Muutosta

Talvi näyttää uhkaavasti tulevan ja pikkuhiljaa on pakko päivittää vaatekaapista kaikkein kevyimmät t-paidat ja valkoiset farkut taka-alalle. Tein viikonloppuna  lasten kaappien lisäksi omaan vaatehuoneeseen pientä kausi-inventaarioita ja pistin merkille mielenkiintoisia asioita.

Olen tämän vuoden aikana pistänyt vaatekaappini aika lailla uuteen uskoon. Alkuvuodesta jo täällä blogissakin pohdin omaa vaateosotokäyttäytymistäni. Ostolakko on jatkunut, joskaan ei ihan niin ehdottomana, enemmänkin heräteostolakkona. Määrä on vähentynyt radikaalisti, olen kylmästi laittanut kiertoon sellaiset, joita en ole vuoteen käyttänyt tai kokeilukerran jälkeen tuntuma ei ole ollut hyvä. 

Nyt ollaan pikkuhiljaa siinä tilanteessa, että jäljellä on kohtuullinen määrä sellaista vaatetta, mistä oikeasti pidän, joka mahtuu päälle mukavasti ja jota oikeasti käytän. 

Aika mukava tilanne siis. Ainakin periaatteessa. 

Nyt kun viikonloppuna katselin vaatepinoja ja henkaririvejä tein tosiaan mielenkiintoisia havaintoja. Vaatekaapin tyyli on vuoden aikana selvästi muuttunut. Viimevuotisia kuvia kun katsoin täältä blogista, oli henkareissa reippaasti väriä ja aika vähän mustaa. Nyt näyttää siltä että mustan suhteellinen osuus on kasvanut huomattavasti ja väriä tuntuu enää löytyvät reippaammin asustehyllyiltä. Pitsin, pikkukukkien ja muun romanttisen vaatteen määrä on myös vähentynyt. Tilalle on löytynyt uusia juttuja, nahkaa, harmaita neuleita ja vähän myös rokimpaa asustetta. 

Keväällä tekemässäni aarrekartassa  oli yksi nurkka varattu oman tyylin päivittämiselle - sieltä löytyi nahkatakkia ja ripaus rokkia. Nyt sitä näyttäisi löytyvän myös sieltä vaatekaapistakin. Luin loppuksestä Hannele Lampelan Täydellinen vaatekaappi -kirjan ja sen inoittamana olen koonnut Pinterestiin omaa tyylitauluani. Olen ahkerasti pinnaillut ja nyt minun pitäisikin ajatuksella käydä tyylitauluani läpi ja pohtia, millaisesta tyylistä sitten oikeastaan pidän ja mitä sieltä voisin ottaa oman vaatekaappini ideoiksi. Pikaisella silmäyksellä näyttäisi siltä, että sieltä löytyy paljon samoja elementtejä, mitä tuolta omasta vaatehuoneesta nyt jo löytyy. 

Jäin nyt miettimään, että olenkohan vihdoin ja viimein löytämässä sen oman tyylini, vai onkohan tämä vaan salaa hiipivää jonkinasteista keski-ikää? Onko vaatekaappiini muotoutumassa kunnon tätityyli vai olisikohan sinne löytymässä sopivasti rokkia?

Mitäs teidän vaatekaapeistanne löytyy? 

Oma tyyli, joku juttu vai vähän kaikkea sikin sokin?

Suunta eteenpäin

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen.

Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen

pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.

— Mark Twain —

 

 Ensin oli kiireinen kevät ja sitten tuli kiireinen kesä. Kiire näyttää jatkuvan syksylläkin ja jos en väärin veikkaa, sama meno jatkuu talveenkin. Monesta kivasta asiasta on ollut pakko tinkiä ja yksi niistä on tämä blogi. Valitettavasti. Valokuvaamiselle ei ole tahtonut löytyä aikaa ja valkoisen paperin kammokin on pikkuhiljaa hiipinyt kuvaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta mistä aloittaa. Ja mikä edes kiinnostaa siellä ruudun toisella puolella.

 

Mark Twainin viisaita sanoja olen viime aikoina muutenkin joutunut todella pohtimaan. Aloittaminen on aina hankalaa, varsinkin jos sitä lykkää liikaa.  Eteenpäin ei kuitenkaan pääse, jos ei aloita. Ja eteenpäin tietysti pitäisi mennä.

