Olot Antarktiksella Bellinghausenin tutkimusasemalla ovat karut. Vaikka sää on lämpimämpi kuin muualla Etelänavalla, on ulkona kuitenkin jatkuvan sateen ja vähäisen valon vuoksi kurjaa. Viihdykkeeksi löytyy lähinnä kirjoja. Tylsyys iskee nopeasti. Näissä oloissa eräs venäläinen työpari teki hyvin läheistä yhteistyötä puolen vuoden ajan. Se loppui siihen, että yksi puukotti toista.
Tiedetään, että sosiaalinen eristyneisyys ja karut olosuhteet koettelevat mielenterveyttä. Tutkimuksissa on seurattu avaruusasemien ja etäisten tutkimusasemien työntekijöitä. Monelle tulee pitkillä jaksoilla psyykkisiä ja fyysisiä oireita: väsymystä, ruokahaluttomuutta, unettomuutta, ärsyyntyneisyyttä sekä vetäytymistä kanssakäymisestä.
Oikein pahaksi äityneessä stressissä itsereflektiokyky ja itsehillintä vaikeutuvat, kun etuotsalohkojen toiminta heikkenee.
Yksilöllisten oireiden lisäksi havaitaan yhteishengen rapautumista. Eräässä 135-päiväisessä avaruusasemasimulaatiossa pakka hajosi totaalisesti: rekisterit ryhmän keskusteluista näyttivät, että vitsailu miehistön kesken väheni nopeasti. Kielteisiä arvioita toisista, itsestä ja tehtävästä tuli kiihtyvää tahtia loppua kohden, ja viimeisen kuukauden aikana miehistön välille syntyi syvää eripuraa. Lopulta yksi jäsen suljettiin täysin porukan ulkopuolelle.
Jatkuva samojen ihmisten kanssa oleminen voi siis stressata, varsinkin eristyksissä.
Moni kokee kenties vähän vastaavaa tällä hetkellä kotioloissa. Kun sosiaalinen piiri ja elintila pienenevät, stressi lisääntyy, ja sitä puretaan lähimpiin.
Mitä siis tehdä?
Luojan kiitos emme ole Mars-lennolla, tai Etelänavalla, vaan kotona. Puhelin- ja nettikeskustelut, moninpelit etäällä olevien ystävien kanssa, ja muut tavat laajentaa sosiaalista ulottuvuutta kotoa käsin ovat kullanarvoisia.
Sen lisäksi kannattaa miettiä, miten tekisi siitä yhdessäolosta, jota pariskunnille ja perheellisille väkisin nyt on tarjolla, parempaa.
Tässä tiede- ja kokemuspohjaisia ehdotuksia yhteiselon laadun parantamiseen:
1. Hoivaa mieltäsi
Tekevätkö perheenjäsenesi kaiken koko ajan väärin? Voiko näin todella olla? Väsyneenä ja stressaantuneena jopa toisen hengityskin voi kuulostaa ärsyttävältä. Oikein pahaksi äityneessä stressissä itsereflektiokyky ja itsehillintä vaikeutuvat, kun etuotsalohkojen toiminta heikkenee. Tällöin on tarpeen saada aivot ensin pelikuntoon, ennen kuin kuuntelee vakavasti niiden tuotoksia. Jos pystyt parantamaan omaa mielialaasi ja saamaan stressin hallintaan, arviot toisista voivat kohentua.
2. Ole järkähtämättömän suopea
Ihmisten on helppo tehdä vääriä tulkintoja toisten aikeista ja tarkoitusperistä. Tämä on väkevää riitojen polttoainetta. Parempi lähtökohta vuorovaikutukselle syntyy siitä, että tulkitsee toisten toimintaa ihan tarkoituksella vaaleanpunaisten linssien läpi, ja etsii useampia kuin yhden selitysmallin. Läheisiä kohtaan saa olla puolueellinen. Mihin hyvään tämä ihminen pyrkii? Mikä kaikki voisi tämän käyttäytymisen selittää? Juro voikin vain haluta hetken omaa aikaa. Nalkuttava voi kaivata aktiivisuutta ja yhdessä tekemistä. Ja vaikka aikeet olisivatkin pahansuovat, sinnikäs usko hyvään toisessa saattaa saada aikaan halun olla uskon arvoinen.
3. Olkaa ennen kaikkea joukkue
Kun vertaillaan sitä, mitä kukin antaa ja saa, päädytään yhteistyön sijasta kilpailuun. Tutkimuksen mukaan yhteistyö synkkaa aivoja kilpailua enemmän. Aivojen tahdistuminen puolestaan on yhdistetty sujuvampaan yhteistyöhön. Voisiko ajatukset keikauttaa niin, että tekisi kunkin perheenjäsenen hyvinvoinnista perheen yhteisen tavoitteen? Ollaanko tänään yhdessä onnistuttu antamaan tuolle yhdelle introvertille riittävästi omaa tilaa? Entä miten ollaan porukalla kyetty vastaamaan vilkkaimman elämyshakuisuuteen?
4. Tehkää sitä, mikä teitä liikuttaa
Tutkimusten mukaan jaetut tunteet yhdistävät. Esimerkiksi ällistyksen kokemukset hälventävät minän ja muiden rajoja, edesauttaen yhteistyötä. Myös samassa tahdissa liikkuminen lisää empatiaa ja yhteistyökykyä, aikuisillakin. Ehkä siksi armeijassa on tajuttu marssittaa ihmisiä aina tahtiin, ja kohdella alokkaita mieleenpainuvia tunteita herättävällä tavalla. Ne nivovat ihmisiä yhteen niin, että vuosikymmenienkin päästä muistetaan sukunimet. Mistä voisitte seuraavaksi yhdessä ällistyä? Esimerkiksi luonto, taide, musiikki ja tiede tarjoavat kaikki keinoja nyrjäyttää mieltä. Tai onnistuisiko yhteinen tanssihetki tai kävelylenkki?
Ihmiskunnan selviäminen koronasta edellyttää sitä, että olemme enemmän erillään. Kotien selviäminen koronasta helpottuu, jos osaamme olla yhdessä.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.
P.s. henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä lähisuhteissa sietää, tai katsoa vaaleanpunaisten linssien läpi. Jos pelkäät, tai olet kokenut uhkaa kotona, tai jos pelkäät vahingoittavasi muita, hae apua.
Kolumnista voi keskustella 7.5. klo 23.00 asti.
Kolumnia korjattu 6.5. klo 10.30 Antarktiksen puukotustapauksen motiivia käsittelevä virke poistettu.
