Ruusut julisti popvallankumouksen: “Uudistamme suomalaisen popmusiikin ja jengi tulee perässä”
Indiemusiikin supersankarit yhdistivät voimansa ja alkoivat tehdä elämänsä tärkeintä musiikkia yhtyeenä.
Helmikuussa Ruusut-yhtye tuli rytinällä julkisuuteen ja ilmoitti uudistavansa suomalaisen popmusiikin.
Alkoi välitön kuhina ja vilpitön innostus uuden tulokkaan suhteen.
Ringa Mannerin (Pintandwefall, The Hearing), Miikka Koiviston (Disco Ensemble, Hisser), Alpo Nummelinin (Eleanoora Rosenholm, Cityman) ja Samuli Kukkolan (Solano + Profettes) muodostama Ruusut on kuin indiemuusikkojen Avengers-supersankariryhmä, joka on vannoutunut taistelemaan tylsää popmusiikkia vastaan.
Kevään mittaan syntetinsaattoreilla varustautunut iskuryhmä on tarjoillut kolmen kappaleen verran popmusiikin vallankumoustaan, joka on kirvoittanut vuolaita kehuja mediassa.
Aamulehti on julistanut Ruusujen tekevän täysin toisenlaista musiikkia kuin muut Suomessa. Rumba listasi Glitchit-biisin toukokuun lopulla vuoden toiseksi merkittävimmäksi kappaleeksi. Helsingin Sanomat innostui hehkuttamaan yhtyeen tulevaa levyä Sideways-reportaasissaan vuosikymmenen omaperäisimpien ja keskeisimpien kotimaisten teosten joukkoon.
– Kaikki on mennyt niin kuin on toivottu, eikä se tavallaan ole tuntunut yllättävältä, Kukkola sanoo.
“Uudistamme suomalaisen popmusiikin”
Vakavamielinen ryppyotsaisuus Ruusujen otteista on kaukana, vaikka yhtye sanoo ravistelevansa koko suomalaista popkenttää.
Vapautuneisuus musiikissa kumpuaa Ruusujen mielestä siitä, että neljä kokenutta muusikkoa ovat oikealla hetkellä löytäneet toisensa.
Jonkinlainen rentous on puuttunut popmusiikista. Ei ole annettu kuuntelijoille valtaa tehdä olettamuksia mielessään, vaan kaikki on pureksittu valmiiksi.
Ringa Manner, Ruusut
Turhanpäiväistä egoilua ei ole ollut, sillä oman musiikillisen minäkuvan rakentaminen on tehty jo aiemmissa yhtyeissä. Ruusuissa luovuus on päässyt kukkimaan ilman cooliuden murehtimista.
Kukkolan mielestä on hassua ajatella, että tehdäkseen musiikkia uskottavasti artistien pitäisi riisua itsestään kaikki hauskuus ja elinvoimaisuus.
– Jonkinlainen rentous on puuttunut popmusiikista. Ei ole annettu kuuntelijoille valtaa tehdä olettamuksia mielessään, vaan kaikki on pureksittu valmiiksi, Manner jatkaa.
Ruusut sanovat kaipaavansa enemmän kunnianhimoa sen suhteen, ettei Suomessa peesattaisi isoja hittejä maailmalta, vaan haettaisiin rohkeammin itse uutta suuntaa musiikille.
Leikittelyä popmusiikin perinteisillä kaavoilla ja rohkeita tuotantoratkaisuja on ollut kuultavissa viime aikoina erityisesti Vestan, mutta myös muun muassa Antti Tuiskun ja Sannin kappaleilla.
– Tuntuu siltä, että ollaan liikkumassa siihen suuntaan, että rentous ja uskallus ovat tulossa suomalaiseen popmusiikkiin, Manner uumoilee.
Remumainen itsevarmuus
Ruusujen rujo ja resuinen treenikämppä on ahdettu täyteen soittimia. Huoneessa on hiostavan kuuma, eikä tunkkainen ilma juuri vaihdu, vaikka ikkuna on auki.
Kaikki, mitä kukin meistä on tehnyt aiemmin urallaan, on ollut sellainen mäskisaavi, jossa on kypsynyt kaunis ja humalluttava juoma.
Alpo Nummelin, Ruusut
Puhuessaan bändistään Ruusut ovat itsevarmoja ja ylpeitä.
– Olen oikeasti aika kiltti ja nössö tyyppi, mutta tämän bändin kohdalla minulla lähtee heti sellainen Remu-vaihde päälle, Nummelin sanoo ja muut myötäilevät.
Nelikkoa hämmästyttää, miten mutkattomasti kaikki on sujunut siitä pisteestä lähtien, kun he päättivät kokoontua yhdeksi viikonlopuksi treenikämpälle.
Lopputuloksena syntyi lähes levyllinen biisiaihioita.
– Kaikki, mitä kukin meistä on tehnyt aiemmin urallaan, on ollut sellainen mäskisaavi, jossa on kypsynyt kaunis ja humalluttava juoma, Nummelin maalailee.
Absurdia unimaailmaa ja nuoruuden kiihkoa
Yhdeksi merkittäväksi palaseksi, niin sanotusti viidenneksi jäseneksi, Ruusut nostaa kirjailija Lauri Levolan, jonka kynästä on lähtöisin iso osa Ruusujen teksteistä.
– Laurilla on hyvä tuntuma unenomaiseen kerrontaan ja maailman luontiin. Hän on tehnyt meille sanoituksia, joita olemme jalostaneet eteenpäin, Manner kertoo.
Ruusujen sanoituksissa on naivistista välittömyyttä ja vaistomaisuutta, joka sekoittuu epätodelliseen unimaailmaan.
Kärmeen sisällä -debyytillä maailmaa tarkastellaan enkelin silmin käärmeen mahan sisältä. Glitchit on kuin välähdyksenomaisia tuokiokuvia nuoren ihmisen mielenmaisemasta, kun elämä kiitää eteenpäin, mutta sen suunta hämyää sumun peitossa.
Viimeisimpänä julkaistu Siamilaiset-kappale puolestaan sai alkusysäyksensä Mannerin unesta, joka kehystettiin Levolan avustulla tarinaksi, joka huokuu kaipuuta.
Vastaavana tuottajana toimivaa Artturi Tairaa Ruusut kutsuu niputtajaksi, joka paketoi rönsyilevät ideat järkevään muotoon.
Pitkän elokuvan lupaava alkukohtaus
Manner, Koivisto, Kukkola ja Nummelin maalailevat Ruusujen olevan kuin yhteistä unta, jossa heidän alitajuntansa ovat yhdistyneet.
– Mulla on sellainen olo, että käsissäni on jättimäinen vesi-ilmapallo. Pelkään, että se alkaa vuotaa, jos analysoin sitä liikaa, Koivisto sanoo.
Debyyttilevynsä Ruusut julkaisee elokuussa. Julkaisupäivän odotus saa yhtyeen jäsenet myhäilemään.
Ruusut painottaa, ettei ole jäämässä yhden levyn projektiksi, vaan ajatukset ovat jo nyt tulevaisuudessa.
– Tämä on kuin kohtaus pitkässä elokuvassa, tosi hyvä alkukohtaus, Manner toteaa.
