Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut?
Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät. Mutta hehän ovatkin meitä positiivisempia ja kepeämpiä, joten pitäköön he aaltonsa ja aurinkonsa, me suomalaiset käytämme mieluummin tablettia tai keksimme rakkaalle laitteelle oman nimen. Ainakin tällainen päätelmä syntyy, kun asiaa kysyy Aristoteleen kantapään facebook - ryhmässä.

Leila Westmanin kaksivuotias lapsenlapsi kutsuu sitä sanalla kone. Helppoa ja selkeää. Lapselle. Aikuinen taas tarvitsee enemmän, kuten vaikkapa sanaparin litteä laite, jonka puolestaan Ari Rotonen laittaa lataukseen. Hän tosin liputtaa myös tabletti-sanan puolesta, kuten moni muukin ryhmäläisistä. Tabletista on itse asiassa tullut niin tuttu, että monissa kodeissa se on saanut jo hellittelynimiäkin, kuten vaikkapa Hughesin perheessä käytetty dabu tai Anna Lepistön tablu. Markus Kainin lapset taas ovat päätelleet, että koska ksylitoltabletti on sama kuin ksylitolpastilli, niin kaipa pelejä sitten pelataan isin pastillilla.

Esa Lehtismäki on kallistunut täppäri-sanaan. Täppärihän voitti myös Aku Ankassa aikoinaan aiheen tiimoilta järjestetyn nimikilpailun, muistuttaa Juhani Laaksonen. Ja täppärin puolesta puhuu hänen mielestä sekin, että läppäri eli lap top ja täppäri samankaltaistuvat teknisesti kovaa vauhtia.

Olavi Kanervan ryhmässä ehdottama sana lääppäri saa mm. Matti Kassin innostumaan, koska konettahan nimenomaan lääpitään. Laaksonenkaan ei ammu ilmaisua alas, mutta haluaa silti nähdä oman koneenkäyttönsä mieluummin täppäämisenä tai täpyttelynä.

Ja kieltämättä näin toimittajanakin sana lääppäri herättää kieltämättä sellaisia mielleyhtymiä, joita ei ensimmäisenä yhdistäisi tietokoneeseen, mutta sitten toisaalta; eikös kyseessä ole nimenomaan se esine, mikä tuottaa paljon kiintymyksen kaltaisia tunteita ja liki riippuvuutta? Jotkut sanovat sen tuovan parisuhteeseen epätasapainoa ja hylätyksi tulemisen tunteita, kun jompikumpi tai molemmat pariskunnan osapuolista lääppii mieluummin konettaan kuin toisiaan. Ja tietysti, jos koneen sisäpuolelta tulee deittikutsuja ja intohimoisia viestejä, niin varmasti tekee mieli lääppiä konettakin, jotta saisi kosketuksen siellä skypessä tai ylipäätään tietokoneen ruudulla näkyvään henkilöön tai asiaan. Eli kyllä lääppäri sopii kuvaan.

Mutta viekö sana silti vähän harhaan? Jos asiaa siis ajatellaan koneen itsensä kannalta? Eihän kone ketään lääpi vaan ihminen lääppii. Ehkä parempi olisi lääpytin - asia, jota lääpitään? Tai sitten Hilkka Näse- Saarelan ehdottama läpyskä. Se on riittävän suomalainen ja tuttavallinen. Ei millään lailla hienosteleva eikä myöskään liian tekninen. Eikä sille taatusti löydy maailman muista kielistä vastaavia sanoja.