telefonare questa sera o domani mattina per chiedere se hanno delle stanze libere.
Scusami Giulio, mi passi l’acqua per favore? Ho una sete... c’è un caldo qui…

Mika: Agnese, tu puoi venire con noi se partiamo domani?

Agnese: Bèh... sì, se non partite troppo presto... Domani mattina devo passare un momento dalla signora.

Mika: Prima dobbiamo chiamare!!! È inutile che stiamo qui a parlare senza sapere se hanno posto... ehm... Che ore sono? Ormai è troppo tardi, posso provare io domani mattina e poi vi mando un messaggino, facciamo così?

(Gli altri): Sì, va bene!

Tutti: Allora, un brìndisi alla gita in Umbria di domani!

A mezzanotte (Keskiyöllä)

I ragazzi finiscono di mangiare, pagano il conto ed escono dalla trattoria. Hanno passato una piacevole serata in compagnia. È mezzanotte.

Giulio: Allora Mika domani chiami tu! Hai il numero di telefono dell’agriturismo?

Mika: Sì, ce l’ho in memoria nel telefonino.

Giulio: Dove ci vediamo domani? Che dite, se ci vediamo da me verso le nove?

Gli altri: Va bene, ok.

Giulio: A domani, allora, buona notte a tutti!

Gli altri: Buona notte!

Kohtelias pyyntö

Kun Italiassa tiedustellaan tai pyydetään tekemään jotakin ravintolassa, kaupassa, luokassa ym., käytetään yleensä imperatiivia yksikön 3. persoonassa (teitittely) tai verbiä potere (indikatiivissa tai konditionaalissa).

può...

potrebbe...

Mi può portare un altro menù...?
Voitteko tuoda minulle vielä yhden ruokalistan...?

Mi porti un altro menù, per cortesia...?
Tuotteko minulle vielä yhden ruokalistan, oletteko ystävällinen...?

Potrebbe portarmi un altro menù...?
Voisitteko tuoda minulle vielä yhden ruokalistan...?

Talo Italiassa - In Trattoria a Trastevere - Guardi, mi dia quel pezzo di pizza...

Guardi, mi dia quel pezzo di pizza...
Kuulkaa, antakaa minulle tuo pizzapala...

Tiedustelu

Tietoa henkilökohtaisista asioista (opintoja, työtä, perhe-elämää ym.) kysyttäessä joko sinutellaan tai teititellään, tilanteesta riippuen. Yleensä nuorten kesken sinutellaan, vaikka henkilöt eivät tunne toisiaan. Sinuttelu on yleistynyt Italialiassa vauhdikkaasti. Heti tutustuttaessa ei ole välttämätöntä paljastaa omaa ammattia, myös muusta kuin työstä voi puhua!

Jenni, cosa fai qui in Italia?
Jenni, mitä teet täällä Italiassa?

Cosa fai, lavori, studi ancora? Mitä teet, oletko töissä vai opiskeletko vielä?

Come mai sei in Italia? Miksi olet Italiassa?

Sei in vacanza? Oletko lomalla?

Che lavoro fa? Mitä työtä teette?

Qual'è la Sua professione? Mikä on ammattinne?

Ammatin harjoittamista ilmaisee myös verbi fare (tehdä):

Cosa fa? Mitä teette (työksenne)?

Kerro itsestäsi tietoja

Miten vastaisit seuraaviin kysymyksiin?

Dove studi? Missä opiskelet?

Dove lavori? Missä työskentelet?

Da quanto tempo sei in Italia? Kauanko olet ollut Italiassa?

Da quanto tempo abiti a Bologna? Kauanko olet asunut Bolognassa?

Demonstratiivit

Pronominit questo (tämä) ja quello (tuo) osoittavat, miten suuri etäisyys puhujan ja kohteen välillä on. Ne sijoitetaan aina substantiivin eteen ilman artikkelia, ja taivutetaan sen mukaan suvussa ja luvussa. Näitä muotoja kutsutaan italiassa demonstratiiviadjektiiveiksi. Niiden itsenäinen muoto demonstratiivipronomini esiintyy irrallaan substantiivista ilmaisemassa etäisyyttä puhujaan.

Vi piace questo posto?
Pidättekö tästä paikasta?

Luca mi ha parlato bene di questa tipica trattoria romana ...
Luca on kehunut tätä tyypillistä roomalaista ravintolaa...

... e questa è la carta dei vini...
... ja tämä on viinilista ...

... domenica in quell’agriturismo in Umbria?
... sunnuntaina siihen maatilahotelliin Umbriassa?

Dobbiamo telefonare questa sera.
Meidän täytyy soittaa tänä iltana.

