Uusi koirankoppi

Loppuviikon aikana on siis nikkaroitu koiratarhaan koirankoppi. Mullahan ei nyt alkuun ole koulussa kovin paljoa lähiopetuspäiviä, mutta kivempi nekin päivät sitten viettää ulkona, kun kököttää sisällä. Ja alkuun saattaa vielä olla niin, että Wellu on kotona, joten tarhalle ja kopille ei suuremmin ole heti käyttöä.

Koppi ei ole lämpöeristetty, mutta sinne mahtuu runsaasti Rutirexiä. Meinattiin, että eristyksille ei ole tarvetta, kun Elmo ei kuitenkaan asu ulkona. Tuolla turkilla pärjää muutaman tunnin pakkasessakin kun pääsee tuulen- ja sateensuojaan.

Kopin koekäyttöä:

Joo, siitä tuli "vähän" korkea...

Pikakuulumiset

Tänään on menossa neljäs päivä kipulääkettä, ja Elmo lähtee jo innokkaammin pissa"lenkille". Eilen pistin toisen satsin Cartrophenia, eikä ainakaan vielä ole tullut mitään yhteisvaikutuksia. Nyt ei auta muuta kuin toivoa parasta!

Päiväunilla

Uusi yritys

Koirat ovat kyllä ihmeellisiä, kun ne alkavat parantua, niin se käy sitten parhaimmillaan ihan hujauksessa. Ripuli siis loppui, ja eilen ja tänään tullut kokolailla normaalit tuotokset.

Tänään aloitimme heti uudella yrityksellä kipulääkettä (Previcox). Mielelläänhän sitä olisi antanut Elmon vatsan vielä rauhassa parantua, mutta tarve kipulääkkeelle on olemassa. Eilen Elmo käveli maassa olevan tiilirivin yli, ja takajalka siitä tiileltä hieman lipsahti, niin heti tuli vinkaisu. Samoin pissa"lenkille" lähteminen on ollut halutonta (mielestäni siis muutenkin kuin vatsataudista johtuen) viimepäivinä. Nyt kun aamun kipulääkkeestä oli aikaa 5 tuntia, pissallekin lähti paljon mielummin.

Muita oireita, joita tässä on viimeiakoina tullut huomattua:

Jalkojen kirputtaminen
Pehmeälle alustalle makaaman hakeutuminen
Istuminen ja makaaminen useimmiten paremman lonkan päällä
Hännän jahtaaminen
Nopea kääntyminen katsomaan takapäätään (nimenomaan oikealle, huonomman lonkan puolelle)
Lisääntynyt peitsaaminen
Epämukavaa matkustaa autossa (tärinä/töyssyt vaikuttaa?)
Oikean takajalan erilainen liikerata verrattuna vasempaan (Kävellessä jalan venyessä taaksepäin jalka kääntyy ulospäin lonkasta)

Nyt vaan toivotaan, että kipulääke sopii ja viikonlopun ripuli ja oksentelu johtui vatsatautiviruksesta.

Lepopäivien aktivointia

Tarkkana!

Sairaalakeikka

Elmo meni lauantai-iltana vesiripulille ja seuraavan yön aikana oksentelu alkoi ja paheni nopeasti aivan mahdottomaksi. Vesikään ei pysynyt sisällä, joten lähdimme klo 6 sunnuntaiaamuna Hattulan Univettiin. Elmo nesteytettiin, vatsa kuvattiin ja otettiin verikokeet. Vatsa ja suolisto näyttivät kuvassa ärtyneiltä, mutta muuten mitään epätavallista ei näkynyt. Lähdimme kotiin toipumaan.

Kotona tilanne meni huonommaksi. Elmo ei edes yrittänyt käydä kakalla, vaan se vaan makasi ja vesiripulia vuoti sen peräpäästä jatkuvasti. Sitä oksetti, mutta mitään ei tullut ulos. Olimme saaneet ohjeen palata heti takaisin jos oksentaa estolääkkeistä huolimatta. Elmo oli niin vetämätön muutenkin, että illalla soitin ja kysyin neuvoa. Meidät pyydettiin takaisin eläinsairaalaan ja sairaalan pihaan tulikin pieni oksennus.