 

Pohdin moneen kertaan kesällä mitä tämän blogin kanssa teen - onko aikoinaan lastenvaateblogina alkaneen Eloisan tie tullut päätökseen, vai olisiko sillä vielä mahdollisuuksia. Blogi on ollut kauan itselleni mukava henkireikä, paikka, jossa voin toteuttaa itseäni. Päätin nyt katsoa eteenpäin ja antaa itselleni vielä kerran mahdollisuuden - katsoa mihin tämän kiireen keskellä pystyn.  

 

 Olisi mukava kuulla,

vieläkö siellä joku jaksaa olla mukana.

Kiinnostaisiko kuulla meidän kesän lomareissusta

tai syksyn vaatekaapin päivityksestä?

Luonnonkosmetiikan suosikit on tässä välissä ehditty löytää, 

KonMaritustakin on jatkettu

ja teinien maailmaa ihmetelty.

 

Kevätlentoja

Tervehdys sinne ruudun toiselle puolelle pitkästä aikaa! 

Viime kirjoituksesta onkin kulunut luvattoman kauan aikaa. 

Alkukevät on edellisen kirjoituksen jälkeen hujahtanut lentämällä, 

kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin.

Minulla on ollut lähimmät kuukaudet poikkeuksellisen paljon työreissuja ja vähän muitakin reissuja - lentoa on piisannut. Melkein joka viikolle on mahtunut jonkinlaista reissua, olen pyörinyt pitkin Suomea, Kuopio, Tampere, Lahti, Helsinkin ja pari muutakin paikkaa on tullut tutuksi, naapurimaassa Tartossakin on ehditty piipahtaa. Reissujen lisäksi keväälle osuu meidän perheessä aina synttäreitä ja muita menoja, joten aika on ollut todella lentänyt. 

Helmikuussa pääsimme Åblogien kanssa Fancy Dreamin Tarjan mahtavaan Aarrekarttavalmennukseen. Idea on mahtava ja sain päivän aikana itselleni kasattua ensimmäisen version omista unelmistani. Aarrekarttani on vaatehuoneessa, jossa sen joka aamu näen ja se löytyy reissuilla puhelimestakin. Tässä lennon ja kiireen keskellä on kuitenkin alkanut tuntua, että aarrekarttaan kuvaamani asiat eivät ole edenneet yhtään mihinkään. 

Olen viime viikkoina huomannut, että kiire ja lento ei ole millään muotoa kivaa. Ei ehdi keskittyä mihinkään kunnolla, koko ajan on jo seuraava asia jo mielessä eikä hetkestä nauttiminenkaan ei oikein onnistu. Mieleeni muistui viime syksynä lähipiirissä keskustelua herättänyt Ylen juttu kiireestä, joka monesti syntyy ihan oman pään sisällä. 

Olen huomannut ottaneeni ihan liian vähän aikaa kaikelle oikeasti tärkeälle, liikkumiselle, kunnon yöunille, terveelliselle ruualle ja ennenkaikkea rennolle oleskelulle. Siis kaikille niille asioille, joista unelmani koostuvat. Olen vaan kiireen keskellä unohtanut palata tarpeeksi usein aarrekarttaani. Tai ehkä sen verran pitää tunnustaa, että oman tyylin ja vaatekaapin osalta aarrekartan päivitystä olen reissuilla ehtinyt tehdä -- vähän liikaakin. Sitä ei ehkä ollut kuitenkaan  tarkoitus toteuttaa kertarysäyksellä, vaan huolella harkiten..

Lentoa on luvassa lisää, ensi viikolla pääsen työreissulle Hollantiin. Olen kuitenkin päättänyt nauttia reissusta ja tehdä siellä muutakin kuin työhommia (-- ja shoppailua) Toivottavasti pääsen näkemään kevään tulppaaneja! Instan puolelle koitan välillä vähän kuulumisia päivitellä, joten sinne kannattaa kurkkia, josko tulppaaniaika olisi käsillä :) Reissun jälkeen koitan ehtiä tännekin kertomaan, näkyikö tulppaaneja ja kuinka onnistuin taltuttamaan kiireen. Tosin kuvamateriaali ei välttämättä ole laadukkaina mahdollista mallia, kamerani otti vähän osumaa ja lakkasi toimimasta :(

AURINKOA KAIKILLE VIIKONLOPPUUN! 

