Ulkoilua ja vaakapäivä

Tänään käytiin ulkoilemassa taas pälkäneen hiekkakuopalla.

Oiva 1v 5kk

"Poseeraappas ny Oiva nätisti!"

Ulkoilun jälkeen ajeltiin Mustiin & Mirriin käymään vaakassa. Ilahduttavasti vaaka näytti taas pykälän lisää, eli 17,2 kg! Kortisoni on kokolailla jo minimissään, ja ruokamääräkin on taas kohtuullinen (4-5dl päivässä) joten ihan hyvältä näyttää! Toki Oivaa piti sitten lahjoa uudella aktivointilelulla. :)

Uusi lelu koeajossa.
Oli huono, 10 minuutin natustamisen jälkeen
siitä puuttui jo pala...

Porontaimia katsomassa

Nähtävästi silloin menee hyvin, kun ei tuu päiviyksiä blogiin. Toisinsanoen Oiva on reipas, eikä mikään vaivaa. :) Eilen käytiin Tuhkavuorelassa koiranhoitoapuna, kun Kaisalla oli pitkä iltavuoro. Mä pääsin ihastelemaan muutaman päivän ikäisiä marsupötkylävaiheisia pikkuporokoiranpentusia samalla, kun Oivis sinkoili pihalla pari tuntia Kaisan likkojen kanssa. Meille ei vielä näistä naperoista ole pentua tulossa, mutta eiköhän ensi keväänä sitten saada Oivalle kaveri!

Oivan kortisoniannos puolittui taas maanantaina 23.9. Nyt menee 5mg Prednisonia jokatoinen päivä. Toistaiseksi on pärjätty ilman närästyslääkkeitä. Tylosinia menee edelleen normaalisti 240mg kahdesti päivässä.

Projekti Oivan oma piha etenee mukavasti. Ensiviikolla olis edessä sekä nykyisen että tulevan asunnon kaupat! Näillä näkymin päästäisi marraskuun alusta muuttamaan omaan Kotiin. Kotiin isolla Koolla, omaan torppaan, omaan rauhaan. En malta odottaa! :)

Pälksyn montulla

Oiva pääsi tänään sinkoilemaan Tuhkavuorten koirien kanssa Pälkäneen hiekkamontuille. Tässäpä muutama Kaisan ottama mahtava kuva Oivasta. :)



Maisa, Tuli, Oiva ja Tuhka
(C) Kaisa Hurme

Pomppu-Oiva
(C) Kaisa Hurme

Oivis
(C) Kaisa Hurme

Ohjus-Oiva
(C) Kaisa Hurme

Maisa ja Oiva
(C) Kaisa Hurme

Maisa ja Oiva
(C) Kaisa Hurme

Oiva humppaa!

Oiva sinkoili eilen Tuike-mummun kanssa 1,5h metsässä. Tänään käytiin Mustissa & Mirrissä vaakassa kun katselin että Oiva näyttää mun silmään paremmalta. Oiva on hienosti kerännyt lisää painoa (tai sitten kortisonipöhötystä, toivotaan kuitenkin että kortisoni tekee tehtäväänsä ja nujertaa tulehdusta --> ruoka imeytyy). Lukemat nyt ilahduttavat 16,9 kg ja siitä hyvästä sai tietty uuden lelun. :)

Uusi lelu ei heti kelvannut ilakointiin, vaan vanha irronnut ja päistä ommeltu flamingonajalka oli pop!

Oiva humppaa!

Muisteluita

Aika usein tulee mieleen kaikenlaisia juttuja Ruusta. Semmoisia, mikä teki siitä omanlaisensa tärkeän hännänheiluttajan. Ruulla oli tapana tulla mun viereen nukkumaan. Ja kun minä iltaunisena menin melkein aina nukkumaan ennen Wellua, niin Ruu tuli pötköttämään pää Wellun tyynylle naama mua päin. Siinä me sitten langoituttiin: Pistettiin nenät ihan melkein kiinni toisiinsa ja oltiin vaan.

Kerran multa sitten pääsi ihan yhtäkkiä ihan kamala aivastus ja tietenkin suoraan Ruuta päin. Ruu katseli mua närkästyneenä naama räässä ja luimisti korviaan. Ehdin jo unohtaakin koko jutun, kunnes niin kävi myöhemmin uudestaan. Minä aivastin ja Ruu naama räässä killitti mua sentin päästä ja aivasti takaisin. Siinä me sitten hekotettiin naamat märkänä niin, että Wellukin tuli oikein katsomaan, että mitä ihmettä me puuhataan. :D

Siitä tuli kokolailla huvittava tapa.

Pöljä ja tosipöljä

Kalkkunakokeilu

Keittelin eilen semmoiset 100g kalkkunan jauhelihaa, josta tarjoilin Oivalle noin ruokalusikallisen jos sitäkään. Se taisi se kokeilu olla sitten siinä. Aamulla Oiva sonti kaksi ihan julmetun kokoista (ja pahanhajuista) läjää, joista ensimmäistä se koitti alkaa syömään. Eikä sillä nyt juuri ole ollut tapana syödä omia tai muiden koirien p*skoja. Nähtävästi siis kalkkuna on tullut semmoisenaan läpi tai jotain...