Elmo jäi yöksi tippaan ja tarkkailuun. Vatsasta otettiin uusi röntgenkuva, mutta se oli samankaltainen kuin aamulla otettu, eli mitään suolitukokseen viittaavaa siitä ei löytynyt.

Aamulla sain hakea Elmon kotiin ja keskusteltiin Elmoa perjantaina hoitaneen lääkärin kanssa. Yksi epäily oli ollut, että uusi kipulääke olisi aiheuttanut oireet, mutta todennäköisin aiheuttaja on viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka olemme mahdollisesti perjantain käynnillä saaneet. Kipulääkettä kokeillaan uudelleen, kunhan vatsa on kunnossa.

Olin jo täysin päättänyt, että ei enää ikinä Previcoxia, mutta siksi arvostan tuota lääkäriä, että perustelee asiat aina erittäin tarkasti ja jaksaa vastailla ihan jokaiseen kysymykseen. Ja kyllä nyt on niin hyvin perusteltu juuri tämän (ja vähän muidenkin) kipulääkkeiden vaikutusmekanismeja ja haittavaikutuksia, että kokeillaan uudelleen kun tilanne on rauhoittunut vatsan osalta.

Elmo on jo paljon parempi kuin eilen, ruokakin taas maistuu pienissä määrissä, vaikka väsynythän se tietenkin vielä on ja ripuli vaivaa.

Fyssarilla ja ortopedillä

Fysioterapia
Kaksi viikkoa sitten saatiin arvio Elmon kipuilusta, jotta on mahdollista, että kipu johtuu lonkasta. Tuttu ell katsoi myös kuvia (mutta ei siis nähnyt koiraa) arvioi kuvista, että ei sitä kipua poiskaan voi sulkea, mutta harvemmin porokoirankokoisilla tällaiset lonkat vielä suuremmin oireilee. Syötiin siis Metacamia 2 viikkoa ja eilen aamupäivällä mentiin fysioterapeutille, edelleen kipulääkittynä.

Elmo aristi takapäätään aivan valtavasti. Varsinkin oikeaa takareittä. Siihen ei voinut koskea oikein mitenkään päin, kun Elmo veti jalan kippuraan, jalka alkoi täristä ja Elmo vinkua. Alunperin kuvannut eläinlääkärikin tuli Elmoa kurkkaamaan, ja totesi että on paras lähteä jatkotutkimuksiin muualle. Alunperin oli ollut puhetta ortopedille menosta, jos vaiva ei helpota, mutta eilen esitettiin myös mahdolliseksi tarvetta neurologille.

Kotona Elmo ei aristanut jalkaa koskettaessa ihan niin paljoa, mutta aristi kuitenkin. Varmaankaan kun koti on tuttu paikka eikä jännitä, ja ehkä omaan ihmiseen luotetaan enemmän kuin vieraaseen. Omituista asiassa oli, että liikkeessä ei näkynyt juuri mitään, mikä vastaisi noin kovaa aristusta. Takaosan liike oli hieman jäykkää ja taka-askel vähän lyhyempi, ja peitsaustakin esiintyi, mutta ne olin yhdistänyt aiemmin löytyneeseen selkäjumiin. Takareiden aristuksen nähtyäni olisin olettanut koiran olevan vähintään jalaton.

Ortopedillä
Soitin siis taas kerran Hattulaan Univetin eläinsairaalaan, ja saatiin aika toivomalleni lääkärille jolta löytyy myös ortopediaosaamista (ja jolla olen käyttänyt muitakin koiriani. Ja jota myös tuttu eläinlääkäri suositteli).

Ensin katsottiin liikkeet, joista lääkäri heti näki vikaa takapäässä, enemmän oikealla. Kopeloimisella saatiin aikaan surkeaa uikutusta ja kiljumista - voimakasta kipua -, joten ei muuta kuin koira nokosille ja röntgeniin. Tällä kerralla kuvattiin polvet ja lonkat. Lisäksi lääkäri teki joitakin lonkkatutkimuksia, joita tehdään rauhoitettuna (mm. ortolanitesti, mitä se ikinä sitten käytännössä onkaan).

