Melkein pystykorva jo!

Mä olen sairaslomalla, niin ehtii naputella blogia. Harmi vaan, että on vointi niin huono ja jalat niin kipeät, ettei kuitenkaan voi tehdä mitään, mistä sitten kirjoittelis. Onneksi oma piha on koirille (ainakin vielä niin uusi ja) hieno juttu, että ne käyttää sitä koko alaltaan hyödyksi ja liikuttavat itseään ihan reilusti. Ja näyttävät vielä oikein tyytyväsiltä osaansa.

Parin tunnin aamusinkoilun jälkeen tulivat koirat kuistille ja sain ikkunan läpi napattua Elmosta kuvan, miten 9½ viikkoisesta on jo melkein tullut pystykorva!

9½ viikkoinen pystykorva!

Haikeita fiiliksiä

Sytytin aamulla kynttilän Ruulle.
Tänään olisi ollut Ruun kahdeksas syntymäpäivä.
:'(

Puruluita ja matolääkeihmettelyä

Oivalla on maha nyt ollut viimeaikoina oikein hyvä, niin olen antanut sille tässä Punkalaitumella asuessa pari kertaa pienen puruluun. Syystä että se vetää tuolla ihan omalla pihallakin keppejä ja risuja kitusiinsa siihen malliin, että seuraavaksi sillä on varmaan suolitukos. Puruluiden kalvaminen ei täysin poista keppien syöntiä, mutta on kuitenkin vähentänyt sitä ja se helpommin luopuu kepeistä käskyllä. Tosin enhän mä sitä tuolla pihalla ole kokoaikaa vahtimassa. En jaksa uskoa että puhdistettu ja pesty naudan nahkaluu voi mitenkään olla pahempi, kuin se kaikki mitä se tuolta kitusiinsa pistelee.

Evästäminen ei rajoitu pelkän oman tontin risuantimiin, eikä lintulaudan alla tonkimiseen (pitänee muuten siirtää lintulaudat aidan ulkopuolelle, Elmo veti eilen pitkin pihaa Wellua karkuun talipallo suussa), vaan aitojen ulkopuolella kiidetään heti lähimpään peuranpaskakasaan ja kieritään ja syödään niin kauan kuin ehditään. *KOP KOP* puuta, mutta sen maha on toistaiseksi ollut ihan ok.

Toisaalta kortisoni on sille välttämätön IBD:n takia, mutta toisaalta se tekee semmoisen hullun nälän, että kaikki pitää syödä mikä suusta vähänkään alas mahtuu, vaikkei se ensiajattelemalta niin syötäväksikelpaaalta omistajan mielestä aina tunnukaan...

Just yhtenä päivänä, kun Oiva veteli pellolla paskaa minkä ehti parempiin suihin, manasin että se vielä kuolee tuohon suolistovammaansa, kun se syö kaiken. Mutta milläs minä sitä kaikelta voin varjella? Koittakaapa itse käskyttää kortisoni-nälästä kärsivää koiraa, että äläpä kuule ota. Karua ehkä, mutta mielummin sitten lyhyempi ja onnellisempi elämä, puuhaten kaikkia koirille kuuluvia juttuja, kuin pitkä ja aina hihnassa tai sisällä "turvassa" vietetty. En tiedä mikä on ääni kellossa sitten, jos ja kun tulee ensimmäinen pahenemisvaihe... Toisaalta elämä on täällä Oivalle aika stressitöntä. Ja stressi on IBD:lle myrkkyä. Toivotaan siis piiiiiitkiä aikoja ilman vaivoja.

Heräsin yhtenä päivänä siihen ajatukseen, että Oiva tarvis madottaa yhtäaikaa Elmon kanssa ennen Elmon rokotuksia. Ja että milläköhän sekin olis järkevintä toteuttaa, kun ei tuonne IBD-mahaan ihan mitä mömmöjä tahansa kannata varmuuden vuoksi änkeä. Viime madotus on ollut keväällä ennen IBD:n varmistumista, joten madotus alkaisi olla ajankohtainen jo muutenkin.

Kävin kysymässä asiaa tuosta eläinlääkäristä mihin ollaan rokotuksillekin menossa, ja sieltä saatiin mukaan Advocate-liuosta (laitetaan iholle, ei tarvi antaa suun kautta mitään mahaa ärsyttävää), joka tappaa talossa ja puutarhassa - tai no, ainakin sisä- ja ulkoloiset. On siinäkin toki lääkeainetta, joka kai voi herkimmille IBD potilaillekin mahdollisesti ehkä jotain aiheuttaa joissain tapauksissa, mutta Oiva ei kuulune ainakaan vielä niihin pahimpiin vaivaisiin. Hoituu kuitenkin sitten madotus yhdellä pipetillä, ja vaikutus on sen verran pitkä, ettei uusintamadotusta tarvita, vaikka Elmo madotetaan sitten myös ennen tehosterokotuksia uudelleen.