Päivän se on täällä nukkunut ja viime yönä oli taas kirputtanut kylkiään, kun aamulla oli märät läntit kylkikarvoissa. Tulin töistä kotiin ja lykkäsin astetta tujumman närästyslääkkeen (Losec 10 mg) kitaan. Nyt iltaa kohden se on alkanut taas vähän reipastua ja sontaakaan ei ole tullut enempää.

Syököön nyt RC Anallergenicia edelleen, kun se näyttää maistuvan ja sopivan. Olkoon sitten sisällöltään miten tympeää tahansa, niin sitä on annettava mikä sopii. Oivan kanssa en myöskään uskalla kokeilla tottuuko se johonkin ruoka-aineeseen ajan kanssa. Siinä sitä onkin nimittäin pulmaa kerrakseen, jos sairaus pääsee peruttamattomasti pahenemaan. Se kun ei ole mikään tavallinen suolistotulehdus josta voisi ajatella että se lääkkeillä ajan kanssa menee ohi.

Pitäisikin kysellä eläinlääkäristä, että jos tuota närästyslääkettä tarvitaan usein, niin mikä olisi paras ja onko niissä jotain huomioitavaa pitkässä käytössä. Pitkäänhän niitä ei pidä eläimille eikä ihmisille antaa, jos oireilun syytä ei ole selvitetty. Oivan oireiluun kuitenkin on selvä syy ja olempa närästyslääkkeitä itsekin popsinut noin 15 vuotta ilman mitään haittaa.

Kortisonin piti olla se auttava juttu, jos ilman närästyslääkkeitä ei tulla toimeen. Kortisonista on ollut kyllä ehdottomasti hyötyä, mutta silti Oiva ajoittain tarvitsee närästyslääkettä. Kortisoni on kuitenkin helpottanut huomattavasti mahakipuja, eikä Oiva viime yötä lukuunottamatta ole enää kirputellut kylkiään tai ollut varsinaisesti kipeä tai kovin uupunutkaan.

Taikarumpulassa

Tänään vierailtiin Taikarumpulassa treffaamassa Oivan siskoplikkaa, ja Tuike-mummu ihmisineen oli mukana myös. Itseasiassa treffattiin Tuiketta jo edellispäivänä Rivieeralla, mutta eipä ollut kameraa mukana harmaan ilman takia.

Tämän päivän kuvia ehdin ottaa 10 ja sitten loppui akku. Melko klassista. Nekin harvat kuvat olivat ihan tärähtäneitä, kun kuka nyt vauhdikkaisen sisaruten perässä pysyy heti alkuhepuleissa? En minä ainakaan! Runolla ja Oivalla on kyllä ihan omanlaiset leikit ollut aina. En ole nähnyt Oivan leikkivän yhtään kenenkään kanssa yhtä antaumuksella ja intensiivisesti. Kumpikin vuorollaan roikkuvat toistensa niskavilloissa, vaanivat toisiaan ja liikkuvat muutenkin kuin peilikuvat konsanaan. :)

 

 

Lisäksi on tullut surffattua internetin ihmeellisessä maailmassa viimeinen kuukausi ja pohdittua IBD koiran ruokintaa. Englanninkielisiltä sivuilta tuntuu löytyvän eniten tietoa, mutta niiden selaaminen on hidasta vaikka englanti alkaakin taas sujua ja osa sairauteen liittyvistä termeistä tulla tutuksi myös lontooksi. Allergianappuloita moititaan niiden sisältämän erittäin runsaan viljamäärän vuoksi, joka puolestaan voi ylläpitää tulehduksia, eikä muutenkaan ole siinä määrin koiranruokaa IMHO. Raakaruokintaa moititaan (vaikka moni varsinkin tuolla ameriikoissa tuntuu vannovan sen nimeen sairauden hoidossa) koska IBD koiran suolisto ei pysty käsittelemään raa'an lihan sisältämiä bakteereita samalla tavalla kuin terveen koiran suolisto.

 

Olenkin tullut siihen tulokseen, että kokeilen Oivalle broilerin tai kalkkunan jauhelihaa (nappulan ohessa) hyvin keitettynä. Ja aluksi hyvin, hyvin pienellä annoksella. Ruuan tulisi olla hyvin sulavaa ja mieluiten melko vähärasvaista. Katsotaan sitten jos se sopii, että miten jatketaan. Liha kuitenkin on aika olennainen osa koiran ruokintaa, mutta raakaa en ainakaan tällä tiedolla uskalla lähteä kokeilemaan. Terveet koirat ovat asia erikseen, ja niille raaka liha ja luut on varmasti ihan pala kakkua. Ei muuta kuin takaisin internetin ihmeelliseen maailmaan tonkimaan tietoa ja miettimään mitä uskoa ja mitä ei...



