Tervetuloa uuteen blogiin!

Jatkan bloggailua Auring*n ihanat 2:ssa, osoitteessa:

http://auringonihanat2.blogspot.fi

Oikein paljon tervetuloa sinne!

Mitä tekis?

Heippa vaan!

Syy blogihiljaisuuteen on niinkin klassinen kun kuvatilan täyttyminen. Olen vähän tutkinut vaihtoehtoja ja jatkossa ainakin pienennän kaikki kuvat ja saatan lisätä ne Picasan kautta. Mutta nuokaan toimet ei nyt auta tämän blogin kanssa (kai?) vaan luulen, että jatkan kokonaan uudella blogilla. Tai siis tulishan se olemaan suoraa jatkoa tälle, tyyliin Auringon ihanat 2.

Olisin nyt kiitollinen kaikista vinkeistä kuvien lisäämisen suhteen ja toki haluaisin kuulla myös, onko järkevää aloittaa kokonaan toinen blogi vai olisiko olemassa vielä jokin fiksumpi vaihtoehto jatkoon?

Suuri kiitos jo etukäteen kommenetista ja vinkeistä : )

Vihreää

Olen villiintynyt vihreään. Tuollaiseen keltaiseen taittuvaan sävyyn. Loppukseällä aloitin uuden viirinauhan tekemisen ja muutama päivä sitten sain valmiin nauhan ripustettua eteiseen. Ihanan vihreän seassa myös roosaa ja vanhaa roosaa, kankaat etupäässä Tildaa ja Amy Butleria.

Tomaatinraakileita on tajuttomasti! Koitan kypsytellä niitä nyt sisätiloissa ja muutama alkaakin jo punertaa. Karsin puskista lehdet pois kun jostain luin että niin pitäisi tehdä. En ole ihan varma, onko varsien tarkoitus olla noin paljaat, mutta nuo nyt ovat ;) Samalla minulle sattui hassu juttu, kun olin imuroimassa ruukusta varisseita multia ja lehdenpaloja pöytätasolta.Yksi raaka tomaatti hulahti imuriin ja jäi putkeen jumiin juuri kaarevan kahvaosan sisään! Nyt meillä ei sitten imuroida vähään aikaan, vaan pohditaan, miten tomaatin saisi sieltä ulos...

Neuleinspiraationi johti siihen, että työn alla on neuletakki, jonka alaosa virkataan. Haaveilin toki jostain ihanasta, vaikkapa tweed -tyyppisestä Rowanin langasta, mutta koska tämä on ensimmäinen suuri neuletyö sitten teinivuosien, päätin aloittaa edullisella Isoveljellä. Rakastuin tähän keltavihreään väriin oikopäätä! Nappien valinta tuotti päänvaivaa, mutta lopulta annoin vadelmanpunaisille mahdollisuuden. Katsotaan sitten lopputuloksen kanssa, käyvätkö ne.

Huomasin yllättäen, että myös kännykkäkoruni on tuota samaa keltavihreää. Koreastahan noita ihanuuksia sai ihan pilkkahintaan. Olisi kannattanut ostaa niitä vielä suurempi pussillinen!

Samaa rakasta vihreää bongasin myös Olavinlinnan sillantolpasta viime sunnuntaina. Herrrkullinen sävy kerrassaan :)

Hej

Tätini täytti viime viikolla muhkeat 80 vuotta ja synttäreitä juhlittiin viikonloppuna. Keltaisen ystävänä tunnetulle tädille tein nopsasti kortin. Ihan OK tuli, vaikka panostus oli jälleen melko minimaalista. Kiva kun taustapaperi (tällä kertaa Basic Gray) on koristeellinen niin se jo usein tekee kortista kauniin.

 

Viikonloppureissuslta Itä-Suomesta muutama välähdys. Matkalla tuli laskettua aina yhtä ihanat Ruunaan kosket, käytyä Kolilla ja nähtyä ulkopuolelta mm. Kerimäen kirkko ja Olavinlinna. Harmiksemme emme päässeet niihin sisälle, sillä kirkossa oli jokin teatteriesitys ja linnan lipunmyynti oli jo loppunut. Mutta hienojahan nuo oli ulkopuoleltakin ihailtuna.

Koitin saada nuo pikkukuvat vierekkäin, mutta millään ilveellä en löytänyt sopivaa muokkausasetusta. Pöh.

