Siirry sisältöön

Kalevalaseura

Wikipediasta
Kalevalaseura
Perustettu 1911
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä Noin 500
Puheenjohtaja Lotte Tarkka
Hallitus (Vuonna 2026) Lotte Tarkka, Matti Hakamäki, Mari Hatakka, Maari Kallberg, Hanna Lämsä, Ruth Illman, Eero Karjalainen [1]
Aiheesta muualla
kalevalaseura.fi

Kalevalaseura-säätiö sr[2] on vuonna 1911 perustettu Kalevalaan ja suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvää tieteellistä ja taiteellista toimintaa edistävä säätiö. Kalevalaseura järjestää tapahtumia, myöntää apurahoja, hankeavustuksia ja tunnustuspalkintoja, antaa lausuntoja ja tekee yhteistyötä kulttuurialan toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kalevalaseura on tiettävästi ainoa oman maansa kansalliseepokselle omistautunut säätiö maailmassa.[3] Kalevalaseura-säätiöllä on myös jäsenistö, toisin kuin säätiöillä yleensä. Se kutsuu jäsenikseen Kalevalan, kulttuuriperinnön ja suomalaisen kulttuurin asiantuntijoita. Tällä hetkellä jäseniä on noin 500.[4] Vuoden 2025 lopussa seuralla oli 505 jäsentä, kun vuonna 2024 heitä oli 493 ja vuoden 2023 lopussa 525.[5][6][7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaseuran perustamisvuotena pidetään vuotta 1911, vaikka säätiön säännöt hyväksyttiin patentti- ja rekisterivirastossa vasta vuonna 1919.[8] Vuonna 1911 taiteilijat Akseli Gallen-Kallela ja Alpo Sailo, kansanrunoudentutkija Väinö Salminen ja professorit E. N. Setälä ja Matti Äyräpää totesivat, että "olisi aika liittää sekä tieteen että taiteen alalla työskenteleviä yhteisesti suomalaista kansanrunoutta ja siitä saatavia aiheita harrastamaan."[9] Perustajajäsenten kesällä 1911 käymissä keskusteluissa seuran toiminnan päämääräksi muotoutui suurpiirteisesti taiteiden ja tieteiden yhteistyön kehittäminen kansalliselta pohjalta. Perustamista seuraavina vuosina säätiöön saatiin lisää jäseniä, jotka usein kokoontuivat keskustelemaan säätiön päämääristä. Kalevalaseuran tehtävänä olisi edistää suomalaisen kansanrunouden keräämistä, julkaisemista, tutkimista ja taiteellisiin tarkoituksiin käyttämistä sekä rakennuttaa Kalevalatalo. Kalevalatalo ei koskaan toteutunut, mutta ajatus siitä jäi elämään lähinnä Alpo Sailon unelmana.[8][10]

Kalevalaseuran tunnus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaseuran tunnus on alun perin Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema. Hän suunnitteli vuonna 1919 Kalevalaseuralle kahdeksan tunnussolkea jäsenmerkeiksi. Näistä yksi malli vakiintui säätiön tunnukseksi. Tunnuksessa on viisi pääelementtiä: koivunlehtiseppele, runonlaulajan kädet, viisikulmainen keskusmuoto, liekki ja kolmio. Gallen-Kallelan mukaan seppele on muodostettu taivutetusta koivunvitsasta, josta versoaa tyyliteltyjä lehtiä. Viisikulmio viittaa säätiön viiteen perustajaan sekä muinaisen pentagrammikuvion taikavoimaan. Liekki symboloi koristeellisuuden lisäksi palavaa intoa ja henkistä työtä. Kolmio on Gallen-Kallelan mukaan järjestetyn toiminnan tunnuskuva. Nykyinen tunnus ja graafinen ilme on vuodelta 2013. Tunnuksen mallina on edelleen Gallen-Kallelan alkuperäissuunnitelma. Uuden graafisen ilmeen on suunnitellut graafikko Ossi Gustafsson.[11]

Julkaisusarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaseura-säätiö julkaiseen kahta tieteellistä, vertaisarvioitua kirjasarjaa.lähde? Kalevalaseuran vuosikirja on ilmestynyt vuodesta 1921 alkaen[12]. Folklore Fellows' Communications -sarjaa on julkaistu vuodesta 1910.lähde? Vuoteen 2020 saakka sitä julkaisi Suomalainen Tiedeakatemia, mutta vuodesta 2021 alkaen julkaisija on ollut Kalevalaseura-säätiö.lähde? Lisäksi Kalevalaseuralla on vuodesta 2018 ilmestynyt, toimitettu blogisarja.lähde? Sen nimi on Avointa ajattelua[13].

Kalevalaseuran vuosikirjan ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1921. Sen kustansi Otava, vuosina 1922–1978 vuosikirjan kustansi WSOY, ja vuodesta 1979 alkaen kustantajana on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.[14]

Kalevalaseuran vuosikirjojen keskeisiä teemoja ovat olleet Kalevalan ja kansanrunouden tutkimus, mutta myös kulttuurintutkimus, etnologia, kielitiede, kirjallisuudentutkimus, muinaistutkimus ja uskontotiede ovat saaneet sijansa vuosikirjassa. 1970-luvun alusta lähtien vuosittaisia teemoja ovat olleet muun muassa Lappi, nimiperinne, juhlaperinne, Karjala, talonpoikaisrunoilijat, pelit ja leikit, ulkosuomalaiset, kansanparannus, metsä, suomalaisuus, pyhän käsite perinteessä sekä Elias Lönnrot ja Kalevala.[14] 2020-luvulla ajankohtaisia aiheita ovat olleet esimerkiksi maisema ja kulttuuriperintö, pohjoisen kulttuuriset ympäristömuutokset ja sukupuoli.[15][16][17]

Apurahat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalaseura-säätiöllä on rahoitushaku säännöllisesti kahdesti vuodessa. Yhdistetty apuraha- ja avustushaku on auki maaliskuussa, ja vain lyhyemmille hankkeille tarkoitettu avustushaku lokakuussa.[18] Vuonna 2025 säätiö jakoi apurahoina ja avustuksina yhteensä 233 300 euroa.[19]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seura jakaa nimeään kantavaa, 10 000 euron arvoista Kalevalaseuran palkintoa joka kolmas vuosi henkilölle, joka tieteellisellä tai taiteellisella toiminnallaan on tehnyt merkittävällä tavalla tunnetuksi kansanrunoutta, Kalevalaa tai suomalaista kulttuuria.[20]

Vuodesta 1965 alkaen Kalevalaseura on myöntänyt Kekrinpäivän tunnustuspalkintoja lokakuun lopulla järjestettävässä kekrinpäivän juhlassa. Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot jaetaan suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille henkilöille. Palkintokategorioita on kolme: varttuneet tutkijat ja taiteilijat, nuoret tutkijat ja taiteilijat sekä perinteentaitajat ja -tallentajat.[21]

Joka kolmas vuosi seura myöntää Akseli Gallen-Kallelan elämäntyötä kunnioittavan Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnon taiteilijalle, joka on laajentanut, uudistanut tai kyseenalaistanut visuaalisten taiteitten ilmaisukieltä. Palkinnon arvo on 10 000 euroa.[22]

