IT-konsultti Olli Ikonen kertoo, että hänellä on kokemusta työpaikasta, jossa johtaja innostui luettuaan kirjan Idiootit ympärilläni.
Thomas Eriksonin kirjaa on myyty miljoonia kappaleita, mutta sitä on myös arvosteltu jyrkästi. Se tarjoaa neljällä eri värillä koodatun, helposti omaksuttavan mallin erilaisten ihmistyyppien ymmärtämiseen.
Ylen aiemmassa jutussa tutkijat kritisoivat sitä, että työpaikoille on tullut suuri määrä näennäistieteellisiä testejä ja organisaatio-oppeja. Tässä jutussa ihmiset kertovat omista kokemuksistaan.
Pian Ikosen työpaikalla jaettiin kirjoja työntekijöille ja väriteoria alkoi näkyä myös arjessa.
– Johtaja oli lukenut kirjan ja hankkinut siitä useita kappaleita toimistolle. Sitten kun tuli erimielisyyksiä, hän totesi esimerkiksi, että ’no, hän nyt on tuollainen punainen persoona’. Siitä tuli vähän sellaista värikoodausajattelua, jolla alettiin arvioida ihmisiä, Ikonen kertoo puhelimitse.
Tilanne tuntui hänen mielestään hämmentävältä.
– IT-alalla kaikki tekevät asiantuntijatyötä, ja siksi tällainen pseudotieteeseen perustuva luokittelu tuntui oudolta. Ei oikein tiennyt, vaikuttiko se siihen, miten ihmisiä arvioitiin tai mitattiin oikeasti.
Opettaja: Ennen koulutuksissa keskityttiin itse työhön, nyt persoonallisuustesteihin
Ylelle kommentoineet totesivat, että monilla työpaikoilla on koulutuksia, joissa ihmisiä jaetaan persoonallisuuksiin. Useimmat eivät halunneet kommentoida asiaa nimellään, koska he ajattelevat, että siitä seuraisi ongelmia työpaikalla.
Useilla paikkakunnilla opetusalalla työskennellyt nainen sanoo, että hänen kokemuksensa mukaan työpaikkojen koulutukset ovat muuttuneet konkreettisista työhön liittyvien asioiden puimisesta erilaisiksi tiimiytymisharjoituksiksi ja persoonallisuusteorioiden läpikäymiseksi.
– Meillä oli useamman vuoden hanke, johon osallistui koko koulun väki, siivoojat, keittiöhenkilökunta ja opettajat, siis kaikki. Konsultit puhuivat tiimiytymisestä ja halusivat, että jokainen tiimi allekirjoittaa erillisen tiimisopimuksen yhteistyöstä.
– Moni kuitenkin sanoi, että heillä on jo työsopimus, eikä tarvitse toista, hän kertoo puhelimessa.
Yksi koulutuspäivä jäi erityisesti mieleen. Se oli luento enneagrammeista, ihmiset yhdeksään tyyppiin jakavasta persoonallisuusmallista.
– Enneagrammiluento oli osa hyvinvointipäivää. Olihan se viihdyttävä, mutta tuntui turhalta. Käytettiin aikaa ja rahaa huuhaa-teoriaan, kun olisi ollut oikeaakin koulutustarvetta.
Enneagrammi tyypittelee ihmisiä sen mukaan, mikä heitä motivoi ja mitä he pelkäävät. On auttajaa, suorittajaa, taitelijaa ja ajattelijaa.
– Ennen koulutukset antoivat eväitä arkeen: pedagogiikkaa, oppiaineita, kasvatusta. Nyt mennään äänimaljahoitoihin ja tiimifiilistelyihin. Minusta tuntuu, että pelätään käsitellä sitä varsinaista työtä.
Julkisen sektorin työntekijä: Riistiriidat yritettiin ratkaista viihdevisalla
Julkisen sektorin työntekijä kertoo, että työpaikalla oli pitkään jatkunut vaikea ilmapiiri ja esihenkilö päätti tilata ulkopuolisen valmennuksen parantamaan yhteistyötä.
Ennen tilaisuutta osallistujat saivat linkin verkkotestiin, joka vaikutti epäilyttävältä.
– Se oli vähän kuin Facebookin 'mikä muuumihahmo olet' -testi. Jotkut meistä jo silloin sanoivat, että tämä on ihan huuhaata.
Testi vaikutti ilmaisversiolta ja sen seassa oli mainoksia. Tuloksista muodostui kirjainyhdistelmiä ja värejä, joiden perusteella osallistujia kuvailtiin ja ryhmiteltiin.
– Jokaisen piti kertoa oma värinsä. Kun sanoin olevani sininen, kouluttaja totesi heti, etten ollut vastannut rehellisesti: ”Et ole sininen, vaan punainen”.
Vielä ongelmallisempaa oli, että testituloksista tuli osa työjärjestelyjä.
– Esihenkilö päätti, että jatkossa työparit muodostetaan värien perusteella. Hän laittoi minut työpariksi henkilön kanssa, jonka kanssa oli jo aiemmin ollut vaikeaa yhteistyötä, koska ”sininen ja keltainen sopivat yhteen”.
Työntekijän mielestä testiä käytettiin täysin väärin.
– Kyllähän se ryhmäytymisenä oli ihan hauska, mutta ei se ollut mikään työväline. Ihmisiä ei voi laittaa lokeroihin värien tai kirjainten perusteella. Se oli vähän kuin olisi jaettu roolit. Siis sinä olet nyt Pikku Myy, käyttäydy sen mukaan.