Polvet olivat sentään kunnossa, mutta ne lonkat. Sieltä tuli hyvin varma vastaus, että kipu johtuu juuri lonkista. Pelkät lonkkakuvatkaan kun eivät aina kerro kaikkea, ja eri koirat oireilevat samoillakin "lonkkakirjaimilla" eri tavoin. Arvio lonkista oli D/C (mitenpäin ne ilmoitetaan? Oikea siis kuitenkin huonompi). Nivelrikkoa ei vielä ole, mutta lonkkamaljan pinnassa on jo jotakin tiivistymää tms. mikä kertoo siitä että jo nyt lonkka on rasittunut väärällä tavalla. Muuten lonkat ovat vain todella löysät ja lonkkamaljat matalat.

Kaikkien tutkimusten yhteenvetona kipu siis pystyttiin varmaksi osoittamaan lonkkiin. Sieltä tulee se huono liikkuminen, peräpään säikkyminen ja yleinen kipuilu. Ja ne kaikki fyssarin löytämät lihasjumit.

Ennuste ja hoito
D/C lonkat porokoiralla, ei kuulosta kovin pahalta, vai? Ennuste kuitenkin oli aika karu, ja toki arvostan että asiat sanotaan suoraan eikä elätellä turhia toiveita.

- On mahdollista, että kun kipulääkkeen voimin saadaan rakennettua Elmolle vahvat lihakset, se voi vielä pärjätä ilman kipulääkettä.
- On myös mahdollista, että kipulääkettä tullaan tarvitsemaan aina (ja silti kuulemma voidaan pärjätä lääkittynä vanhaksi asti).

Kipulääke vaihdettiin nyt toisenlaiseen (Previcox) ja lisäksi aloitettiin sarja Cartrophen-pistoksia. Seuraavat kaksi viikkoa pitää levätä, ja kävellä hieman vain hihnassa. Käsitin, että lonkassa on nyt nivelkapselin tulehdus, jonka pitää tietysti antaa ensin parantua. Sen jälkeen kipulääkkeen voimin (ja tarkoittaa siis niin, että kipulääke todella mahdollistaa oikean liikkumisen, eli sitä tarvittaessa vielä vahvistetaan jos tarve vaatii) aletaan rakentaa lihaksia. Sitten joskus, kun lihakset ovat oikeasti hyvät, voidaan kokeilla eloa ilman kipulääkettä. Nyt takapään lihaksisto on jo hieman puutteellinen vääränlaisen liikkumistavan vuoksi.

Lisäksi lääkäri suositteli vesimattoa, ja tietysti säännöllistä huoltoa fysioterapeutilla muutenkin. Elättelen toiveita, että se 2,5 viikon takainen humpsahdus sängyn ja seinän väliin olisi nyt syy miksi lonkat ovat noin ärtyneet. Ei ne toki siinä rytäkässä rikki ole menneet, ja lihaksisto kertoo kyllä että ovat vaivanneet pidempään, mutta tämä pahin kipuilu alkoi sen jälkeen. Kuten äitini vertasi omaa nivelrikkoista polveaan: Se on oireeton, mutta annas olla se yksi kerta kun polvi saa vähän osumaa, niin sillä ei hetkeen sitten kävellä ollenkaan.

Varmaan jotakin ajatuksia jäi nyt kirjaamatta, mutta eiköhän tässä tekstiä vielä saada sivukaupalla kun omat ajatukset saa järjestykseen.

Jälkihommia

Elmon selkäjumi oireili eilen taas enemmän, joten soitin tietenkin hätäpäissäni meidän eläinklinikalle, että mitäs nyt. Kuvat lähtivät varmuuden vuoksi ortopedille arvioitavaksi ja tuloksia siltä suunnalta odotellaan.

Lisäksi tuli eilen sitten illemmalla mieleen yksi välikohtaus viimeviikolta, joka on kyllä todennäköisempi selkäjumin aiheuttaja kuin mitä viime postauksessa mietiskelin. Elmo kun ei ole kovin nylkyttelevä tapaus kuitenkaan normaalisti ollut.

