Maaliskuu, Maalauskuu

Aikoinaan hengähdin syvään tuvan takan ensimmäistä kertaa nähdessäni - enkä todellakaan ihastuksesta. Luova prosessi lopputuloksen taustalla ei ihan aukene: mitä tälle takkaparalle on yritetty tehdä ja miksi? Kummasti siihen kuitenkin silmä tottui ja maalaushommat siirtyivät aina syystä tai toisesta eteenpäin. Milloin liikaa muuta tekemistä (lue:skumppapullojen tyhjentämistä kesäyössä), milloin akuutti maalin puute, milloin planeetat väärässä asennossa, onhan näitä. Kerran melkein jo aloitin, mutta sitten tuli se sairaalareissu.

 

Pari viikkoa takaperin valkeni viimeinkin lauantai, jolloin inspiraatio, maalihankinnat ja olosuhteet kohtasivat toisensa maalarihommille suotuisalla tavalla. 1,5 vuoden huolellinen suunnittelutyö sinetöitiin 3 tunnin maalaussessiolla ja valmista tuli! Kröhöm.

Kyllä, siinä on vaaleankeltaisia ja vaaleansinisiä läiskiä punaisella pohjalla. Somessa velloneeseen hamekohuun viitaten, tätä väriskaalaa ei valitettavasti voi nähdä väärin vaikka katsoisi missä valossa tahansa.

 Aluksi raaputtelin pahimmat maalilohkeamat irti vanhasta maalipinnasta, sitä löytyikin pari kerrosta.

Lopulta kyllästyin toivottomaan raaputteluun ja päätin kylmästi vetää vanhan päälle Teknoksen Kolibri-pinnoitteen. Kärsivällisyys kun ei lukeudu parhaisiin puoliini. Vedin pinnoitetta kaksi kerrosta ja olen lopputulokseen ainakin silmämääräisesti todella tyytyväinen.  Sopivasti matta luonnonvalkoinen, ei maalattu, ei rapattu vaan jotain sieltä väliltä.
Purkin kyljessä luvattiin kuuman kestoa, tulevaisuus näyttää kuinka käy.

 

 

Takan kauniit luukutkin pääsevät nyt ihan eri tavalla esille. Alunperin ajattelin käsitellä nämä hellamustalla mustaksi, mutta nyt en enää tiedä. Löytyisiköhän jotain hellamustaa vastaavaa ainetta hopeanvärisenä?

 

 

Seuraavaksi pitää tehdä jotain tuolle kusenkeltaiselle takaseinälle. Kenties hiekan tai vaalean harmaan sävyä, mitä mieltä olette? Katto maalaataan Uulan himmeällä sisäöljymaalilla ja kattolistat tulevat olemaan vanhan tyylin mukaisesti korkeat. Vanha talo on kuin palapeli, jossa palaset pitää laittaa paikoilleen oikeassa järjestyksessä. Tästä syystä sisäkattoremontti saa odottaa, kunnes vinttiin on rakennettu lattia ja välipohja avattu mahdollisten eristeiden uusimisen varalta - ties mitä ruumiita sieltä vielä valahtaa alas.

Loppupäivän istuin tuvan sohvalla viinilasi kourassa ihailemassa kätteni jälkeä ja totuttamassa silmää tuvan uudistuneisiin mittasuhteisiin. Mikä valo, mikä tila! Tuntuu, kuin neliöt tuvassa olisivat tuplaantuneet.

Koukussa

Sattuipa niin hassusti, että sain kutsun Sateenkaaria ja Serpentiiniä-blogin Lauran ja Lankamaailman yhteistyössä järjestämään blogitapaamiseen viime torstaina. (blogitapaamiset eivät ole varsinaisesti kuuluneet oman blogini repertuaariin, mutta koska tunnen Lauran myös IRL ja asiasta (siis neulomisesta) oli ollut puhetta aiemminkin, niin...) Olin aluksi hieman epäileväisellä linjalla, en tapaamisen luonnetta tai sen järjestelyjä kohtaan, vaan lähinnä miten itse sopeudun joukkoon neulovaan.

Kun siellä olisi kaikki ne taitavat ja lahjakkaat käsityöbloggarit - ja sitten minä.

Mietin, että johan ne nauraa mut pihalle, kun kuulevat, että käsityökokemukseni rajoittuvat lähinnä ylä-asteen kässätunneilla tuherrettuihin villasukkiin (jäivät kesken) ja pariin hetken huumassa virkattuun patalappuun (innostuksen roihu kesti ehkä viikon ja patalapuista tuli ihan helvetin rumia.) Puukässässä olenkin onneksi sittemmin kunnostautunut. Ja niitä samoja uskomuksia jätin tämänkin illan saldona taas romukoppaan. Jei!

Ilta oli siis oikein miellyttävä ja innostava kokemus, ja paikalla olleet bloggarit sekä henkilökunta huippumukavaa porukkaa. Meitä hemmoteltiin kuohuvalla ja suklaalla (jälkimmäisestä kiitokset Funny Deli) ja kotiinviemisiksi saimme valita lahjakassiin lankoja ja puikkoja. Paras anti oli kuitenkin se liekkeihin leimahtanut innostus: meikäläinen on ihan koukussa! Ei muuta kuin pimeitä talvi-iltoja ja treeniä, treeniä, treeniä... Hyväksi voi tulla vain harjoittelemalla, ja mestarit harjoittelevat aina, vai miten se nyt meni?

Iha itte tein!

Sain taidokkaasti puhelimeni kameran rikottua saman päivän aamuna ja kamerakin unohtui illan aikana laukun pohjalle, joten kuvia voitte käydä vilkuilemassa muiden paikalla olleiden blogeista:

Taru
Laura
Heidi
Minna
Petra
Anana

Illan sponsoreina toimivat Lankamaailman lisäksi Funny Deli ja Huili-lehti.

Olen kiitollinen kaikille osapuolille illasta, seurasta ja mahdollisuudesta innostua ja onnistua itselleni vieraassa ja aiemmin lähinnä kauhunhikeä otsalle nostattavassa asiassa. Kannatti lähteä mukaan!

(Ja ei pelkoa, tuskin tästä siltikään mitään käsityöblogia tulee.)

Ne ovat elossa!

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani osa tämän kesän "sadosta" on edelleen hengissä. Kasvihuoneessa rikkaruohoviidakon keskellä asustelleet tomaatit porskuttavat kovaa vauhtia kypsiksi, punakoiksi ja kohti salaattikulhoa. Olen mykistynyt. Onnen kyynel meinaa vierähtää silmäkulmasta tämän ennakoimattoman kasvun ihmeen edessä: en olekaan siis täysin epäonnistunut ihmisenä, maalaisena ja puutarhurina!

Hurraa!

Poikkeuksellisen hyvää pannukahvia

Vuoden vaihteessa tein yhden lupauksen: vuonna 2014 aion opetella keittämään poikkeuksellisen hyvää pannukahvia. Tai siis pannukahvia ylipäänsä. Muistot vievät mummolaan, jossa sain maistaa pannukahvia elämäni ensimmäistä kertaa. Tuota makumuistoa olen pyöritellyt ja vaalinut kielen päässä siitä lähtien. Viime viikonloppuna löysin kirpparilta hyväkuntoisen kahvipannun, joten oli aika aloittaa harjoitukset.

 Pannukahvia varten valitaan tietenkin pannujauhatus- eli karkeimman jauhatusasteen mukaisesti jauhettua kahvia. Ammattilainen jauhaa kahvinsa itse pavuista, ja kahvimyllyn hankinta onkin ostoslistalla seuraavana. Valmistustapa säilyttää paremmin kahvissa olevan luontaisen rasvan, jolloin mausta tulee täyteläisempi ja pyöreämpi kuin suodatinkahvista. Ostin reilun kaupan sertifioitua Gran Palomarin tummaa paahtoa, ja hyvää oli! Kahvinporot ovat kuuleman mukaan oivaa ainesta kompostiin ja pihalle lannoitteeksi.

 Puuhellan sytyttäminen ja veden keittäminen vie oman aikansa, joten pannukahvin valmistus puuhellalla on vaivalloista mutta palkitsevaa; sopii oikein hyvin kiireettömiin viikonloppu-aamuihin.