Hän sanoo, että testin käyttö työyhteisön ristiriitojen ratkaisemisessa tuntui paitsi epätieteelliseltä, myös epäoikeudenmukaiselta.
Työntekijä: ”Samanväriset” työntekijät kuin mitä johto on, olivat parhaimmistoa
Eräässä pienessä organisaatiossa innostuttiin persoonallisuustesteistä, joita käytettiin henkilöstön luokittelemiseen eri ”väreihin”. Nainen, joka työskenteli organisaatiossa, sanoo, että testien käyttö sai kyseenalaisia piirteitä.
– Johdossa oli varmaan aika tyypillisesti paljon punaisia ja keltaisia, ja ajatus oli, että omanlaiset ihmiset ovat parhaita, työntekijä kertoo.
Punaiset ja keltaiset muuttuivat työpaikan ”paremmiksi työntekijöiksi”.
Testien seurauksena organisaatiossa alkoivat käytäväpuheet siitä, millainen kukin on. Moni koki tulleensa leimatuksi.
– Itselläni oli olo, että kuljin värilappu otsassa. Se ei lisännyt yhteishenkeä, vaan pikemminkin heikensi sitä. Johto ei ehkä ymmärtänyt, että organisaatio tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä toimiakseen hyvin.
Media-alan työntekijä: Persoonallisuustestit ovat kalliita
Media-alalla työskentelevä mies ei halua hänkään nimeään julki.
– Meille järjestettiin parillekin tiimille Myers–Briggs -testiin perustuvia Luontaiset taipumukset -työpajoja. Täytettiin kalvosulkeisia ja saatiin lopuksi vihko, jossa kerrottiin, millainen persoonallisuus kukin on, hän sanoo.
Skeptisesti suhtautunut työntekijä yritti kysyä testien hyödyistä.
– Esihenkilö ja HR myönsivät, että nämä ovat kiistanalaisia, mutta ’kyllähän näissä jotain perää on’. Käytännössä kaksi työpäivää meni hukkaan, ei tehty mitään järkevää.
Testien tuloksia esiteltiin tiimeissä toiveena parantaa yhteistyötä, mutta käytännössä ne vain korostivat eroja.
– Hiljainen sai tietyn kirjainyhdistelmän, puhelias toisen, ja sitten piti muka oppia ymmärtämään toisiamme paremmin. Käytännössä se oli vain ajanhukkaa.
Vuosien varrella hän on törmännyt samaan ilmiöön eri työnantajilla.
– Myers–Briggsin kaltaiset testit ja Idiootit ympärilläni -kirja ovat yksityisellä sektorilla suorastaan suosikkeja. Kolme eri esihenkilöäni on suositellut sitä luettavaksi koko tiimille, mies kertoo.
Monissa yrityksissä työntekijöitä on jopa koulutettu vertaisanalyytikoiksi, joiden tehtävänä on jalkauttaa testien oppeja muihin tiimeihin.
– Meiltä valittiin vapaaehtoisia koulutukseen, mutta vaihdoin työpaikkaa, enkä koskaan saanut selville, mitä siitä tuli.
Hänen mukaansa ilmiö kertoo enemmän johtamisen ongelmista kuin todellisesta kehittämisestä.
– HR ja keskijohto ovat näistä valtavan innoissaan. Kun ei keksitä, miten yhteishenkeä oikeasti rakennetaan, tartutaan mihin tahansa, mikä kuulostaa tieteelliseltä. Myers–Briggs kuulostaa uskottavalta, vaikka on käytännössä horoskooppi.
Lisäksi testit maksavat paljon.
– Jo kymmenen hengen työpaja maksaa useita tuhansia euroja. Se on aikamoinen hinta siitä, että täytetään lomakkeita ja saadaan tarrat, joissa lukee oma kirjainyhdistelmä.
Työnhakija: ”Testi antoi minusta aivan väärän kuvan”
Eräs työnhakija kertoo hakeneensa tehtävää rekrytointiyrityksen kautta ja joutuneensa tekemään kaksi verkkotestiä: persoonallisuuskyselyn ja luetun ymmärtämisen testin. Kokemus ei ollut miellyttävä.
– Kysymykset olivat niin yksinkertaistettuja ja outoja, että niihin oli vaikea vastata loogisesti. Tuntui, ettei mikään vaihtoehto kuvannut minua oikein, hän kertoo.
Hakija koki, että testin rakenne ja väittämät olivat tulkinnanvaraisia.
– Yritin vastata rehellisesti, mutta tiesin samalla, että vastaan väärin. Lopputulos oli aivan toinen kuin millainen oikeasti olen, ja kollegatkin sanoivat, ettei se kuvaus vastannut todellisuutta.
Toinen osio mittasi luetun ymmärtämistä. Siitäkin tuli arvio, jota hakija piti epätarkkana.
– En usko, että kukaan ihminen niitä käy läpi. Palauteraportti näytti selvästi tekoälyn tai algoritmin tekemältä. Siellä firmassa luullaan nyt, että olen ihan toisenlainen ihminen.
Kokemus jätti vahvan jälkimaun.
– En haluaisi enää koskaan vastata tuollaisiin testeihin. Tai jos pitäisi, vastaisin niin kuin arvelen heidän toivovan, en rehellisesti. Nyt kaduttaa, että olin liian rehellinen, hakija sanoo.
Hänen mukaansa testit eivät antaneet oikeudenmukaista kuvaa hakijasta, vaan tuntuivat kylmiltä ja vääristäviltä.
– Jäi jopa hävettävä olo. En hae enää tuohon paikkaan uudestaan, hän toteaa.