-- vaikka täällä kyllä sataakin jotain rännätapaista ihan kaatamalla..

Viikonlopun parhautta

Meillä viikot on nykyään sen verran vauhdikkaita lasten harrastusten ja muiden menojen vuoksi, että koitamme rauhoittaa viikonloput rauhalliselle kotoilulle ja perheen yhdessäololle. Aika harvoin tämä valitettavasti ihan koko viikonloppua onnistuu, vaan aina jollain on jotain kisaa, synttäriä tai muuta menoa.  

Vaikka viikonloppuna olisikin ohjelmaa, joistain jutuista piän kiinni, että pyhä erottuisi arjesta. Tottakai vähän paremman ruuan laitto ja leivonta kuuluvat vikonloppuun, mutta oma viikonloppuni starttaa ehdottomasti sillä, että koti on siisti, maljakossa on tuoreita kukkia ja olohuoneen pöydältä löytyy joku kiva lehti.

 Tällä viikolla lehtiä olikin poikkeuksellisesti useampi, posti toi Kodin kuvalehden ja Glorian ja loppuviikosta oli ihan pakko ostaa uusi Aino -lehti. 

Aino -lehden ensimmäisen numeron kansi näytti lupaavalta (mm. "Vaatekaappi täynnä, eikä mitään päällepantavaa..) ja alkuviikosta sain vinkkiä somessa, että lehden sivuilta saattaisi löytyä Åblogesita tutun Kotilaiturin Katin juttuja :) 

Aino -lehti olikin tosi mielenkiintoista luettavaa ja jään innolla odottelemaan, tuleeko lehdelle jatkoa? Toivottavasti!!

Jossain vaiheessa lopetin kaikkien naistenlehtien tilauksen Gloriaa lukuunottamatta, kun tuntui, että niissä pyöri samat jutut ja blogeista monesti asiat tulivat aiemmin jo käytyä läpi. Nykyään tuntuu kuitenkin, että koneella ja kännykällä tulee oltua ihan liian paljon ja perinteinen lehti tuntuu jotankin konkreettisemmalta. Niinpä meille taas tulee aika liuta lehtiä ja aika ahkerasti ostan irtonumeroitakin. 

Neitikin tykkää lukea lehtiä ja monesti yhdessä niitä katsellaan ja keskustellaan jutuissa olleista asioista. Ja oman äitini kanssa kierrätetään lehdet tehokkaasti :)

 Mitenkäs siellä ruudun takana, 

luetteko vielä perinteisiä naistenlehtiä 

vai onko netti vienyt voiton?

  

Luonnollisempaa arkea

Syksyllä kirjoittelin siitä, kuinka kesän aikana heräsin pohtimaan kosmetiikan kemikaalikuormia erityisesti lasten kohdalla. Aihe tuli erityisen ajankohtaiseksi, kun teini-ikää lähestyvä Neiti on ruvennut yhä enenevässä määrin käyttämään meikkejä. 

Syksyn ja alkutalven ajan olemme yhdessä neidin kanssa käyneet ison prosessin läpi kosmetiikkapurteleiden ja puteleiden kanssa. Luonnonkosmetiikkamaailma on yllättävän mielenkiintoinen maailma ja omista ennakkokäsityksistäni poiketen tuotteita löytyy ihan joka lähtöön. Itselläni oli vähän sellainen ennakkokäsitys, että luonnonkosmetiikka on kaikki vähän sellaista tylsää ja harmaata, täysin vastakohta kaikelle muulle meikki- ja kosmetiikkamaailmalle. On ollut kiva huomata, kuinka väärässä ihminen voi ollakaan. Luonnonkosmetiikassa ei ole mitään tylsää tai harmaata, sieltä löytyy tuotteita ihan joka lähtöön, tyyliin ja ihan kaikissa hintaluokissa. 

Olemme tyttären kanssa todellakin löytäneet ihan uuden maailman ja pikkuhiljaa alkaa kosmetiikka tässä talossa olla pääosin luonnonkosmetiikkaa. 