Viime viikolla Elmolla oli hepuli uudella koiransängyllä. Kesken hepulin Elmolla humpsahti aika vauhdikkaasti toinen takajalka sängyn ja seinän väliin. Kauhulla katselin, että nyt oli pakko sattua, mutta eipä Elmo valitellut. Se tosin säikähti tyhjän päälle astumista ja sinkosi pois koiransängyltä, eikä mennyt sille enää. Pälyili sänkyä ja näytti tuumivan, että "Tyhmä sänky olit muutenkin!". Tästä seuraavana päivänä vierailtiin meidän äidin luona ja ihmeteltiin kyllä, että ompa Elmo oudon levoton, mutta laitettiin se kuumuuden piikkiin kun ei mitään kovin selkeää oiretta esittänyt.

Eilen illalla tallasin tuonne pihan perälle pienen jäljen aivopähkinäksi. Aika nopeasti Elmo hoksasi jutun juonen, vaikka ei olla ikinä mitään jälkihommia tehty! Tuhina oli melkoinen kun Elmon nenä kävi!

Tänään on onneksi ollut selkäjumin osalta taas rutkasti parempi päivä, joten mikä lie takapakki sitten eilen mahtoi vaivata. Tänään on meinannut irrota jo hepulin tynkää sängyllä, joten katsoin parhaimmaksi tehdä hillityn ja hallitun pienen kävelylenkin Elmon kanssa. Matka ei päätä huimannut, mutta puolituntia käytiin haistelemassa tienvarsia ja syksyn tuoksuja. Nyt maistuu putkiluu ja ehkä illalla tehdään taas pieni jälki omalla pihalla, tai ihmetellään aktivointilelua. :)

Elmolla on tyyyl-sääää!

Tulipa tuossa mieleen eräs mahdollinen selkäjumin aiheuttaja. Mehän oltiin viimeviikolla vierailemassa Tuhkavuorelassa ihan yökylässä, ja Elmohan oli kovasti hurmaantunut Kerttu-neitoseen. Kerttu ei turhia anna itseään nuorten kloppien nylkytellä, mutta sen verran puumanaisen vikaa Kertusta, 6 v., löytyy, että tykkää vetää nuoria poikia höplästä ja vähän olla pilke silmäkulmassa mukana liehittelyssä.

Siellähän ne viipotti monen monta tuntia pihalla, Elmo ja likkalauma. Voisiko siis ehkä olla mahdollista, että selkä on jumiutunut lanneliikkeen harjoittelusta... Koska onhan se nähty, että nuoret koirapojat harjoittelevat sitä sitten vaikka ihastuksensa vieressä, jos selkään ei pääse. Tai sitten siellä on riehuttu muuten vaan porokoiramaiseen tapaan järkeä vailla, mukkelis makkelis, ja jumi on aiheutunut siitä.

Kysyin Elmon luustokuvista toisenkin mielipiteen. En siksi, että meidän oma eläinlääkäri olisi mitenkään väärässä, mutta näissä asioissa ei taida olla haitaksi, vaikka useampi eläinlääkäri kuvat silmäilisi. Ja kuten tavallista, niin suurin osa kysymyksistä tulee mieleen vasta parin päivän viiveellä lääkärikäynnin jälkeen. Sama arvio sieltäkin saatiin. Selkä on kunnossa luuston osalta ja lonkista toinen on löysempi, mutta ei nivelrikkoa. Nivel on itseasiassa ihan siisti, vaikkakin löysä.

Ensiviikolla on aika varattuna fyssarille, joten sinne asti otetaan iisisti. Jos vaiva ei hoidu tavallisen selkäjumin tapaan, niin murehditaan ja tutkitaan lisää vasta sitten. Kipulääke on kuitenkin jo hyvin alkanut toimia. Aamulla tunnustelemalla selästä löytyi vielä kipukohta, mutta noin muuten Elmo alkaa olla sitä mieltä, että huilaaminen on tyhmää ja tylsää. Eikö voitaisi vähän sekoilla? Tai paimentaa ruohonleikkuria edes?