Tässäpä vielä kuvaa poikain sisäpaineista:

Yks päivä niillä oli semmoinen leikki, että Oiva seisoi keskellä olohuonetta, ja leikin sääntöjen mukaan se ei saanut nähtävästi liikkua keskeltä lattiaa. Elmo-Fabio sen sijaan singahteli huoneen nurkasta toiseen ristiin rastiin, ja Oiva yritti saada sen kiinni aina kun se sinkosi lattian poikki.

Tuhkikset kylässä

Tuhkavuorten täti kävi tänään kylässä muutaman nelijalkaisen eukon kanssa. Koirat sinkoili pihalla, ja käytiin napsimassa muutama kuva tuossa viereisellä pellolla. Mukana menossa oli tietty Oiva ja Elmo, sekä Kaisan likoista Tuli, Klaara, Maisa ja Vanu. Kaikki ei mun kuviin oikein osunut mutta tässäpä pari räpsyä:

Maisa, Oiva, Klaara ja Tuli

Elmo

Oiva ja Tuli

!!!!!

Oivis

Ulpi on suti :)

Maisa

Tuli ja Maisa

PupNap!

Pihahommia!

Ei muka ehdi päivittämään blogia, kun on NIIIIN kiva olla ulkona koirien kanssa. :) Elmon mahatauti selättyi hienosti, eikä onneksi tarvittu antibioottia.

On tää vaan helppoa pennunpitoa, kun kaiken ylimääräisen virtapiikkienergian voi purkaa milloin vain omalla pihalla. Keskenään en ole vielä uskaltanut koiria ulos jättää, vaikkei kertaallen pihassa vierailleesta haukasta ole enää näkynyt jälkeäkään. Lisäksi Oiva on ihan tohkeissaan painimassa pennun kanssa tai juosuttamassa sitä lelun kanssa pitkin pihaa.

Kova tuo Elmo on syömään. Sille on pakko antaa illalla viimeiseksi vielä ruoka, kun muuten tulee poru kesken yötä kun nälättää. Ja se poru ei lopu kuin syömällä. Muutenhan Elmo kiltisti nukkuu pedillään eikä juuri puuhaile öisin mitään.

Olin ajatellut etten ollenkaan opeta Elmoa siihen että yöllä pääsee ulos. Tehköön asiansa paperille yön aikana. Mutta ei, Elmo ei voi tehdä kakkoja sisälle, ja yöllä tulee aina vielä yksi hätä vaikka viimeisen ruuan jälkeen pääsee asioille. Paperille se kyllä pissaa, mutta onhan se hyvä juttu että on toisen hädän kanssa jo noin sisäsiisti. Toisaalta sen kanssa on yöllä helppo käydä ulkona, kun se kipittelee tuonne pusikkoon, hoitaa asiansa, ja tulee sitten takaisin sisälle nukkumaan.

Eilen olin lämmittänyt torppaa vähän enemmän, kun on hieman hakusessa vielä että miten hyvin tuo takka varaa yms. No tuli sitten vähän kuuma. Niin kuuma, että Elmo ihan läähätti yläkerrassa ja Oivakin vapaaehtoisesti kelpuutti paljaan lattian makuualustakseen. Kävin pari kertaa yöllä Elmon kanssa pihalla viilentymässä, mutta hetken sisälläolon jälkeen tuli aina hirvee hiki naperolle. Toin sitten koirat keittiöön nukkumaan, kun alakerassa edes lattia on viileä, vaikka muuten olis lämmin. Vähän meinasi aiheuttaa protestia mokoma keskellä yötä keittiöön hylkääminen (ovat siinä siis työpäivien yksinoloajat kumminkin), mutta taisi Elmo pian huomata että on helpompi olla viileämmässä. :)

Ehkä en tänään lämmitä ihan niin paljoa...

Huono karma?

Ehtihän se Elmo olla meillä 4 päivää, kun jo piti tehdä visiitti eläinlääkäriin. Ei onneksi mitään ripulia kummempaa, mutta nuo pennut kun tuppaavat kuivumaan niin nopeasti. Aluksi löysiä kasoja tuli vain sillä tahdilla, kuin mitä pennut nyt yleensäkin käyvät hädällä, yleensä ruuan jälkeen. Menin apteekkiin ajatuksena ostaa Inupekt Fortea ja Canicur Pro tahnaa, mutta eipä sellaisia täällä peräkylän apoteekissa ollut. Yritettiin sitten Biopakilla ja Pro-Kolin tahnalla.