Neulomissormia kovasti nyt syksyn tullen syyhyttää ja joku uusi juttu olisi pian saatava työn alle. Toistaiseksi olen vaan tehnyt Fabelista neliöitä, joista joskus tulee peitto. Kivaa hommaa mm. automatkoille, mutta puuh niin tylsää. Kyllä mä kohta jotain uutta keksin :)

Tunnustus ja alkusyksyn tunnelmia

Käväisimme eilen mökillä savusaunomassa ja muita suomalaisia kokemuksia keräämässä. Teimme luonnosta pitävän vaihtarin kanssa metsälenkin ja vastaan osui kaikkea kaunista ja jännää, kuten naavaa :)

Puolukoita tulee tänä vuonna ihan mahdottomasti! En ole koskaan ennen nähnyt, että yhdessä tertussa voi olla reilu kymmenkunta marjaa! Ihan täysin kypsiä nuo ei vielä ollut, mutta muutaman viikon päästä varmaan poimittavissa. Maistiaiset kyllä saatiin jo nyt.
 

Syksyn värit on niin hienot! Eikä ne vielä ole edes parhaimmillaan, vaan vielä hienompaa on tulossa. Ainakin uskon ja toivon niin!

Näitä punaisia oli mökin viereinen hakkuuaukea pullollaan. Paikoitellen olivat sormenpään kokoisia ja kaikki lähes madottomia! Koko poppoo kyykimme siellä keräämässä ja vuorotellen hihkuimme, miten isoja ja ihania löytyi.
 

Ja sitten mukavin juttu: Sain Kartanonrouva Eliseltä kivan tunnustuksen :) Kiitos paljon!!

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Haluan jakaa tämän tunnustuksen seuraaville lempiblogeilleni:

1. Minnalle (Kesän lapsi)
2. Zeldalle (Taigalla)
3. Santralle (Puhu mun ruohoille)
4. Tiinalle (Rakkaudella tehty)
5. Johannalle (Siruja sieltä, siruja täältä)

Olkaapa hyvät :))

Operaatio vaatehuoneesta makuuhuone

Vaihtarimme on saapunut meille ja olemme saaneet huonemuutokset valmiiksi, viimeisenä iltana tietysti... Hommaa oli ihan valtavasti, kun vaatehuone oli ehtinyt täyttyä jo aika ahtaaksi. Kirppiskasa on onneksi aikamoisen suuri (kuukauden päästä on pöytävaraus) ja muutakin poislähtevää varmasti vielä löytyy, roskikseen tai kierrätykseen tai johonkin.

Uusi makuualkovimme onnistui hyvin! Materiaaleina siis edellisen kodin olohuoneen tapetit ja maalit, rahallinen panostus 0€. Helmiäismaali Bianca (Tikkurilan Taika) oli ihan korkkaamaton, en sitten saanutkaan koskaan aikaiseksi maalata sillä vanhassa kodissa. Tasaiseksi sitä oli vaikea saada, kuten ohjeessa varoiteltiinkin, mutta eipä tuo epätasaisuus mitään haittaa!

 

Kukkakuvion piirsin seinälle ihan vapaalla kädellä, yhdestä tapetin kukasta mallia ottaen. Lyijykynä oli ihan tavallinen, mutta osoittautui kuitenkin sellaiseksi, ettei se lähtenyt kunnolla kumilla pois seinästä. Teippasin piirrosjälkien sisäpuolelle jolloin helmiäinen periaatteessa peitti jäljet. Maalamisen jälkeen teipit sitten poistettiin ja kuvio oli valmis. Lopulta piti kuitenkin vielä topsipuikon kanssa käydä reunat läpi alkuperäisellä seinämaalilla, jotta kaikki lyijykynän jäljet peittyisi. Hih, hauskaa hommaa :)

Tapetti on Laura Ashleyn Kimono, jo kolmas versio tässä talossa. Olohuoneessa se on vitivalkoisena ja Adalla vaaleanpunisena. Ihan OK näin, mutta ehkä nyt riittää tuolla kuosilla ;)

Tässä siis alkutilanne. Lattiaan laitettiin samaa ruskeanmustaa parkettia kuin makuuhuoneissa on. Hyvä, että ylijäämäparkettipinotkin tämän projektin myötä vajuivat. Putkien takia patjoille piti tehdä uudet jalat.

Kaikkien näiden viritysten jälkeen meillä on mukava makuualkovi ja oma huone vaihtarille. Ja muutaman kuukauden päästä ylimääräinen vierashuone tai siis sarjakuvahuone tai siis kirjastohuone tai siis... joku kiva ylimääräinen huone!

Täydellinen omena

Pirja -kesäomenapuumme tuotti tänä ensimmäisenä kesänä muutaman omenan. Maistiaisten perusteella todella makoisia omppuja ja herkullista piirakkaakin niistä tuli. Kuvassa oikea malliyksilö!

