Muuttokuorma viety!

Tervehdys armaat! Olen muuttanut Wordpressin suojiin. Tässä linkki.

Täynnä?

"Ei voida lähettää tiedostoa (IMG_4338.JPG), koska sivusto on ylittänyt lähetettyjen tiedostojen kiintiön."

Kun saa tuollaisen viestin yrittäessään laittaa kuvaa blogiinsa niin tarkoittaako se että blogini on nyt täynnä? Onhan siinä jo pian 1000 kirjoitusta ja kuvia aikalailla, että voi se olla mahdollistakin.

Pitäisikö tässä nyt sitten...uutta majaa rakentaa?

Pientä kehää

Kävin eilen pienemmän pojan luokan luokkaretkikokouksessa. Kättelin opettajan ja sanoin kenen äiti olen. Opettaja sanoi että olisi sen silmistä tunnistanut kuitenkin. Kysyin mihin voin mennä istumaan ja hän sanoi että mihin vaan. Istuin ihan vahingossa oman lapseni pulpettiin. Koko kokouksen ajan katselin opettajan muhkeita viiksiä. (Koko koko, kokkeli kok!)

Minun ympyräni ovat aika pienet. Oikeastaan hyvin pienet. Toisaalta se on hyvä, toisaalta on hiukan hassua että aikuisen ihmisen viikon suuri tapahtuma on puolen tunnin kokous lapsensa luokassa. Kun kiertää pientä kehää niin asiat tiivistyvät, eikö niin? Kertaantuvat, jalostuvat? (Äkkiä pois täältä, meni kikkailuksi!)

Asetelma

Yläkerrassa terassille vievän oven vieressä on kaappi missä säilytämme työkaluja. Säilytämme siellä myös multaa, lannoitteita ja torjunta-aineita. Kaapin päällä on purkeissa ja koreissa siemeniä, kuivatettuja auringonkukkia ja sen sellaista. 

Ja sitten siinä on asetelma. Erehdyin siirtämään kuvassa näkyviä kiviä, noita vasemmassa reunassa olevia ja niin oli asetelma pilattu. Olen tyhmä, tuhma ja tahallani rikoin, sanottiin. 

Nyt en saa edes korjata virhettäni koska pilaisin vain lisää, sanottiin myös. Asetelma olkoon siis noin.

Ei millään uskoisi että kohta voi taas iskeä siemeniä multaan ja niistä tuleekin jotakin! Ei mitään kummallista tai hienoa, mutta virhreää joka tulee mustan mullan alta. Se on ihan käsittämätöntä ja se on mahdollista joka vuosi.

Elämä on värejä

l

Kuvat Agnès Emeryn kodista ilahduttavat minua aina, mutta erityisesti nyt, kun ulkona on kaikki väri kateissa. Olen kyllästynyt lehtien valkoisiin koteihin. Olen samaa mieltä Agnèsin kanssa: "Elämä on tehty väreistä. Valkoinen kadottaa ajan myötä kauneutensa ja vaatii jatkuvaa raikastusta säilyttääkseen loistonsa." Lisäisin vielä: valkoinen on "pikkusievä". Pyydän jo etukäteen anteeksi lukuisilta valkoisen ystäviltä!

Vaikka Agnèsin 400 neliön brysseliläistalo vuodelta 1890 jääkin suurimmalle osalle meistä täysin saavuttamattomaksi haaveeksi, niin jotakin pientä tuosta maailmasta voi saada omaankin kotiinsa. Kaakeleita (vaikka vain yhden!), kippoja ja kuppeja nyt ainakin.

Olen kirjoittanut Emery & cie -kaupasta viime elokuussa. Tässä linkki ensimmäiseen kolmesta postauksesta. Tässä toinen, ja kolmas. Liikkeitä on myös Pariisissa ja Lontoossa on kuulemma hiljan avattu show-room.

Pamplemousse

Greippi on ranskaksi pamplemousse. Se on minusta ihana sana. Nyt pamplemousse maksaa 1,60€/kilo ja minä syön ainakin kaksi päivässä. Tällaisia punertavia, mieluiten. Näissä on tarra missä lukee Florida ja mietin olisiko siellä Floridassa kiva istua pamplemoussepuun alla ja voisiko vain ojentaa kätensä ottaakseen hedelmän.

MUOKKAUS: Tästä linkistä pääsee kuulemaan miten pamplemousse ääntyy.

 

Ikävä

Minun on ikävä tuota tukkaa. Pidän siitä tunteesta kun hiukset eivät mistään kohtaa mene naamalle vaikka päällään seisoisi. Ja nykyään kun melkein seisonkin, tai olen ainakin pää alaspäin useamman kerran viikossa.

Muistan myös kovasti arvostaneeni sitä että tukka oli hetkessä kuiva ja kuin itsestään valmis.  En voi sietää hiusten kanssa nyhräämistä. 

Olen osoittanut itselleni melko vierasta harkintaa kun en ole vieläkään rynnännyt mihinkään vaikka pieni pää on kummitellut mielessäni "jo" kaksi päivää. Ehkä minua pidättelee se, että muistan miten malli kasvaa hetkessä hölmöksi ja miten joka kerta saa jännittää tuleeko seuraavallakin kerralla hyvä. Eikä ihan aina tule.

Minulle on ominaista se että ensin tavoittelen jotakin ja kun melkein sen saavutan, tuhoan kaiken ja palaan lähtöruutuun. Siksi kaikki hiustenkasvatukseni ovat aina päätyneet kasoiksi kampaamon lattialle.

Eipä silti...maailmassa on aika paljon naisia joilla on luiru, kusenvärinen polkkatukka ilman minuakin. Että senkin puoleen kuoriutuminen voisi olla taas paikallaan.