Näin valmistuu Ennen Poikkeuksellisen Hyvä Pannukahvi: 

- Lisää haluamasi määrä vettä kylmään kahvipannuun.
- Kiehauta vesi.
- Ota pannu pois hellalta, lisää kahvi.
Suositusannostelu on 6–7 g kahvia (1 mitallinen) 1 dl vettä kohden, itse opin ekasta kokeilusta ja laitoin hitusen enemmän.
- Sekoita hyvin.
- Siirrä kahvipannu takaisin hellalle, anna kiehahtaa nopeasti. (Huom! Älä kiehuta liian pitkään, se tekee kahvista kitkerää)
- Nosta pannu pois lämmöltä, sekoita ja anna hautua n. 5 minuuttia. 

Enjoy!

Hurahdin kahviin nyt niin paljon, että seuraava askel on tosiaan kahvimyllyn ja kahvipapujen hankinta. Olen jo vähän googletellut eri vaihtoehtoja, ja kuulen mielellään suosituksia hyvistä myllyistä ja/tai pavuista, ja mistä niitä kannattaa hankkia?

Kahden suora ja yksi tunnustus

Ensinnäkin: olen suorastaan pettynyt, miten vähällä selvisin perjantain baarihumputtelusta. Tosin, tulin Eerikin Pippurin (<3) kautta ajoissa kotiin ja olin jo kahden aikaan onnellisesti nukkumassa omassa sängyssä. Muistin jopa juoda ison lasin vettä ennen nukkumaanmenoa. Mutta silti; astetta tummempia silmänalusia lukuunottamatta, ei merkkiäkään krapulasta! Mihin tämä maailma on oikein mennyt?? (Ei sillä, että kaipaisin päiviä, jolloin krapulassa aluksi pelkää, että kuolee, ja tuntien kuluessa ja olon pahentuessa alkaa hiljalleen pelkäämään, ettei kuolekaan. Ja jolloin ainoa kommunikaation muoto johon kykenee, ovat säännölliset puhelut norjaan vessanpytyn välityksellä.) Mutta hyvä näin, tein eilen heti aamusta pitkän kävelylenkin metsissä pienemmän koiran kanssa ja ehdin vielä kirpparikierroksellekin.

Toiseksi: jos joku olisi vielä pari vuotta sitten väittänyt, että eräänä marraskuisena sunnuntaina armon vuonna 2013 olen onnellisena kasaamassa jouluasetelmia metsästä itse keräämistäni aineksista, olisin ehkä saattanut kuolla nauruun. Little did I know. Hyasintit ja noi toiset rehut (en nyt just muista mitä olivat) hankin heräteostoksena, kun keskiviikkona lähdin ratsastustunnille hyvin ajoissa ja matkan varrella oli Plantagen. Loput ainekset lähimetsästä ja ulkovarastosta. Vähän noi mun rakkauslapset on kutikutoisen näköisiä mutta so not.

Ja kolmanneksi: olen erittäin otettu Sateenkaaria ja serpentiiniä-blogin Lauralta saamastani Unikkotunnustuksesta. Sen lisäksi, että Laura on ihana ja ansaitsee saman tunnustuksen itsekin, olen edelleen aika hämillisen yllättynyt jokaisesta uudesta lukijasta + koko ajan kasvavista lukijamääristä ja kiitollinen jokaikisestä kommentista, jonka tänne olette jättäneet. Kiitos! <3 On kiva, ettei tarvitse täällä virtuaalitodellisuudessa ihan yksinään huuella!

Laitan tunnustuksen siis eteenpäin seuraaville blogeille, joista jokaisen postauksia odotan aina innolla. 

You make my day!

Vanha matkalaukku

Vihervaara

Kummitustalon kuvakirja

Kirjeitä kartanonrouvalta

Punainen pihlaja

Cosy home

Hei, diary (Voisit kyllä kirjoitella vähän useemmin, senkin <3!)

Jovelan talopäiväkirja

Caelia`s cup of tea

Tää on vielä kesken