Elli tarkistaa yksilön täydellisyyden.

Tulisipa ensi vuonna talviomenaakin ja päärynää, kiinnostaisi kovasti maistella niitäkin. Luumupuussa kypsyy huimat kaksi yksilöä, mutta vielä ovat ihan raakoja.

Pensasmustikkaakin pukkaa. Nuo punaiset raakileet on niin kauniin väriset!! Mustikkapuskat (Aino ja Alvar) ovat muuttaneet meille ensin vanhan kodin pihalle appivanhemmilta ja nyt vielä viime syksynä uudelle pihalle. Onneksi eivät ole ottaneet nokkiinsa vaan jaksavat tehdä satoa. Pensaissa on tosi viehättävä syysvärityskin eli kaikin puolin mukava pensas puutarhassa!

Tumppuja, porkkanoita ja kutomispuikot

Jouluneulonnat on alkaneet :) Ystäväni tumpputilaukseen on valmiina jo kaksi paria, värikkäitä molemmat. Sain vapaat kädet valita tumppjen värit, joten väriä nyt sitten todella piisaa! Ylimmän kuvat tumput on neulottu Karnaluksista ostetulla Austermannin huopuvalla langalla. Tein Novitan ohjeella, mutta miehen koolla, sillä tiesin, että lanka kutistuu huopuessaan tosi reilusti. Koko on nyt sopiva pienikätiselle naiselle, ja sellaiset olikin tilauslistassa.

 Nämä yksilöt ovat ehtaa Huopasta ja naisten koolla. Värit on vähän... ööh, karnevaalimaiset. Toisen tumpun puolivälissä havahduin kesken Olympialaisten tuijotuksen tuohon värien sekamelskaan. Mielenhäiriö menköön vaikka olympiarenkaiden inspiraation piikkiin!

Pikkaisen hiipui kasvilaatikoiden kasteluinto kesällä ja porkkanoista tuli pieniä mutta sitäkin nätimpiä. Muutama yksilö oli oikein makea, muutama oli vähän kitkerähköjä ja osa ihan ok.

Löytyipä tällainen kaksijalkainenkin ;)

Koulun alun paras yllätys oli nämä kutomispuikot. Poikani sanoi toisena koulupäivänä, että hän on tehnyt mulle koulussa puikot. Nauroin vaan enkä uskonut ollenkaan. Utopistinen ajatuskin ja toisaalta tuollainen jekutus olisi ollut juuri poikani tapaista! Mutta eipä ollutkaan jekku vaan totta totisesti oli kutomispikot väkerretty. Hienot, arvokkaat aarteet ovat, vaikka millimäärä ei taidakaan olla selvillä ;)

Vaatekoukut ja naulakko

Syksy on ihan kohta täällä (kääks) ja pikkuhiljaa alkaa tarvitsemaan takkia (vielä enemmän kääks!). Vaatesälilytysratkaisua ei vieläkään ole eteisessämme kunnolla ratkaistu, mutta eilen ruuvasimme muutaman hätävaran kattoon ja seinään. Indiskan tuplakoukut majoittaa sopivasti perheen takit ja tarvittaessa kai laukutkin. Kenkäsäilytyskin pitää miettiä, ja sinä aikana toivon törmääväni vanhoihin puulaatikoihin, joista saisi oivat telineet...

Mökiltä autotallin vintin uumenista löytyi meidän vanha naulakko, joka sattuu sopimaan kahden makuuhuoneen oven taakseen jättämään koloseen oikein hyvin. Käytännössä tämä kohta on aina piilossa, joten en sitten tiedä, miten käytännössä vaatesäilytys täällä toimii. Meneekö hermot ovien availuun?

Joka tapauksessa tuolla hattuhyllyllä voi säilyttää koreissa vaikka pipoja ja lapasia. Myös vieraskäyttöön tuo naulakko sopii hyvin haasteellisesta sijainnistaan huolimatta.

Reikäherne ja muita ihmeitä

Reiällinen herneenpalko! Miten ihmeessä tuollainen on voinut syntyä? Onkohan jo kukkavaiheessa voinut tulla aihioon reikä vai onko joku lintu voinut käydä palon kasvuvaiheessa nokkasemassa?

Porkkanat on pieniä mutta perunat sen sijaan ISOJA. Perunan varret vaan lopettivat kasvamasta eivätkä vieläkään kuki. Uskalsimme kuitenkin kurkata mullan alle ja sieltä näitä nyrkinkokoisia löytyi.