Meinattiin sitten kasvattajan kanssa, että jos Elmolla kumminkin sattuisi olemaan matoja. Hain apteekista Axilurit, ja liekö siitä vai muuten vaan, aloikin sitten sen sortin paskaralli ettei tosikaan. Ripuli tuli ihan vetenä ja lensi metrin kaaressa taaksepäin. Myös seinään, vaikka onneksi Elmo sinnikkäästi yrittikin tehdä asioitaan vain ulos. Päätin että seuraavana päivänä käymme lääkärissä.

Lääkäriaika oli eilen iltapävällä ja päivän aikana Elmo olikin mennyt jo vähän vaisuksi. Sitä ennen se hämmästyttävästi jaksoi riehua ja rellestää vaikka peräpäästä tuli tavara vetenä. Elmo nesteytettiin, ja saatiin kotiin Promaxia, Inupect Fortea ja Intestinal sapuskaa märkä- ja kuivaruokana. Matolääke jatketaan myös loppuun, niin on sitten se matojen osuuskin poissuljettu.

Pari tuntia nesteytyksen jälkeen napero virkosi, vaikka ruikkua tuli edelleen. Tänään tilanne on ollut jo oikeinkin hyvä tuotosten suhteen ja Elmo on pysynyt reippaana. :) Painoa naperolla oli 7,5 vko:n iässä 3,8 kg.

Tässäpä tämän päivän touhuja:


Elmoa katsomassa

Taas kävin Elmoa ihastelemassa. Oivis oli eilen ihan naatti, mutta kyllä se taas tänään parituntisen jaksoi sinkoilla Maisan ja Klaaran kanssa Tuhkavuorelassa. Pentupannat on hankittu ja 19kg säkki ruokaa kotiutui jo (ostin Kaisan kautta samaa mitä Elmo on tähänkin asti saanut, eli Eukanuban pentuevästä. Katsellaan sitten 19kg jälkeen vaihdanko johonkin vai en). Enää ei puutu kuin itse Elmo. Elmon sisarukset kotiutuvat jo nyt viikonloppuna, ja meinasin Elmon tuloa viivyttää viikolla muuton takia, mutta kyllä siinä taitaa nyt käydä niin, että haetaan Elmo sunnuntaina kun suurin osa tavaroista on saatu muutettua. Kuka muka nyt tämmöistä jaksaa odottaa yhtään kauempaa kuin on pakko?

Elmo 6 viikkoa ja 4 päivää
(c) Kaisa Hurme

Mää ja Elmo
(c) Kaisa Hurme

Saanko esitellä: Elmo!

On ollut vähän hiljaista blogissa viimeaikoina. Itse olen rampannut yhdessä jos toisessakin lekurissa ja ollut kiirusta valmistellessa muuttoa. On Oivis sentään päässyt koirakylpylään Oton ja Taikarummun poppoon kanssa, sekä ollaan oltu useampaan otteeseen Tuhkavuorelassa missä on koiralla hulppeat oltavat kirmailla kavereiden kanssa pitkin suurta pihaa. Ja se syy siellä Tuhkavuorelassa ramppaamiseen on tässä:

Elmo 5 vko (C) Kaisa Hurme

Homma kävi sitten viimekädessä äkkiä, vaikka päätös toisen koiran hankinnasta on tehty jo puolisen vuotta sitten. Salaa haaveilin tästä(kin) pentueesta, mutta kun meidän asuntokuviot ja muutto varmistui, oli kaikki jo varattuja. Kunnes tuli se viimeviikon tiistai, jolloinka tämmöinen mötkäle oli sittenkin vielä vapaana. Kaiken lisäksi koko pentueesta se eniten Elmon näköinen! (Nimihän siis on ollut jo valmiina vaikka kuina kauan). Pennut olin ehtinyt jo pariin otteeseen nähdä "muuten vaan", mutta pitihän sitä omaa päästä vielä silläsilmällä heti uudestaan palluttelemaan.

Nyt pennut ovat pari päivää yli 6 viikkoisia, ja tänään viihdyttiin Oivan kanssa tuhkavuorelassa 5 tuntia. Oiva koisaa tällä hetkellä hyvin unisena sohvalla, mutta kyllä se sitten sinkoilikin Maisan kanssa siihen malliin, etten ihmettele. 

Elmo on hauska. Se on melko rauhallinen, mutta kuitenkin reipas ja tomera, viilipyttymäisesti asioihin suhtautuva utelias pentu. Ja sen pikkuinen häntä vispaa ja vipattaa ihan hurrrrrjaa vauhtia vähän joka asiasta. Vettä sataa kaatamalla, joten tässä pari onnetonta kuvaa sisätiloista:

Perjantaina päästään muuttamaan Punkalaitumelle, ja siitä viikon päästä saapuu Elmo meidän iloksi. :)