Kyky viljellä tomaatteja tai perunoita omiin tarpeisiin ei ehkä pelasta tavallista kansalaista nälkäkuolemalta, mutta sillä voi olla tärkeä merkitys henkisen kriisinkestävyyden kannalta.
Ruotsissa väestön varautumisoppaassa kehotetaan kansalaisia viljelemään kasveja parvekkeella tai ikkunalaudalla, jos omaa kasvimaata tai palstaa ei ole. Kasvattaminen, omien siementen kerääminen, kalastus, metsästys ja marjojen poiminta ovat olleet elintärkeitä kriisien ja sotien aikana kautta historian.
Suomessa vastaavaa ohjetta varautumisoppaassa ei ole. Huoltovarmuusviranomaisten mukaan Suomessa varautumista ei ole laskettu kotiviljelyn varaan, mutta viljelytaito voi lisätä kansalaisten selviytymisen tunnetta.
Kaupunkilaisille viljely on pikemminkin trendikäs harrastus tai vastapaino näyttöpäätetyölle. Harva ajattelee viljelytaitojaan elinehtona.
Lahtelainen Grahnin pariskunta osti siirtolapuutarhamökin viime kesänä. Yleensä palstat ovat kiven alla, mutta Lahden ainoassa siirtolapuutarhassa Kotiniemessä on sukupolvenvaihdos meneillään, joten ihastuttava mökki löytyi heti.
Nyt Grahnit katsovat ensimmäistä kesää, mitä maasta löytyy. Aiempaa kokemusta puutarhan hoidosta heillä ei ole.
– Syksyllä googlasin ensimmäistä kertaa, mitä tarkoittaa syyslannoite, kertoo Tuulia Grahn.
Grahnit opettelevat tuntemaan pihamaansa ajan kanssa eivätkä koe painetta puutarhanhoidosta. Ensitöikseen Tuulia opetteli kompostoinnin periaatteita ja Markuksen tehtäväksi jäi muotoilla pihan tuijat pitkillä tikkailla keikkuen.
– Tarkoituksena on opetella laittamaan myös viljelykasveja, yrttejä, kesäkurpitsaa ja sipuleita, kertoo Tuulia.
Tuulia ja Markus haluavat itse opetella viljelytaitoja, mutta tarvittaessa naapureilta voi kysyä apua. Heillä on vuosikausien kokemus viljelystä ja se myös näkyy pihoilla.
Kaija Driksna on niin intohimoinen viljelijä, että siirtolapuutarha ei riitä. Hänellä on vielä aarin kokoinen viljelypalsta kaupungin mailla.
Suuremmissa kaupungeissa kaupunkiviljelystä on tullut niin suosittua, että omaa viljelypalstaa joutuu odottamaan jopa vuosia. Lahdessa palstaviljely on pikemminkin ollut hiipumaan päin.
Kaupungin palstoilla käyvät viljelemässä pääasiassa eläkeläiset ja maahanmuuttajat. Oman palstan pitäminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, ja sitä monilla työssäkäyvillä aikuisilla ei ole.
Driksnan kasvattamat juurekset ovat riittäneet jouluksi asti. Säilömistä helpottaa kylmäkellari, joita nykykerrostaloissa ei ole. Driksna ei halua ajatella omavaraisuutta huoltovarmuuden kannalta. On helpottavaa ajatella, ettei oma selviytyminen tai elinkeino ole omista viljelyksistä kiinni.
– Tässä on oppinut arvostamaan niitä, jotka ammatikseen viljelevät ruokaa. Minä voin kokeilla ja epäonnistua rauhassa, kun tiedän, että kaupastakin saa.
Omavaraisuus helpottaa viranomaisia
Sotien jälkeisenä pula-aikana oli itsestään selvää, että kaupunkilaisetkin viljelivät omilla rintamamiestonteillaan. Nyt kasvimaat on muutettu kukkapenkeiksi ja nurmikoiksi.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen valmiuspäällikkö Jani Mäkisen mukaan hyvinvointivaltiossa kansalaiset luottavat siihen, että ruokahuolto toimii myös kriisitilanteissa.
– Varautuminen on yhteispeliä. Julkinen puoli, yritykset ja kansalaiset rakentavat kokonaisturvallisuutta yhdessä. Kansalaisellakin on oma rooli ja vastuu pärjätä häiriötilanteissa.
Mäkinen kannustaa kansalaisia omatoimiseen varautumiseen, myös kotiviljelyyn, vaikka sitä ei erityisesti ole korostettu sisäministeriön varautumisoppaassa.
– Viranomaisen näkökulmasta kannustan kaikenlaiseen omavaraisuuteen. Se helpottaa meidän viranomaisten työskentelyä häiriötilanteissa.
Virallisen varautumisohjeen mukaan kansalaisten oletetaan selviävän kolme vuorokautta oman kotivaransa turvin. Ensisijaisesti viranomaiset auttavat niitä, jotka eivät pärjää omatoimisesti.
Kriisitilanteissa erilaiset kansalaistaidot nousevat arvoonsa.
Kasvien viljely ei ole kaikille mahdollista
Viljelytaito on verrattavissa muihin kansalaistaitoihin, alkusammutustaitoon, ensiaputaitoon ja ruuanlaittoon, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen varautumisasiantuntija Roope Siirtola.
Kaikilta kansalaisilta ei kuitenkaan edellytetä viljelytaitoja.
– Aika haastava kriisi pitäisi olla, jos kaikkien pitäisi lähteä perunamaalle kuokkimaan. Yhteiskunta pyörii parhaiten, kun ihmiset jatkavat oman ammattinsa harjoittamista myös häiriötilanteen aikana.
Siirtolan mukaan viljelytaito on silti hyvä lisä varautumisen työkalupakissa.
Suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen toiminta kuten kasvien viljely lisää omatoimisuutta ja tunnetta omasta pärjäämisestä eli henkistä huoltovarmuutta kriisitilanteissa.
– Jos osaa vähän viljellä takapihalla perunaa ja yrttejä, tai ostaa lähellä tuotettua ruokaa, se lisää kriisinkestävyyttä koko Suomessa, sanoo Siirtola.