Arkikosmetiikka, eli jokapäiväisessä käytössä olevat saippuat, shampoot, hoitoaineet ovat niitä kaikkien kuluvaisempia tuoteita ja niiden kanssa olemme päässeet kokeilemaan jo useampia tuotteita ja niistä on suosikit jo löytyneet ja niiden käyttö vakiintunut. 

Koska luonnonkosmetiikka on vielä uusi maailma, päätin valintoja tehdessäni luottaa olemassa oleviin sertifiointijärjestelmiin, kun etsin hyviä ja luotettavia tuotteita. Pro Luonnonkosmetiikka ry:n sivuilta olen tutustunut erilaisiin sertifiontisysteemeihin ja koitan pitää näitä mielessäni, kun uusia tuotteita valitsen. 

Koko perheen suosikkien etsintään meni jonkin aikaa, luonnonkosmetiikkatuottissa kun aika monesti on mukana erilaisia luonnollisia tuoksuja. Meillä on lasten allergioiden vuoksi aina käytetty hajustamattomia tuotteita ja tuoksuihin tottuminen on vienyt vähän aikaa. Myös maut tuoksujen suhteen eivät ihan koko perheellä ole samat, tällä hetkellä ainoastaan suihkusaippua on sama koko perheelle, shampoot ja hoitoaineet perheen pojilla taas omassa tuoksumaailmassaan ja meillä tytöillä omat :)

Kuivalle ja herkälle iholle sopivia tuotteita on löytynyt mm. Urtekramin valikoimista. Niitä  löytyy ihan meidän lähiPrismasta ja hinta samaa luokkaa, kuin meillä aiemmin käytetyt tuotteet. Jolien ihanasta Jolieboxista löytyi joulun alla Santen suihkusaippua, joka hurmasi meidät tytöt. Sitäkin löytyy lähiPrismasta, joten sekin on jäänyt käyttöön, samoin kuin muitakin Santen tuotteet.

Oma värjätty tukkani vaatii välillä vähän tujumpia shampoita ja niiden etsiminen on ollut haasteellista. Uusin löytö on ollut Maria Nilan tuotteet, jota löytyi Sokoksen valikoimista ja hetken käytön jälkeen tuntuvat vakuuttavilta. Näistä ei löytynyt mitään luonnonkosmetiikan sertifikatteja, mutta omaan käyttöön vaikuttivat kuitenkin vakuuttavilta.

Käsisaippuaa tässä perheessä kuluu yllättävän suuria määriä ja hyvän saippua estintä on edelleen kesken. Urtekramin käsisaippuat kuivattivat kaikkien käsiä ainakin näin talviaikaan. Methodin saippuat olisivat kostumukseltaan lositavia, mutta purkki on pieni ja kuluu meillä hujauksessa. Näihin pitäisi saada täyttöpakkaus tai isompi paketti. Tämä alla oleva yksilö on ollut käytössä viime viikonlopusta asti..

Projekti jatkuu edelleen luonnollisempaan suuntaan ja olisikin kiva kuulla teiltä 

kommentteja ja suosituksia hyvistä tuotteista!

Nyt kaikki luistimille [luistelukoulut kaikille]

Jokos olette olleet luistelemassa ulkojäillä?

 Vihdoin täällä länsirannikollakin on päässyt kaivamaan luistimet kaapeista 

ja nauttimaan talvisesta liikkumisesta parhaimmillaan. 

Meidän perheessä luistellaan vähintään kuutena päivänä viikossa kelistä huolimatta,

 mutta silti ulkojäissä on jotain ihan omaa viehätystänsä. 

Pääsimme korkkaamaan ulkojääkauden Loppiaisena Parkin kentällä 

koko perheen voimin ja hauskaa tietysti oli.

Valitettavasti luistelukelit täällä meilläpäin ovat nykyään aika arvaamattomia ja mekin käymme säännöllisesti alueen jäähalleilla yleisöluisteluvuoroilla pitämässä taitoja yllä.

Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että perheen lasten luistelutaito on todella hyvä ja kiitos sille kuuluu tietysti alunperin LUISTELUKOULULLE. Kaikki kolme ovat luistelu-uransa aloittaneet haparoivina luistelukoululaisina ja siitä on kaikilla luistelu-ura jatkunut vähän eri tavoin. Isoveli ehti pelata jääkiekkoa liki kymmenen vuotta, pikkuvelikin kolmisen vuotta. Poikien harrastukset ovat siirtyneet jäältä muille areenoille, mutta Neidin kohdalla luistelusta on tullut se ykkösharrastus. 

