NHL:n kaksi ensimmäistä, Edmontonissa pelattua loppuottelua tarjosivat huimaa viihdettä ja tukun puheenaiheita.
Kun ensin Oilers voitti ensimmäisessä jatkoerässä ja sitten Panthers tasoitti tilit toisessa jatkoerässä, kiekkomediat kohisivat kaikkien aikojen tasaisimmasta ja tasokkaimmasta Stanley Cupin finaalisarjasta.
Kun karavaani siirtyi Yhdysvaltoihin ja Sunriseen, nähtiin jotain ihan muuta. Florida otti 6–1-tyrmäysvoiton.
Toki sekin tuotti rutkasti lisää kutkuttavia puheenaiheita, joita tässä jutussa käydään läpi asiantuntija Ismo Lehkosen kanssa.
Hölmöyksiä älyttömästi
Edmontonissa tapahtumat viidellä viittä vastaan olivat hyvin kireitä, kun molemmat joukkueet olivat sitoutuneita ja kurinalaisia rohkeasta hyökkäyspelistä huolimatta.
– Nyt Panthers teki selkeän rytminmuutoksen, oli jämäkämpi, nopeampi, tilanteissa aina ensin, laitojen lähellä tyly, maalin edessä karhea. Yksinkertaisesti Oilersin pää ei leikkiä kestänyt, linjaa Lehkonen.
Floridan materiaalin leveys on jo käsite. Esimerkiksi Anton Lundellin ja Eetu Luostarisen kolmosketjua, joka siirtoikkunassa sai huiman lisäpalasen Brad Marchandista, on hehkutettu maasta taivaisiin.
Näissä pudotuspeleissä Oilers on osoittanut, että siltäkin löytyy leveyttä ”kaksipäisen hirviön” Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin lisäksi. Tältäkin osin kolmosfinaali oli totaalinen floppi.
– Loppua kohden tähtikaksikolta alkoi energiataso laskea. Taustalta ei tullut sitten mitään apuja, mutta hölmöyksiä älyttömästi. Varsinkin Evander Kane sen hölmöilyn aloitti, Lehkonen kritisoi.
Jo avauserässä Kane hölmöili kaksi jäähyä. Kolmoserässä tämä törttöili itsensä suihkuun (2+10 min) huitaistuaan jäässä maannutta Carter Verhaeghea mailallaan päähän.
Oilersin taustakentällisiltä nähtiin vain miinusmerkkistä pelaamista. Tähän joukkoon lukeutuu Kasperi Kapanen, joka niin ikään sekoili itsensä suihkuun murjomalla Luostarista.
Sitten Kapanen vielä sai Florida-katsomosta kaljaa niskaansa lähettämällä näille lentosuukkoja.
Isoa muutosta vaaditaan
Kolmosfinaalin tapahtumat tulivat yllätyksenä ottaen huomioon, mitä Edmontonissa nähtiin ja mitä Oilersista on kevään ajan puhuttu.
– No kiistatta yllätti minut oikeastaan totaalisesti, Lehkonen päivittelee.
– Tuo on ainutlaatuinen mahdollisuus. Edmonton on nyt toista kertaa finaalissa. Esimerkiksi puolustus on kiekollisesti hyvä, on kokoa, on fyysisyyttä ja peliymmärrystä, Lehkonen viittaa Oilersin materiaalin leveyteen.
Nyt superkaksikon taustaviulunsoittajia ei näkynyt eikä kuulunut. Tilannetta pahentaa vielä vuoden 2011 ykkösvarauksen Ryan Nugent-Hopkinsin linkuttaminen luultavasti vamman takia.
– Hyökkääjäosastolla muut eivät pystyneet tuomaan pöytään yhtään mitään, ainakaan tässä ensimmäisessä Floridan-ottelussa. Jos ei nyt tule totaalista muutosta, Florida karkaa helposti.
Mitä Edmontonilta vaaditaan, jotta homma voi kääntyä? Lehkonen korostaa, että joukkueet ovat hyvin valmennettuja ja taktiset nyanssit näkyvät selvästi.
– Taktiikat romuttuvat välittömästi, jos kaksinkamppailut hävitään solkenaan. Pelissä tulee sellaiset 360 irtokiekkoa. Jos innokas Florida voittaa niistä 300, on aivan se ja sama, mikä pelisysteemi on.
Lapasesta lähti
Oma vivahteensa oli kolmosfinaalin jäähykaaos. Ensimmäisessä erässä jaettiin kahdeksan kaksiminuuttista, toisessa erässä vain yksi, kunnes kolmannessa erässä 5–1-tilanteessa lähti lapasesta.
Lopulta 140 jäähyminuuttia oli finaalihistorian neljänneksi kovin lukema yhdessä ottelussa. Oilersin 85 minuuttia puolestaan on finaalihistorian kolmanneksi isoin lukema yhdeltä joukkueelta.
