Siirry sisältöön

Ketin kieli

Wikipediasta
Ketti
Ketin puhuma-alue vihreällä 1600-luvulla
Ketin puhuma-alue vihreällä 1600-luvulla
Oma nimi остыганна ка’
Muu nimi jeniseinostjakki
Tiedot
Alue  Venäjä
Puhujia 200
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta jeniseiläiskielet
Kieliryhmä pohjoisjeniseiläiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 –
ISO 639-2 –
ISO 639-3 ket

Ketin kieli[1] eli ketti[2] (aikaisempi nimitys jeniseinostjakki; omakielinen nimi: остыганна ка’, ostyganna ka’) on Venäjällä Siperiassa asuvien kettien puhuma jeniseiläinen kieli.[3]

Levinneisyys ja puhujamäärä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketit asuvat Jenisein keskijuoksun ja sen sivujokien varrella Krasnojarskin aluepiirin Turuhanskin piirissä sekä Evenkian Sulomain taajamassa. Eniten kettejä on Turuhanskin piirin Kellogin taajamassa.[4]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 1 100 kettiä ja 589 ketin kielen puhujaa.[5] Kansallisuudeltaan keteistä 48,8 % ilmoitti äidinkielekseen ketin ja 49,4 % venäjän.[6] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 1 500 kettiä[7] ja 485 ketin puhujaa.[8] Kaikki ketit osaavat venäjää, ja eräät puhuvat myös selkuppia ja evenkiä. Turuhanskin piirissä asuva pieni selkuppiryhmä puhuu kettiä äidinkielenään tai toisena kielenään.[9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 213 ketin puhujaa[10].

Historia ja luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketti ja sammumaisillaan oleva jugi muodostavat jeniseiläisten kielten ryhmän, jolla ei ole tunnettuja sukulaiskieliä. Tämän vuoksi kettiä voidaan pitää isolaattikielenä. Vielä 1700-luvulla seudulla puhuttiin myös muita jeniseiläiskieliä: arinia, assania, kottia ja pumpokolia.[11] Niiden mahdollisista yhteyksistä muihin kielikuntiin on esitetty lukuisia hypoteeseja. Nykyään todennäköisimpänä pidetään jeniseiläisten, pohjoiskaukasialaisten ja sinotiibettiläisten kielten jonkinasteista sukulaisuutta.[12]

Ketti on uhanalainen kieli ja se jaetaan kolmeen (keskinen, eteläinen ja pohjoinen) päämurteeseen. Sen lähin sukulaiskieli on jugi.[13] Toisaalta jugin lasketaan toisinaan olevan ketin murre.[14]

Kettien arvellaan muuttaneen nykyiselle alueelleen Jenisein yläjuoksulta. Kieli jakautuu etelä-, keski- ja pohjoismurteisiin, joiden välillä on huomattavia eroja.[15]

Tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketin kielen tieteellisen tutkimuksen aloitti 1800-luvulla suomalainen M.A. Castrén. Sitä ovat tutkineet myös Gustaf Ramstedt ja Otto Donner sekä neuvostoliittolaiset kielitieteilijät A.P. Dulzon ja Je.A. Kreinovitš.[16]

Nykytilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketti on erittäin uhanalainen kieli. Sitä puhuvat etupäässä vanhukset. Keski-ikäiset käyttävät kieltä vähän eikä se enää välity lapsille. Kouluopetuksen tulokset ovat heikkoja ja äidinkielen arvostus alhainen.[17] Kouluissa kieltä opetetaan aineena. Opettajia koulutetaan Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa.[18]

Fonologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonantit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bilabiaali Alveolaari Palataali Velaari Uvulaari Glottaali
Nasaali m n ŋ
Klusiili p | b t | d k | g q | ɢ ʔ
Frikatiivi β s | z ç | ʝ x | ɣ χ | ʁ
Tremulantti r
Lateraali l ~ ɮ

Lähde:[19]

Vokaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etinen Keskinen Takainen
Suppea i ɨ u
Puolisuppea e ə o
Puoliavoin ɛ ɔ
Avoin a

Lähde:[19]

Kirjakieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1934 julkaistiin latinalaiseen kirjaimistoon perustunut ketin aapinen, mutta varsinainen kirjakieli alkoi kehittyä vasta 1980–1990-lukujen vaihteessa. Nykyään käytetään lisämerkein täydennettyä kyrillistä aakkostoa. Kirjakielellä on julkaistu lähinnä äidinkielen oppikirjoja.[18][20] Vain joitakin yksittäisiä osia Raamatusta on käännetty ketiksi.[21]

Ketin kirjaimisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
А а Б б В в Г г Г̡ г̡ Д д Е е Ё ё
Ж ж З з И и Й й К к Ӄ ӄ Л л М м
Н н Ӈ ӈ О о Ө ө П п Р р С с Т т
У у Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ Ъ ъ
Ә ә Ы ы Ь ь ’ Э э Ю ю Я я

Kielioppi ja sanasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketin verbioppi on monimutkaista ja siinä käytetään esimerkiksi runsaasti suffikseja ja epäyhtenäisiä sanan kantoja.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskova: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2 (venäjäksi)
  • Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2. Moskova: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3 (venäjäksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitieteen asiasanasto kaino.kotus.fi. Arkistoitu 15.1.2009. Viitattu 22.6.2009.
  2. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 149. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
  3. ↑ Ket 2026. Ethnologue. Viitattu 10.3.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2 (2003): s. 240
  5. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2 (2003): s. 238
  6. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
  7. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
  8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
  9. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2 (2003): s. 239
  10. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  11. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2 (2001): s. 99–100.
  12. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 173. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
  13. ↑ Ket 2026. Glottolog. Viitattu 10.3.2026. (englanniksi)
  14. 1 2 Ket Language 2026. Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.3.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2 (2001): s. 100.
  16. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2 (2001): s. 100–101.
  17. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2 (2003): s. 250–252
  18. 1 2 Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2 (2003): s. 241–246
  19. 1 2 Ket language, alphabet and pronunciation 2021. omniglot.com. Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Ket written with Cyrillic script 2026. ScriptSource. Viitattu 10.3.2026. (englanniksi)
  21. ↑ Ket, Yenisei Ostyak in Russia 2026. Joshua Project. Viitattu 10.3.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ketin_kieli&oldid=23886784”