Eepospalkinto on Kalevalaseuran vuodesta 2009 myöntämä tunnustuspalkinto. Sen suuruus on 5 000 euroa.[23]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniajäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla (toim.): Kansa parantaa. (Kalevalaseuran vuosikirja 63) Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1983. ISBN 951-717-312-1
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Metsä ja metsänviljaa. (Kalevalaseuran vuosikirja 73) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-767-4
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Olkaamme siis suomalaisia. (Kalevalaseuran vuosikirja 75–76) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-878-6
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Tuulen jäljillä: Kirjoituksia kansanperinteestä ja kulttuurihistoriasta. (Kalevalaseuran vuosikirja 77–78) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-997-9
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Tuulen jäljillä: Kirjoituksia kansanperinteestä ja kulttuurihistoriasta. (Kalevalaseuran vuosikirja 77–78) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-997-9
  • Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla (toim.): Lönnrotin hengessä 2002. (Kalevalaseuran vuosikirja 81) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-363-4
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Menneisyys on toista maata. (Kalevalaseuran vuosikirja 86) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-946-3
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Kansanestetiikka. (Kalevalaseuran vuosikirja 87) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-032-5
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla (toim.): Korkeempi kaiku: Sanan magiaa ja puheen poetiikkaa. (Kalevalaseuran vuosikirja 88) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-136-0
  • Knuuttila, Seppo & Piela, Ulla & Tarkka, Lotte (toim.): Kalevalamittaisen runon tulkintoja. (Kalevalaseuran vuosikirja 89) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010. ISBN 978-952-222-211-4

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Organisaatio: Hallitus Kalevalaseura. Viitattu 22.9.2026.
  2. ↑ Kalevalaseura-säätiö sr Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Helsinki: Patentti- ja rekisterihallitus, Verohallinto. Viitattu 28.6.2024.
  3. ↑ Kalevalaseuran verkkosivut | Tietoa meistä Kalevalaseura-säätiö. Viitattu 6.2.2025.
  4. 1 2 3 4 5 6 Jäsenistö Kalevalaseura. Viitattu 22.9.2026.
  5. ↑ Kalevalaseura-säätiön toimintakertomus 2025 Kalevalaseura. Viitattu 29.6.2026.
  6. ↑ Kalevalaseura-säätiön toimintakertomus 2024 Kalevalaseura.
  7. ↑ Kalevalaseura-säätiön toimintakertomus 2023 Kalevalaseura. Arkistoitu 24.9.2024. Viitattu 24.9.2024.
  8. 1 2 Kalevalaseura | Tietoa meistä | Historia kalevalaseura.fi. Viitattu 6.2.2025.
  9. ↑ Kalevalaseuran historia - Kalevalaseura Kalevalaseura. Arkistoitu 22.11.2015. Viitattu 18.6.2025.
  10. ↑ Kauppi, Petja: Kiehtova Kalevalatalo Avointa ajattelua -blogi. 26.8.2020. Kalevalaseura. Viitattu 22.9.2026.
  11. ↑ Kalevalaseuran tunnus kalevalaseura.fi. Viitattu 6.2.2025.
  12. ↑ Kalevalaseuran vuosikirja Kalevalaseura. Viitattu 23.9.2026.
  13. ↑ Määritä nimeke! kalevalaseura.fi. Viitattu 23.9.2026.
  14. 1 2 Kalevalaseuran vuosikirja Kalevalaseura. Viitattu 6.2.2025.
  15. ↑ Vuosikirja 105 Kalevalaseura. Viitattu 23.9.2026.
  16. ↑ Vuosikirja 104 Kalevalaseura. Viitattu 23.9.2026.
  17. ↑ Vuosikirja 103 Kalevalaseura. Viitattu 23.9.2026.
  18. ↑ Rahoitusmuodot Kalevalaseura. Viitattu 22.9.2026.
  19. ↑ Kalevalaseuran toimintakertomus 2025 31.8.2026. Kalevalaseura. Viitattu 22.9.2026.
  20. ↑ Kalevalaseuran palkinto Kalevalaseura. Viitattu 2.6.2025.
  21. ↑ Kalevalaseuran Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot kalevalaseura.fi. Viitattu 6.2.2025.
  22. ↑ Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinto kalevalaseura.fi. Viitattu 6.2.2025.
  23. ↑ Kalevalaseuran Eepospalkinto kalevalaseura.fi. Viitattu 6.2.2025.
  24. 1 2 Pekka Hakamiehen puheenjohtajakausi päättyi 29.3.2023. Kalevalaseura. Viitattu 18.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalevalaseura&oldid=24312069”