Siirry sisältöön

Päivätär

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo mytologian hahmosta. Päivätär oli myös sanomalehti.
Päivätär istuu sateenkaarella vasemmalla Robert Wilhelm Ekmanin teoksessa Väinämöisen soitto (1866).

Päivätär on suomalaisessa muinaisuskossa auringon jumalatar ja kaunis neito, jonka toveri tai jopa kaksoisolento on yhtä lailla kaunis kuun jumalatar Kuutar. Päivätär ja Kuutar omistavat kuun kultaa ja auringon hopeaa, joita näkyy kuun ja auringon hohteessa, ja ehkä myös ”kultareunaisissa” pilvissä auringonlaskun aikaan.lähde?

Päivätär ja Kuutar näkyvät toisinaan Pohjolan tyttären tavoin taivaalla kehräämässä kulta- ja hopealankaa sekä kutomassa siitä kultaisia ja hopeisia vaatteita. Kalevalaisissa runoissa neidot pyytävät Päivättäreltä ja Kuuttarelta kaunistuksekseen kultaisia ja hopeisia koruja sekä vaatteita.

Professori Anna-Leena Siikala pitää mahdollisena, että Päivätär oli elämää ja valoa hallinnut jumala. Kristillisellä kaudella hänet korvasi Neitsyt Maria.[1] Siikalan mukaan Päivättärestä ja Kuuttaresta kertoviin runoihin on vaikuttanut balttilainen muinaisusko.[2]

Loitsuissa mainitaan Päivätär ampiaisten ja mehiläisten äitinä, ja häntä pyydetään estämään poikiaan pistämästä kääntämällä ne "nenin Metsolan metehen" ihmisen ihon sijasta.[3][4] Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa käytetään Päivättären lisäksi nimeä Auringotar, ja tulta pidetään auringon poikana,[5] Auringottaren tekemänä.[6] Ensikerran Päivätär mainittiin kirjallisesti vuonna 1789 Christfried Gananderin teoksessa Mythologia Fennica ampiaisen äitinä ja "Päivän pojan" päästäjänä.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kauhanen, Erkki: Samaanien Suomessa hyöri jumalia luonnon täydeltä Tiede. 5/2003. Viitattu 21.3.2010.
  2. ↑ Siikala, Anna-Leena: Itämerensuomalaisten mytologia, s. 458. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-393-7
  3. ↑ Pulkkinen, Risto; Lindfors, Stina: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, s. 191. Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-405-1
  4. ↑ Ampiainen. SKVR XII2 4796. Suomen Kansan Vanhat Runot. 1936. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.3.2026.
  5. ↑ Sarmela, Matti: Suomen perinneatlas, s. 301. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-753-4
  6. ↑ Tulen jälki. SKVR XII1 4589. Suomen Kansan Vanhat Runot. 1916. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.3.2026.
  7. ↑ Ganander, Christfried: Mythologia Fennica, s. 46. Omakustanne, 1789.
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Päivätär&oldid=23889359”