Jos ne luistimet on kaivettu esille, nyt on loistava mahdollisuus saada kunnon luistelutaito ja vaikka kokonaan uusi harrastus - luistelukoulut ovat joulun jälkeen startanneet ja mukaan mahtuu vielä! 

Ja mikä parasta, ryhmiä löytyy ihan kaikenikäisille!!

SCT:n iloiset ja energiset luistelukoulut ovat käynnissä jälleen tammikuussa 2017!  

Mukaan voi tulla voi  tulla milloin vain, vaikka kesken kaudenkin. 

 

Luistelukoulun harjoitusajat keväällä 2017

Perjantaisin klo 17:15-18:00, Kupittaa harjoitushalli

Sunnuntaisin klo 11:00-12:00, Kupittaa kisahalli

(kevätkausi alkaa 13.1.2017 ja jatkuu aina viikolle 13, kevätnäytös 29.3.2017)

Ensimmäiselle 25:lle uudelle luistelukoululaiselle kaupan päälle uusi Jofan kypärä (arvo n. 50€)! 

​

SCT:n luistelukouluun ovat tervetulleita kaikki luistelusta kiinnostuneet tytöt ja pojat sekä aikuiset aikaisempaan luistelukokemukseen katsomatta. Luistelukoulustamme löytyy kaikille omaa tasoa ja ikää vastaava pienryhmä. 

Luistelukoulussa harjoitellaan ja opitaan perusluistelutaitoa leikkimielellä, mutta silti tavoitteellisesti. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa (kts. teemat ryhmät-sivulta). Tavoitteena on oppia oikea luisteluasento, alkeisluistelua eteen ja taakse, sirklausta, erilaisia liukuja eteen ja taakse, oikeanlainen jarrutus, kaaria, käännöksiä, piruetteja ja hyppyjä. Harjoitteiden avulla lapsen tasapaino, rytmitaju sekä vartalonhallinta kehittyvätja hän oppii myös ilmaisemaan itseään musiikin avulla. Luistelun lisäksi luistelukoulussa harjoitellaan ryhmässä toimimista sekä sosiaalisia taitoja. Jäällä luistelukoululaisia opettavat luistelukouluohjaajat sekä taitoluisteluvalmentajat. Lisäksi seuramme omat luistelukummit ovat jäällä auttamassa ja tukemassa pieniä luistelijoita. Luistelukummien tärkein tehtävä on olla esimerkkinä ja antaa pienille luistelijoille paljon positiivista palautetta!

Kaikki luistelukoululaiset pääsevät esiintymään myös SCT:n vuosittaisiin luistelunäytöksiin. Näytöksissä kaikki pääsevät esittelemään mitä ovat kauden aikana oppineet jäällä! Tavoitteena on, että jokainen luistelukoululainen saa positiivisia kokemuksia ja elämyksiä liikkumisesta sekä kiinnostuu myös upeasta lajista harrastuksena. Luistelukoulusta voi valmentajien suosituksesta siirtyä jatkamaan taitoluistelua yksinluistelun edistyneempiin harrastaja- tai kilparyhmiin. Vaikka luistelukouluharrastus ei jatkuisikaan taitoluistelujäille saakka, saa luistelukoulusta tärkeitä taitoja niin vapaa-ajalle ulkojäille kuin vaikkapa koulun liikuntatunneille. Luistelusta nauttii enemmän, kun osaa oikeanlaisen perustekniikan jo heti pienestä! 

Lisäksi SCT:ltä löytyy uusi kouluikäisille tarkotetut 

Easy Skate-tunnit. 

Nyt ensimmäiset 50 luistelijaa harrastavat koko kevään 2017 kerran viikossa maksutta! 

Ilmoittaudu mukaan: http://www.skatingclubturku.fi/join-us

Seuraa SCT:tä: Facebook ja Instagram

Lisätietoa: skatingclubturku@gmail.com

Nettisivut: www.skatingclubturku.fi

Tarvitsenko uusia vaatteita?

