Aktiivisesti kuljettujen matkojen aikana, kuten kävelyn ja pyöräilyn yhteydessä, kertyy erityisen hyvin reipasta ja rasittavaa liikkumista, jonka terveyshyödyt ovat kiistattomat myös eläkeiän koittaessa, osoittaa Turun yliopiston tutkimus.
Valtiotieteiden maisteri Sanna Pasanen tutki väitöskirjassaan, miten liikkumisen määrä, paikat ja tavat muuttuvat ikäperusteisen eläköitymisen yhteydessä.
Siirtyminen työelämästä eläkkeelle voi lisätä liikkumattomuutta, mutta aktiivisesti kuljetut työmatkat ennen eläköitymistä vaikuttivat myönteisesti liikkumisen tason säilymiseen.
Liikkumisen edistämisen toimia eläkeiän lähestyessä kannattaisikin väitöstutkijan mukaan suunnata erityisesti fyysisesti vaativamman työn tekijöihin, koska he vaikuttavat olevan riskiryhmää eläkesiirtymän jälkeisen liikkumattomuuden kannalta.
– Kannustaminen aktiiviseen kulkemiseen ennen eläköitymistä voi auttaa säilyttämään riittävän liikkumisen tason myös eläkkeelle jäämisen jälkeen. Siitä voi tulla hyvä tapa, joka kantaa yli eläkesiirtymän ja siitä eteenpäin, Sanna Pasanen kertoo Turun yliopiston tiedotteessa.
Myös viheralueet vaikuttavat myönteisesti päivittäiseen fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen. Niitä kannattaa tutkimuksen mukaan säilyttää ja rakentaa yleisesti liikkumista tukeviksi ympäristöiksi.
– Erityisesti ikääntyvän väestön kannalta pelkkä luontoympäristön määrä ei riitä, vaan pitää kiinnittää huomiota myös viheralueiden laatuun, kuten valaistukseen, kunnossapitoon ja riittävään määrään levähdyspaikkoja, väitöskirjatutkija Sanna Pasanen selittää.
Sanna Pasasen väitöskirja tarkastetaan 28. toukokuuta Turun yliopistossa.