Aivojumpan virkaa toimitti tänään Elmon elämän ensimmäinen possunkorva. Oli siinä hetki miettimistä, onko se syötävää? :D

Kuinkas sitten kävikään?

Ihmettelin kyllä matkalla Maailmanvoittajaan, että miksei Elmo mene autossa maate, vaan istuatönöttää vain. Vaan mistäs näistä junnukoirista ja niiden aivoituksista ja joskus mörköikäkausistakaan aina ottaa selvää. Siinähän istui. Näyttely meni siis hyvin, mutta kotimatkalla ihmetytti entistä enemmän, että aivan todella väsynyt koira ei edelleenkään käy maate autossa (näyttelypaikallahan se makasi ihan sujuvasti), vaikka normaalisti pötköttelee automatkat. No, en kovasti osannut silti vielä huolestua.

Sunnuntaina Elmo oli jotenkin outo. Se pihisi ja oli levoton. Se oli säikky takapäästään. Edellisen päivän anaalirauhasten tyhjennys ei ollut auttanut, eikä ne kyllä kovin täynnä olleetkaan.

Maanantaina sama homma jatkui, vaikka ihan sujuvasti Elmo aamusta kuitenkin leikki. Mutta kun se ei leikkinyt, se oli levoton ja pihisi. Lähdettiin lääkäriin. Anaalirauhasista eikä eturauhasesta löytynyt mitään. Pissaviljely valmistui tänään, ja se oli puhdas. Selkää Elmo aristi, joten kun muuta selittävää tekijää outoudelle ei löytynyt, laitettiin Elmo kuviin. Selkä näytti kuitenkin terveeltä, mutta toinen lonkka oli toista löysempi.

Nyt on kysymysmerkillä onko Elmo satuttanut selkänsä touhutessaan, vai voiko lonkka olla syynä selän jumiutumiselle. Nyt mennään seuraavat pariviikkoa kipulääkkeellä, ensiviikolla fyssarille ja ainakin siihen asti seuraillaan ja huilataan.

Nyt ollaan tietenkin sitten doupattuja, joten tämän viikon näyttelyt jää välistä. Niitä tulee sitten joskus lisää, nyt on tärkeintä saada Elmo kuntoon!

Maailmanvoittaja 2014

Se on nyt koettu! Maailmanvoittaja. Tavoitteet - tai paremminkin odotukset ja toiveet - täyttyivät, ja Elmo sai junnuluokasta ERI:n. :)  Lisäksi oltiin mukana edustamassa Tuhkavuorelaisia kasvattajaluokassa ja huisin hienosti Tuhkavuorten kennel sijoittui toiseksi KP:n kera! Mahtavaa! :)

Eero, Elmo, Tiltu ja Maisa

Elmon arvostelussa siis seuraavaa:

JUN ERI

Tuomari: Jussi Liimatainen
"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, erittäin hyvä pään malli, kookkaat korvat, hyvä kaula ja ylälinja, erinomainen etuosa ja runko, hyvä leveä reisi, erittäin hyvä sivuliike."

Shoppailut jäi tekemättä. Pitkän päivän jälkeen vääntäydyttiin sisälle (porokoirien kehät siis olivat ulkona) vain todetaksemme, ettei sitä tungosta kestä kukaan. Totesin ettei siellä voi olla yhtäkään niin hyvää tarjousta, että jaksaisin vaivautua. :D

Elmo Vesilahden ryhmiksessä

2.8.2014 Vesilahti rn

JUN ERI 1, SA, PU-1, SERT, ROP, RYP-3

Tuomari: Riitta Lahtovaara
"Erinomaista tyyppiä oleva maskuliininen mittasuhteilta oikea uros, komea oikealinjainen pää, hyvät korvat, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä häntä, hyvinkehittynyt runko, tasapainoisesti kulmautuneet raajat, erinomainen karvapeite, pitkät tehokkaat sivuliikkeet, kerii hieman edestä, luonne ystävällinen"