Jos Dostojevski pystyi tähän, pystyn minäkin

Philip Teir aloitti keskustelunsa norjalaiskirjailija Tore Renbergin kanssa kysymyksellä, joka on yksinkertainen mutta perustava. Silti jokainen kirjailija on miettinyt vastauksen siihen. Niin oli Renbergkin, jonka ensimmäinen suomennettu romaani Huomenna nähdään (Vi ses i morgen, 2013) on juuri ilmestynyt suomeksi. Renberg on kirjoittanut 12 kirjaa.

Siis: miksi kirjoitat? Renberg oli miettinyt asiaa ja luetteli välittömästi kolme syytä: pelko, välttämättömyys ja ihailu. Kolmannen syyn kohdalla nousi esiin venäläisklassikko Dostojevski. Renberg kuvaili, miten teini-ikäisenä luki Dostojevskiä jonka proosa haisi ja oli hikistä. Barokkista, Teir heitti väliin. Niinpä Renberg ajatteli teini-ikäisen uhollaan, että jos Dostojevski pystyi siihen, pystyn minäkin.

Dostojevski ja Dickens olivat hänen ystäviään. Niin myös Morrissey ja The Curen Robert Smith, aika hyvä jengi, Renberg sanoi. Haluan kirjoittaa positiivisia kirjoja.

Renbergin kotikaupunki on Stavanger, 130 000 asukkaan kaupunki ja myös Norjan öljypääkaupunki. Stavanger on hyvä paikka rockin ystävälle ja on siellä kirjallinenkin perinne, mutta ei se mikään keskuspaikka ole, Renberg sanoi. Hyvin rikaskin se oli viime vuoteen saakka, jolloin öljyn hinnanlasku muutti kaiken, sen mukana minun kirjanikini.

Märta Tikkanen, “aikansa Karl Ove Knausgård” vilahti keskustelussa, niin myös televisiosarjat kuten The Wire, Breaking Bad. Renberg ihmetteli kirjoittavatko kaikki hyvät amerikkalaiset kirjailijat tv-käsikirjoituksia. Hän on ihastunut sarjoista löydettäviin kollektiivisiin tarinoihin, monien tarinalinjojen yhdistelmiin. Kuin venäläinen romaani, Teir ehdotti. Niin, tai Dickens, Renberg jatkoi. Ehkä hän keksi koko jutun