Jokioisissa

Tänään suuntasimme ulkoilemaan Jokioisiin Elonkierrolle ja Oiva näki ensimmäistä kertaa lampaita. Alun pöhinän, köhinän, kurkunselvittelyn ja järkytyksen jälkeen irtosi ihan oikea haukkukin. Vaikka lampaat olivat turvallisesti aidan takana, päättivät ne kuitenkin siirtyä kotvasen kauemmaksi. Lampaiden ohituksen jälkeen päästin Oivan irti, ja hevosten laidun ohitettiinkin sillä meiningillä että nämä on niin nähty! Ja tokihan pieni tallimestari Oiva on hevosiin tottunutkin.

Muutenhan ei oltais toki Jokioisiin asti lähdetty ulkoilemaan, mutta piipahdettiin pankin tädin juttusilla, sekä mun isän luona kylässä. Nyt on asuntolaina myönnetty, tämä nykyinen asunto käytännössä katsoen myyty, ja oma torppa aidatulla pihalla kuntotarkastusta vaille ostettu Punkalaitumelta! Kaikki on mennyt vähän liian hyvin niinku strömpsöössä konsanaan, joten toivotaan ettei loppumetreille tule mitään ikävää pommia mikä romuttaa koko hankkeen.

Mitä tulee viime postaukseen omenoiden syönnistä, niin oksennus (vain 1 kpl) ja närästyshän siitä tuli. Vähällä siis onneksi kuitenkin selvittiin. Oiva nukkui koko sunnuntain vähän huonovointisena ja aloitin sille muutaman päivän kuurin Pepcidiä. Maanantaina se tuossa jo taas teurasti sohvatyynyjä ja oli oma itsensä. Eilen käytiin sänkkärillä ja Oiva keksi miten helppo pyöröpaalien päälle onkaan ponkaista. Tosin ne oli kyljellään ja niissä oli verkko, eikä muoveja.

Tässä vielä kuva eräältä päivältä. :)

Omena päivässä...

...pitää lääkärin loitolla. Yritin kyllä sanoa Oivalle, että tämä ei välttämättä koske sitä ja sen suolistovammaa. Oltiin siis Tuhkavuorelassa talonvahteina ja Oivis sieltä pihalta popsi pari omenaa kun kerran muutkin. Saas nähdä tuleeko nyt vatsanväänteitä, vai riittääkö kortisonissa potkua pelastamaan meidät tältä(kin) evästelyltä. Nutrolinista ei ainakaan tullut mitään. Sitä uskaltanee taas huomenna antaa pienen lirauksen.

Yritin ottaa Oivan välillä muka huilaamaan, mutta eikä mitä, siellä se tietty halus vaan likkojen kanssa kirmailla pihamaalla. :)

Maisa ja Oiva

Kesken kaiken koirat valtasi kamalan tarttuva kaatumatauti

...tai sitten se oli vaan jumppatuokio

TÄ?!?!

Oivis vahtii, että likoilla on turvallista olla :)

Ihanaakin ihanampi Ulpu

Ilta saapui... "Milloin voi taas mennä ulos leikkimään?"

Sumuinen aamu ei menoa haitannut

Sänkkärillä

Oivan mielestä ihan mahtilenkki: Syötävää paskaa ja multapaakkuja, edellämainittuja myös kierittäväksi ja vienosti paskalta haiseva oja lutattavaksi. Suolistovammaisen koiran omistajana toi sonnan syöminen ei vaan ollut kovin mahtijuttu... Muu lähtee pesemällä.

Sitä ei tule ajatelleeksikaan miten paljon koirat oikeasti syö ja tonkii ihan kaikkea, silloin kun koiruus kestää normaalin määrän semmoista koiraeläimen luontaista maistelua ja maan tonkimista. Siihen kun lisätään vielä kortisonin aiheuttama ahneus, niin kaikki pitää syödä. Sinne meni taas mehevä pökäle jonkun elukan paskaa. Noh, elämä on. Toivottavasti selvitään ilman kummempia vatsanväänteitä.

Kortisonin vähentäminen on alkanut auttaa. Oiva on pirteämpi ja jaksaa leikkiä. Kortisonista tuli myös muutamassa päivässä närästysoireita (nieleskelyä lähinnä) ja se saattaakin kai ärsyttää mahaa. Nieleskely on jo kokolailla loppunut, mutta puolikas annos tuntuu riittävän ainakin toistaseksi pitämään mahan kunnossa, eikä oksentelu ole tullut takaisin.

Eilen käytiin Mustissa & Mirrissä myös vaakassa. 16,2kg. Tirppana. Paino on samassa kuin 3 viikkoa sitten rokotuksilla. Massiivinen karvanlähtö vaan saa Oivan näyttämään entistäkin laihemmalta, mutta hyvä tietää että edes samoissa lukemissa pysytään.

Sitten niitä kuvia: