Kun inarilainen yksinhuoltaja Iiris Kangas tarvitsee tauon arjesta, lähtee hänen tyttärensä tukiperheen luo viikonlopuksi. Tukiperheessä kolmivuotias Tilma Kangas voi touhuta tavallisia asioita ja samalla käyttää äidinkieltään inarinsaamea.
Lapin hyvinvointialue on kouluttanut tukiperheitä saamelaisalueella noin vuoden ajan. Alueella on pulaa sekä suomen- että saamenkielisistä tukiperheistä.
Inarinsaamenkielisen tukiperheen löytyminen oli Kankaalle lottovoitto, sillä inarinsaamen kielen puhujia on arviolta noin 450.
– Minulle on tietysti mukavaa, että saan kerran kuussa vapaan viikonlopun, mutta erityisesti se on mukavaa Tilman puolesta, että hän saa nähdä vähän erilaista perhe-elämää ja samalla saa myös kielitukea, kertoo Kangas.
Kangas opettaa inarinsaamea ammatikseen, mutta on opetellut sukunsa kielen vasta aikuisiällä, kuten enemmistö muistakin työikäisistä. Kieltä on elvytetty voimakkaasti parin viime vuosikymmenen ajan.
– Tilma on oppinut (tukiperheessä) uusia sanoja, sellaisia joita en itsekään ole tiennyt, vaikka olen puhunut inarinsaamea jo useita vuosia, kertoo Kangas.
Tilma Kangas on oppinut uusia inarinsaamenkielen sanoja tukiperheessä.
Tukiperheen vanhempi Miina Seurujärvi asuu poromiespuolisonsa kanssa Inarin Partakossa.
– Käytämme saamen kieltä ja teemme tavallisia asioita. Uskon, että aivan tavallinen elämä vahvistaa samalla yhteyttä myös kieleen ja kulttuuriin.
Tukiperheille on tarvetta
Lapin hyvinvointialueen palvelupäällikkö Tiina Kanniainen kertoo, että tukiperheeksi kaivataankin tavallisia ja välittäviä, toimintaan sitoutuneita perheitä.
Kanniaisen mukaan sosiaali- ja perhepalveluissa on tahtoa kiinnittää enenevässä määrin huomiota myös kieli- ja kulttuuriasioihin. Kanniainen sanoo, että omakielinen tukiperhe lisää myös luottamusta siihen, että perheen tarpeet ja kulttuuri tulevat kohdatuksi.
– Tietysti saamelainen tukiperhe tuntee paremmin kulttuurin ja voi näin tukea lapsen ja lapsiperheen identiteettiä paremmin.
Kanniaisen mukaan tukiperheenä toimiminen voi tuoda uutta merkitystä, mielekkyyttä ja sisältöä elämään.
– Monilla meidän tukiperheillä on omiakin lapsia tai voi olla lapsettomia pariskuntia, yksinäisiä henkilöitä tai ehkä jo eläkeiän kynnyksellä olevia. Se on motiivi monelle, että saa olla hyödyksi ja auttaa toisia.
Seurujärven omat lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja hän kertoo nauttivansa, kun saa jälleen seurata ja olla osa pienen lapsen elämää.
– On tämä sen verran mukavaa hommaa, että suosittelen kyllä, jos tuntuu että haluaisi itsekin tehdä jotakin tällaista. En minä tätä työksi kutsu.
Tukiperhetoiminta on hyvinvointialueiden matalan kynnyksen toimintaa, jonka avulla pyritään tukemaan vanhempien jaksamista ja välttämään raskaampien sosiaalipalvelujen käyttöä.