Myös reiättömät versiot ovat ihmeellisiä: Omia herneitä! Ensi kesänä taatusti kasvatetaan näitä vielä enemmän.

Bambi

Tämä pikkuinen bambi valmistui eilen hauduttuaan kaapissa reilun vuoden :) Sain tämän kirjontapaketin synttärilahjaksi maaliskuussa 2011. Se on Pirkanmaan kotityön valmistama ja korkeutta otuksella on 28 cm. Tein kirjonnat melko tarkasti mallin mukaan, mutta nyt jälkeenpäin harmittelen hiukan sitä, että en lyhentänyt heti aluksi tuota etujalkaa suunnilleen muiden mittaiseksi! Nyt se kekottaa ihan hassusti...

Mutta kiva työ tämä oli siitä huolimatta että eteni niin hitaasti. Viime kesänä leikkasin kaavat ja olisko ollut syksyä kun ompelin kappaleet kasaan ja täytin. Tänä keväänä aloitin reunojen kirjonnan. Opin smalla pykäpiston ja linnunsilmäpiston, jee :)
 

Iiiiiso haukotus!

Pitkät ja pätkät sukat

Nää on ne... pitkät niinku. Mun tekemiksi on kyllä yllättävän pitkät, yleensä en malta tehdä kovin pitkää vartta. Näitä oli tosi, tosi mukava neuloa ja ne valmistui ihan muutamassa päivässä. Haikailen jo reissua Tallinnaan, jotta voisin ostaa lisää ja lisää tätä ihanaa Any -sukkalankaa! Tässä mallissa kärki olisi pitänyt tehdä kavennetuin kerroksin (kuten tiimalasikantapää), mutta koska koen silmukoiden ompelun niin ahdistavaksi (en osaa) niin tein suosiolla sädekavennukset kärkiin.

Malli: Knitzyn Nutkin

Lanka: Any -sukkalanka Virosta

Puikot: 2,5 PnitPro

No nämä sit on ne pätkät. Tai lyhät :) Säästelin lankaa ja tein pikkuvartiset, mutta jäihän sitä tietty yli tosi paljon. Tästä samasta langasta tein tilauksesta isot miesten sukat ja silloin lanka loppui juuri loppumetreillä kesken. Melkein täysi kerä siis oli, joten olisihan tuosta pitemmätkin varret varmaan tullut. No hyvä näinkin, sisäkäytössä lyhytvartiset on hyvät.

Malli: Perussukka tiimalasikantapäällä ja sädekavennuksella

Lanka: Järbo Garnin Mellanraggi

Puikot: 3,5 ruusupuiset

Meillä Potter -innostus jatkuu aina vaan, ja mukavaahan se vaan on. Lapset sai isotädiltään synttärilahjoiksi lahjakortit kirjakauppaan ja Adan ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä valitsee. Melkoinen tiiliskivi tuo Legenda!

Elli-melli Velli-kelli...

Kukkaisaa & marjaisaa

Neilikkaruusut on saapuneet kotiin! Ihastuin Sailan Pink Grootendorstiin niin kovin, että sellainen oli hankittava myös omaan pihaan. Kerrassaan kaunis ruusu, jonka kaveriksi otin myös tummemman pinkkiä versiota F.J. Grootendorstia.Siinä ne nyt nököttää vierekkäin, toivottavasti menestyvät ja kasvattavat kivan ja ison yhteispuskan. Nämä ruusut hain taimikaupasta oikeastaan vaikeimman kautta. Päätimme nimittäin lähteä kauppaan Adan kanssa kävellen. Matkaa ei ole kuin hitusen yli kilometri, mutta paluumatkalla turkasen painavia ruukkuja kantaessa, piikkien raapiessa reittä, vatsaa ja kylkeä, mietin kyllä pari kertaa että tässä kohtaa olisi ehkä kannattanut ottaa se auto alle, tai edes pyörä! Toisessa kädessä oli kassi, joka sisälsi kaksi isohkoa kaunopunahatturuukkua ja kaksi prinsessakakkaraa. Hyvin pääsimme kuitenkin lopulta kotiin, kaikki kivat kukkaset ja me höpsöt kävelijät.

Etupihan "koristekirsikassa" on näin komeat marjat! Eli se ei tosiaan taida mikään koristeversio ollakaan. Söpöjä ovat punaiset pallerot, mutta ah niin happamia. Vielä en ole keksinyt, mitä niille teen, kun ei niitä oikein paljaaltaankaan voi syödä. Lisäksi ne kypsyvät niin eri aikaan, että sadon kerääminen (tai lähinnä jo kypsien säilöntä) tuottaa päänvaivaa. Periaatteessa voisi vaikka nakata kypsiä sitä mukaa vaikkapa johonkin viinaan ja koittaa tehdä jotain liköörintapaista. Siis periaatteessa.