Il vostro tavolo è pronto, è quello lì accanto alla finestra.
Pöytänne on valmis, se on tuo tuolla ikkunan luona.

Demonstratiiviadjektiivit

Demonstratiivipronominit

Tavan ja määrän adverbit

Adverbit ovat taipumattomia sanoja, jotka täsmentävät verbin, substantiivin tai adjektiivin merkitystä tavan ja määrän suhteen. Usein ne vastaavat kysymykseen miten? (Miten hän laulaa? Hän laulaa kauniisti.)

bene hyvin
molto paljon, kauan

Bene grazie, mi trovo benissimo a Roma!
Kiitos hyvin, viihdyn erinomaisesti Roomassa!
Gli amici mangiano e conversano amabilmente.
Ystävät syövät ja keskustelevat miellyttävästi.

Muita tavan adverbejä:

Muita määrän adverbejä:

Adjektiivi bello + substantiivi

Substantiivin edellä bello taipuu samoin kuin demonstratiivinen quello, toisin sanoen adjektiivin muoto riippuu substantiivin alkukirjaimesta.

E' un bel posto.
Se on kaunis paikka.

E' un bell’albergo.
Se on hyvä hotelli.

Che bello zaino!
Onpas nätti reppu!

un bello scivolo
hieno liuku(mäki)

una bella casa
kaunis talo/koti

una bell'opera
ihana ooppera

Verbin preesens + prepositio ’da’

Kun puhutaan jostakin asiasta, joka on edelleen voimassa, käytetään verbin preesensmuotoa ja prepositiota da, jota seuraa ajanilmaus.

Da quanto tempo studi l’italiano?
Kuinka kauan olet opiskellut italiaa?
Studio l'italiano da una settimana.
Olen opiskellut italiaa viikon.

Imperatiivi

Yksikön kolmas persoona on italiassa myös teitittelyn muoto. Kohteliaissa kehotuksissa käytetään kehotusmuotoa eli imperatiivia:

I taivutusryhmä - teitittelevä imperatiivi

portare - Porti! Tuokaa (Te)
aspettare - Aspetti! odottakaa
chiamare - Chiami! soittakaa, kutsukaa

dire - Dica! sanokaa (epäsäännöllinen)
fare - Faccia! tehkää (epäsäännöllinen)

... mi porti i bucatini all’amatriciana!
… tuokaa minulle bucatini-makaroneja Amatricen tapaan

Monikon kehotusmuotoa käytetään useampia henkilöitä puhuteltaessa:

Aspettate che vi trovo un tavolo libero...
Odottakaa, niin etsin teille vapaan pöydän.

II taivutusryhmä

prendere - Prenda! ottakaa

scelgere - Scelga! valitkaa (epäsäännöllinen)

III taivutusryhmä

sentire - Senta! Kuulkaa(han)!

partire - Parta! Lähtekää!

Qualcosa di / Che cosa di + adjektiivi

Sana qualcosa (jotain, jotakin) on sama yksikössä ja monikossa. Se liitetään adjektiiviin preposition di avulla, samoin kuin kysyvä che cosa (mitä kivaa/ihanaa ym)

Io vorrei qualcosa di leggero...
Haluaisin jotain kevyttä.
Che cosa di bello vorresti fare stasera?
Mitä kivaa haluaisit tehdä tänä iltana?

III taivutusryhmän verbit, joissa on -isc-lisäosa

Useimmissa kolmannen ryhmän verbeissä lisätään perusosan ja päätteen väliin tavu -isc- kaikissa muissa persoonissa paitsi monikon ensimmäisessä ja toisessa.
Näin taipuvat esimerkiksi preferire (tehdä/haluta mieluummin, pitää parempana), capire (ymmärtää) ja finire (lopettaa, loppua)

... preferisco qualcosa di più veloce...
Otan mieluummin jotain, minkä saa nopeammin.

Partikkeli 'ci'

Sana ci toimii useissa eri tehtävissä (paikan määreenä, osoituspronominin sijaisena, korostavana tekijänä jne.)
Tässä se toimii paikan määreenä. Ci-partikkelilla usein ilmoitetaan jo etukäteen, että jonnekin paikkaan ollaan suuntaamassa. Sen käyttö ei ole pakollista, jos kuitenkin paikka mainitaan.

Allora (ci) vogliamo andare sabato e domenica in quell’agriturismo in Umbria?
Mennäänkö siis viikonloppuna siihen maatilahotelliin Umbriassa?
... sì, sì, andiamoci...
Kyllä, mennään vaan sinne.
Quando ci possiamo andare esattamente?
Milloin tarkkaan ottaen voimme mennä sinne?
Quando ci vuoi andare?
Koska haluat mennä sinne?