Aiemmin vaikutti, että Oilers pystyy vastaamaan Floridan härskiyteen, kovuuteen ja harmaalla alueella pelaamiseen. Kolmosottelussa Oilersin nuppi petti.
Suomalaiset tuottivat hyviä esimerkkejä.
Anton Lundell ärsytti Oilers-pelaajia jatkuvasti. Sitten hän itse vähintään puolittain filmasi toisessa erässä, ja tilanteesta vain Oilersin Darnell Nurse sai jäähyn.
Ottelun jälkeen Floridan puolustajajärkäle Niko Mikkola vain nauroi ja osoitteli kädellään, kun Corey Perry halusi tapella.
Esimerkiksi ESPN:n mukaan Oilersista tuli jäähykaaoksen uhri. Evander Kane väitti, ettei Panthers päässyt Oilersin ihon alle.
– En usko. Peli vain riistäytyi käsistä lopussa. Tuollaista tapahtuu. Kun katsoo joitakin tuomareiden päätöksiä, jotkut niistä ovat ilmiselvästi turhauttavia. He näyttävät pääsevän pälkähästä useammin kuin me, Kane voivotteli.
Tämä on juuri sitä, mitä Florida haluaa. Oilersin maalivahti Stuart Skinner myönsi, että Edmonton päätyi pelaamaan peliä, jota Florida toivoo, eli paljon kähinöitä, jäähyjä ja kaaosta.
– Tämä on osa ammattilaisurheilun peliä. Siellä on kolme osapuolta, Ismo Lehkonen alustaa.
Florida oli jälleen se, joka voitti keskimmäisen osapuolen, eli tuomaritoiminnan.
– Eli pystyy pelaamaan juuri sääntöjen rajamailla ja ymmärtää, millainen linja on. Tulee millaisia vihellyksiä tahansa, se ei vaikuta pelaamiseen, vaan skarppaat vain enemmän. Floridahan tekee tuosta taidetta.
Lehkonen epäilee, että tuomaripomot ja sitä kautta tuomarit olivat päättäneet, että peliä siistitään ensimmäisessä erässä. Pudotuspelien pirtaan nähden estämisiä ja kamppeja vihellettiin harvinaisen tarkasti.
– Edmonton ei pystynyt käsittelemään sitä ollenkaan.
Lehkonen näkee päätöserän tapahtumissa paljon hyvääkin, kun miehiä laitettiin suihkun puolelle rauhoittumaan.
– Odotan kuin kuuta nousevaa, että poikittaiset mailat siistitään pois, ja sitten aletaan antaa mailalla hakkaamisista pelikieltoa. Eivät ne kuulu peliin. Niin kauan kuin ei tule sanktioita, pelaajat niitä viljelevät.
Toisaalta aiemmissakin finaaliotteluissa oli trendi, että aluksi jäähyjä vihellettiin tarkasti, mutta pelin edetessä linja löystyi.
– Aluksi yritetään, ettei lähtisi lapasesta. Kun mennään loppua kohden, eivät tuomarit halua lähteä ratkomaan. Etenkin, jos on maalin peli. Ihmismieli vain on sellainen. Se toteutuu aika monessa muussakin sarjassa kuin NHL:ssä.
Pudotuspelien arvokkain
Vaikka suomalaisetkin uivat Oilers-päiden sisään, harmaalla alueella teutaroinnin ilmentymä on Sam Bennett.
Lisäksi hän johtaa pudotuspelien maalipörssiä 14 maalillaan.
Kolmosfinaalin 4–1-maali kertoi oleellisen: Bennett taklasi riivattuna puolustusalueella ja iski sitten läpiajosta kiekon häkkiin.
– Hän on ollut eläin koko pudotuspelien ajan. Kuinka kilpailullinen, intensiivinen ja fyysinen hän onkaan, Marchand ihasteli Bennettiä.
On täysin mahdollista, että pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophy menee tälle hurjapäälle, joka ei aikoinaan nuorten pelaajien testileirillä jaksanut vetää yhtään leukaa.
Myös Ismo Lehkonen pitää Bennettiä Conn Smythe -suosikkina ja lataa ylistyksen.
– Bennettillä on sopimus katkolla. Hän on sentteri. On hyvä verrokki, että Rantasen Mikko otti kahdeksan vuotta ja 12 miljoonaa (dollaria per kausi). Senttereistä on kauheasti pulaa. Mikäköhän on Bennettin seuraava sopimus?
Lehkonen korostaa Bennettin kokemusta, itseluottamusta, kamppailupelaamista ja saavutustarvetta.
– Tuon tyylinen pelaaja on tällaisen vanhan liiton koutsin suosikkipelaajan prototyyppejä. Olen miettinyt, millä tavalla pystyisimme Suomesta kasvattamaan tällaisia. Aikoinaan pystyimme.