Kuukausimansikat on söpösiä ja makoisia. Puskat on tosi tuuheita ja sitä mukaa kun marjat kypsyy, pääsee ne heti parempiin suihin. Kuvan ottamisen jälkeen katosi tuokin yksilö melko pian...

Ja näitä yksilöitäkin pihalla riittää! Toistaiseksi ollaan syöty ihan tuollaisenaan tai esim. vaniljakastikkeen kanssa iltapalaksi. Ensi vuonna voisikin olla mukava istuttaa myös puutarhavadelmia, punaisia ja keltaisia. Nam.

Elliä

Tämä on postaus Ellistä, mutta alkuun kuitenkin hieman ruusuntuoksua :) Pihalla kukkii ihana vanha ruusu, joka on innoittanut minut haaveilemaan uusista ruusuista. Ainakin neilikkaruusu on hankintalistalla, kunhan vaan taimikauppaan asti pääsen.

Viime kesänä Köpiksestä ostetussa kylpyvaahtopullossa on pikkuinen oksa tuosta takapihan ihanuudesta. (Kylpyvaahtoa oli saatava viimeisten öiden lomapaikkaan, hotelliin jonka huoneessa oli kylpyamme. Menee tuo hurmaavan tuoksuinen aine onneksi suihkugeelinäkin, mutta olen siirtänyt sisällön käytännöllisempään muovipulloon.)

Elli on nyt kevään ja kesän aikana ottanut sellaisen kasvuspurtin, että enää ei oikein voi puhua pikkukissasta. Tai onhan hän vieläkin pienikokoinen ja siro, mutta kaikki pentumaisuus on jo poissa, nyyh.

Yksi mieluinen leikki Ellille on käsien kanssa tappeleminen. Sitä tehdään vaan minun tai Aaronin kanssa, Elli tietää, ettei muiden ihmisten käsiä saa pureskella. Kynnet on aina sisällä ja pehmoisilla tassuilla pidetään paikalla sitä osaa kädestä, mitä jyystetään. Sattuuhan se toki vähän, mutta ei liikaa :)

Yleisimmin pureskelua harjoitetaan tuolla (ylikarvaisella) punaisella matolla, se on leikkipaikka. Myös kantapäät ja akillesjänteet, varsinkin liikkuvan ihmisen, houkuttelee Elliä jonkun verran, mutta toistaiseksi ainoa henkilö, jonka jalkoihin se saa käydä käsiksi (siis hampaiksi) on Aaron. Hiukkasen epämiellyttävä tunne, kun kissa roikkuu vuorotellen kummassakin jalassa, kun kävelee... Muuten Elli on kyllä varsin kiltti, se ei tahallaan raavi tai pure ketään, joten vieraatkin saa sitä ihan rauhassa silitellä ja pitää sylissä.

DIY-juttuja

Joo, onhan meillä noita karttoja vähän siellä sun täällä. Vielä vihoviimeinen sellainen liisteröitiin Aaronin huoneen kaapinoviin! Hieno tuli, huoneenomistaja ja me muutkin tykätään. Röpelöinenhän se vähän on, mutta saa sellainen ollankin. Itse kartta on paperia ja sen alla oli ohut kangas, joka oli paikoin päässyt irtoamaan. Liisteröin ensin sitä kiinni paperiin ja lopulta koko suikaleet paikoilleen. Nuo kaapinovet ovat itsessään niin rumat, että oli kiva saada niille jotain naamiota. Kaapit pitää jollain aikataululla uusia ihan kokonaan, mutta sen aika ei ole vielä.

Kehysmaalaamossa mustaa väriä sai myös isohkot Ikean Ribba -kehykset. Lasten 1-vuotiskuvat oli niissä jo ennestään, mutta nyt taulut pääsi eteisen seinälle, heti meidän makuuhuoneen oven ulkopuolelle. En pitkään aikaan raaskinut kiinnittää tuolle Lukko-tapetille yhtään mitään, mutta nuo taulut sopi siihen niin hyvin, että uskalsin kaksi naulaa lyödä :) Isommat pinnat ovat vielä pelkällä tapetilla, eteinen tosin on muutenkin vielä mietinnän alla, mm. kunnon naulakko puuttuu...

Ja vielä parit auringonkukat DIY-osoaston ulkopuolelta. Aurinkoista sunnuntaita!!