Miten vastaisit myöntävästi näihin lauseisiin käyttäen ci-partikkelia:
Andate al bar adesso?
Andiamo a Torino?
Vai al cinema stasera?
Mariella e Simona vanno a Roma?
Alberto va al mercato?
Vai allo stadio?

Tentti

Testaa lopuksi, osaatko kurssin tämän osan kielioppiasiat!

La Storia della pizza – Pizzan tarina

Pizzan tuhansia vuosia vanha historia sai alkunsa Välimeren piiristä. Jo kuusi tuhatta vuotta sitten näiden alueiden asukkaat olivat huomanneet, että hedelmällisen maan parasta viljalajia eli vehnää voitiin jauhaa hienoksi jauhoksi, sekoittaa veteen ja paistaa hehkuvilla kivillä maittavaksi ravinnoksi. Todennäköisesti Egyptissä valmistettiin ensimmäiset uunit leivän paistamista varten. Siellä keksittiin myös taikinan kohottaminen. Jotkut kansat pitivät uskomustensa takia pullistunutta taikinaa epäpyhänä ja sulkivat sen ruokavalionsa ulkopuolelle. Juutalaiset eivät nykyisinkään syö nostatetusta taikinasta leivottua leipää. Kristityt nauttivat ehtoollisella leipää, jota ei myöskään ole kohotettu.

Kaikkialla Välimeren kulttuurin alueella tunnettiin erilaisia pizzan ja leipäkakun muotoja. Lukuisat antiikin kirjalliset lähteet mainitsevat tuon peruselintarvikkeen. Keskiajalla muunnelmia kehitettiin vielä lisää. Mutta tarvittiin kaksi muualta tulevaa ainesosaa ennen kuin pizza – erityisesti napolilainen pizza – saavutti täydellisen muotonsa ja oli valmis valloittamaan maailman.

Langobardit toivat Italian valloittaessaan mukanaan vesipuhvelin (bufalo), joka sopeutui elämään Lazion ja Campanian kosteilla laidunmailla. Vesipuhvelilehmän maidosta (latte di bufala) alettiin valmistaa mozzarella-juustoa. Uuden ajan alussa Amerikan löytäminen toi pizzaan sen tärkeimmän ainesosan eli tomaatin, pomodoro. Tomaattia karsastettiin ja sitä luultiin aluksi jopa myrkylliseksi koristekasviksi. Kun alkuaikojen ennakkoluuloista oli päästy, tomaatti saavutti vankan jalansijan italialaisessa keittiössä.

Pizzasta tuli 1700-luvun kuluessa napolilaisen kansankeittiön suosikkiruoka. Aluksi pizzat paistettiin puilla lämmitettävässä uunissa ja niitä myytiin lämpimäisinä kaupungin kaduilla. Vuosisadan vaihtuessa pizza oli niin suosittu, että alkoi tulla tavaksi syödä sitä paistinuunien luo pystyttetyjen pöytien äärellä: ensimmäiset pizzeriat olivat syntyneet!

Vuonna 1889 Italian kuningatar Margherita vieraili Napolissa. Hänelle tarjottiin peruspizzaa, jonka aineksina oli tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa. Kuningatar ihastui tuohon simppeliin paikallisherkkuun niin kovasti, että se kruunattiin sittemmin nimellä Pizza Margherita. Herkullisen maun lisäksi kuningatarta saattoi viehättää kolmiväritys – ovathan vihreä, valkoinen ja punainen Italian lipun värit.

Napolista pizza levisi kaikkialle Italiaan ja koko maailmaan. Nykyisin maapallon eri puolilla toimii tuhansia pizzerioita. Pizza on helppo valmistaa ja nauttia. Kun ainekset ovat hyviä ja tuoreita, se on myös erinomainen ja monipuolinen ateria. Jotkut pizzeriat pitävät itseään todellisina ravintoloina. Toisaalta mukaan ostettava tai ‘pystypizza’ (pizza al taglio) on myös kätevä lounasvaihtoehto – vaikka ei välttämättä kovin edullinen. Suurista levyistä leikattavia pizzapaloja myyvillä liikkeillä on laaja valikoima eri täytteitä ja makuja: on valkoista (ilman tomaattia) ja punaista pizzaa, jonka päälle pannaan anjoviksia tai kinkkua, sieniä, munakoisoa tai muita vihanneksia ja maustetaan yrteillä ja valkosipulilla. Perinteisesti pizzataikinan maun on tunnuttava, siksi Italiassa pizzaa ei yleensä kuormiteta monikerroksisilla täytteillä.

Maukkaita pizzahetkiä! Buona pizza a tutti!

Italian peruskurssi