Artikkeli on yli 12 vuotta vanha

Perhoset

Ohdakeperhonen
Ohdakeperhonen. Kuva: Risto Salovaara/Yle Kuva: Risto Salovaara/Yle

Varma lämpimän kesäpäivän merkki on kukissa lentelevät perhoset. Karkeasti perhoset voidaan jakaa elintapojensa ja näyttäytymisensä mukaan päivä- ja yöperhosiin. Vaikka tavallisimmin havainnoimme todennäköisesti päiväperhosia, niiden osuus on vain noin viisi prosenttia kaikista perhosista.

Lajisto hyvin tunnettu

Suomessa on tavattu lähes 2600 lajia, joista yli 2300 esiintyy meillä vakituisesti. Lajisto muuttuu kuitenkin jatkuvasti. Etelästä saapuu sopivien ilmavirtausten mukana vaeltajia pitkänkin matkan takaa ja lähialueillakin on useita lajeja, jotka vain ”odottelevat” sopivia oloja pysyvän kannan muodostamiseksi. Ilmastonmuutoksen on arvioitu olevan yksi merkittävä lajiston muuttaja.

Isoja ja pieniä

Perhoset jaetaan karkeasti kahteen ryhmään, suurperhosiin ja pikkuperhosiin. Nimityksillä ei ole mitään tieteellistä perustetta, vaan jako on täysin keinotekoinen.

Suurperhosia ovat  päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät, yökköset ja mittarit. Pikkuperhosiin kuuluvat mm. juuriperhoset, erilaiset koit, koisat, lasisiivet ja sulkaperhoset.

Täydellinen muodonvaihdos

Perhoset ovat hyönteisiä, joilla on täydellinen muodonvaihdos. Munitusta munasta kuoriutuu toukka, joka aikanaan koteloituu ja kuoriutuu lopulta aikuisena perhosena jatkamaan jälleen sukuaan.

Munat munitaan tavallisesti tietylle kasvilajille, sillä toukille kelpaa ravinnoksi usein vain yhden kasvilajin tai -ryhmän kasvit. Kehitys munasta aikuiseksi kestää lajista riippuen muutamasta viikosta jopa useisiin vuosiin.

Moni perhonen ja perhoslaji talvehtii kotelona. Kevään ensimmäiset liihottelijat ovat kuitenkin tavallisesti aikuisena talvehtineita enemmän tai vähemmän repaleisia yksilöitä.

Koreat siivet

Perhosilla on kaksi paria siipiä. Monella päiväperhoslajilla ne ovat kirkkaiden värien kirjavoimat. Yöperhosten siivet puolestaan ovat yleensä vaatimattoman ruskean tai harmaan kirjavia, omalla tavallaan upeita nekin.

Lepoasennossa monet päiväperhoslajit pitävät siivet yhdessä pystyasennossa, yöperhoset taas vaakatasossa selän päällä. Kummallakin ryhmällä siivissä on erinomainen suojaväritys lepoasennosta riippumatta, päiväperhosilla siipien alapinnalla ja yöperhosilla yläpinnalla.

Siipien värikuviointi syntyy siipiä peittävistä pienistä suomuista, jotka irtoavat herkästi. Siksi perhosten koskettelu ei ole suotavaa.

Perusta perhosbaari

Jos haluaa tarkkailla perhosia lähemmin omalla pihallaan, kannattaa rakentaa perhosbaari. Helppo ja nopea tapa on tehdä se pienestä purkista tai pesusienestä, joka laitetaan roikkumaan sopivaan paikkaan. Sekoita keskenään vaikkapa punaviiniä tai olutta ja fariinisokeria tai hunajaa. Lisää hieman survottuja marjoja tai hedelmiä ja baaritiski on avoinna!

Työläämpi tapa on perustaa perhospuutarha. Toki puutarhoissa on yleensä kukkia, joissa perhoset vierailevat, mutta tietyt lajit vetävät niitä erityisen hyvin. Tällaisia ovat esimerkiksi syreeni, nauhukset, puhahattu ja syyssyrikkä.

Perhosbaari auttaa perhosia valmistautumaan talveen.

Aamuvuoro: Perhoskevät herää hitaasti
YLE Etelä-Karjala: Kesä suosi perhosia
Nokkosperhonen. Kuva: Risto Salovaara/Yle
Härkäpään toukkia tammella. Kuva: Risto Salovaara/Yle
Amiraali. Kuva: Raili Löyttyniemi/YLE
Mittarin toukka "mittaa". Kuva: Risto Salovaara/Yle
Messinkiyökkönen. Kuva: Risto Salovaara/Yle
Tuomenkehrääjäkoi. Kuva: Risto Salovaara/Yle
Perhosen siivessä on suomuja. Pikkuapollo. Kuva: Risto Salovaara/Yle
Pursuhopeatäplä. Kuva: Risto Salovaara/Yle
Kirjosuomuyökkösen toukka nokkosella. Kuva: Risto Salovaara/Yle

Hyönteiset ja muita selkärangattomia