Blogia pidempään seuranneet ovat saattaneet huomata täällä jokavuotisen alkuvuoden vaatekaappiahdistuksen. Ahdistus liiasta tavarasta (lähinnä siis niistä omista räteistä ja lumpuista) ja toisaalta siitä, että ei ole mitään päällepantavaa iskee tasaisin väliajoin. 

Niin nytkin. Taas. 

Olen koittanut vaikka mitä järkeistääkseni tasapainoilua ostamisen ja vaatteista luopumisen välillä. Ennen viimekevään Konmari -hurahdusta  (Konmari -projekti on edelleen ajankohtainen, edennyt, mutta valitettavan hitaasti lähiaikoina. Ja kyllä, vaatekaapista löytyy nykyään ainoastaan iloa tuottavia vaatteita) olen kokeillut erilaisten listojen tekemistä (listoja teen edelleen, uusimmat on aloitettu jo Bullet Journaliin) ja henkarikaapin organisointia (tämäkin on edelleen käytössä..). Tyylikirjat on luettu moneen kertaa, samoin Hyvän mielen vaatekaappi -kirja. Ja Vaatehaasteeseenkin olen osallistunut. 

Siltikään en ole tyytyväinen vaatekaappiini. Vaatetta on edelleen liikaa ja silti koskaan ei ole mitään päällepantavaa. Olen pari vuotta pitänyt kirjaa vaateostoistani, kuten Hyvän mielen vaatekaappi -kirja ohjeistaa. En ole ennen kesää oikeastaan kuitenkaan katsellut kirjanpitoani takautuvasti. Olisi ehkä pitänyt. Kesällä istuin alas ja laskin ostoni  ja täytyy myöntää, että meinasin pyörtyä. Kahtena vuonna olin tuhlannut (siis todellakin tuhlannut!) järkyttävät määrät rahaa vaatteisiin. Ja silti edelleenkään minulla ei ole koskaan mitään järkevää päällepantavaa..  

Koska uusien vatteiden ostelu ei näytä listan mukaan tuovan mitään helpotusta, päätin kesäloma jälkeen ryhtyä vaateostolakkoon. Ajattelin, että niissä tilanteissa, joina normaalisti juoksen kauppaan paniikissa ostamaan tilanteeseen muka sopivaa vaatetta, on pakko miettiä, onko siellä kaapissa ihan oikeasti jotain sopivaa. Ehkä tällä tavalla saan selville mitä siellä kaapissa ihan oikeasti on ja mitä sieltä puuttuu.Ehkä se ahdistuskin loppuu.

Syksy on mennut ostolakon kannalta aika kivasti. Pari juttua lukuunottamatta lakko on pitänyt. Uudet tummat farkut oli pakko ostaa, kun vahat ratkesivat haaroista. Ja Turku-mekkon osto jäi keväällä puolitiehen ja se puolitie oli vaan "pakko" saattaa loppuun. 

Muuten lakko on siis pitänyt. Mitään katastrofia ei missään tilanteessa ole vaatetuksen suhteen tullut. Toisaalta ahdistus ei ole vielä kadonnut mihinkään. Toisaalta en ole vielä ehtinyt miettiä mitä siellä kaapissa oikeasti on tai mitä sieltä puuttuu. Joitakin pieniä oivalluksia sain jo kesällä, mutta niitä tarvitaan selvästi lisää. Lakko siis jatkukoon.

Arkijärki -blogissa on pohdittu vähän samaa asiaa ja sieltä löytyy ostolakkohaaste. Siihen päätin minäkin osallistua. Ei mitään ehdotonta totaalikieltäytymistä, vaan enemmänkin itsensä haastamista.  Lisäksi aion lukea Hannele Lampelan kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta – Onnellisen ostamisen salaisuus. Luin kesällä Lampelaa koskevan artikkelin ja se antoi ajattelemisen aihetta. 

Tarvitsenko uusia vaatteita? 

Sitä on nyt tämä vuosi hyvä pohtia ihan kunnolla. 

Onko joku muu pohtinut samoja juttuja?

p.s. kuvat ovat omasta vaatekaapistani. Kaksi ensimmäistä otettu tänään, loput viime vuonna. Jotain edistystä on tapahtunut, mutta onhan noita vielä aika lailla..